Löytyykö onni haluten?

Pekka Wahlstedt

Timo Airaksinen: Halun vallassa – onnellisuutta etsimässä. Arktinen banaani 2015. 276 s.

On helpompi luetella ne asiat, joita ihmiset eivät halua kuin ne, joita he kiihkeästi tavoittelevat. Kautta aikojen halut ovat ajaneet ihmistä, mutta nykyisen kulutusyhteiskunnassa ihmiset ovat joutuneet täysin halujensa valtaan. Haluaminen pyrkii viimekädessä onnellisuuteen, mutta vain harvat ovat saavuttaneet pysyvän onnentilan.

Löytyykö onni haluten ja etsien? Vai onko halujen nälkä rajaton ja lisääntyy vain halujen tyydyttämisen myötä? Ja ovatko nykyihmisen halut edes hänen omia persoonallisia halujaan vai määrääkö joku muu mahti, mitä halutaan ja miten halu tyydytetään?

Onnellisuudesta jo aiemmin kirjoja julkaissut filosofi Timo Airaksinen vastaa kirjassaan Halun vallassa näihin kysymyksiin.

Pysyvä onni jää unelmaksi monestakin syystä. Jokainen halu pitää sisällään vastakohtansa ja juomista seuraa krapula ja mässäilyä ylipainoisuus. Lisäksi monet halut ovat sellaisia että ne voi tyydyttää vain kerran; esimerkiksi ranskan kielen voin opetella vain kerran. Myös toisto tappaa halun ja kaupasta ostettuun tavaraan kyllästyy nopeasti oli se sitten miten hieno tahansa.

Halut eivät myöskään ole yksilöiden itsensä valitsemia ja luomia, vaan ympäristö etenkin nykyään määrittää sen, mitä halutaan, mitä ei. Ihmiset haluavat ja kilpailevat siitä, mitä muutkin haluavat ja tavoittelevat.

Etenkin virtuaalinen todellisuus ahmaisee yksilöt rajattomaan kitaansa ja muuttaa nämä kaltaisekseen. Puheet ihmisen muuttumisesta kyborgiksi tai robotiksi eivät ole pelkkää science fictionia.

Voiko haluamisen kierteestä päästä pois niin kuin buddhalaiset tekevät? Tämä tarkoittaisi koko haluamisen koneiston pysäyttämistä, mikä samalla merkitsee pysyvän mielenrauhan ja onnen saavuttamista.

Airaksisen mielestä pyrkimys ulos halujen pyörästä on haluamista, metahaluamista, sekin. Siinä halutaan pois haluamisesta. Koko elämä on haluamista ja kuolema lienee ainoa mahti, jolla on valta pysäyttää pyörä.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin