Vuoden 2021 Tiedeviestijä on Mandi Vermilä

”Luon raamit, joissa kaikki voivat loistaa”

Teksti: Liisa Koivula

Kuvat: Mikko Käkelä

Tieteellisten seurain valtuuskunnan vastaava tuottaja Mandi Vermilä uskoo tapahtumien järjestämisessä selkeisiin raameihin, deadlineihin ja yksiselitteisiin toimintaohjeisiin. Näiden jälkeen tarvitaan myös ripaus lempeyttä. Tavoite on selvä, tehdä tapahtuma, jossa kaikki voivat onnistua parhaalla mahdollisella tavalla ja loistaa.

Mandi Vermilän johtolause on lainattu Arto Mustajoelta: Meidän täytyy ymmärtää, kuinka vähän me toisiamme ymmärrämme.

Vuoden 2021 Tieteen päivät ovat juuri päättyneet ja Mandi Vermilä lähettää kiitosviestejä kaikille päivien yhteistyökumppaneille: puhujille, puheenjohtajille, panelisteille ja niin edelleen. Hänen sähköpostilistallaan on vajaat 200 nimeä.

− Normaalisti Tieteen päivien toteuttamisessa on mukana noin 300 asiantuntijaa, mutta tänä vuonna päivät olivat hieman pienemmät, Vermilä kertoo. Hän tuntee suurimman osan listallaan olevista ihmisistä, mikä tekee toiminnasta aina kitkattomampaa.

Vermilä tuli mukaan Tieteen päivien organisaatioon vuonna 2015.

− Opiskelin kulttuurituottajaksi Helsingissä ja tuotin jo opiskeluaikana erilaisia kaupunki- ja lastenkulttuuritapahtumia, joista varsinkin jälkimmäiset olivat lähellä sydäntäni. Kun valmistuin, etsin monenlaisia töitä ja kiinnostuin, kun näin Tieteen päivien, minulle tutun tapahtuman, etsivän tiedottajaa.

Uudessa työssään Mandi Vermilä oivalsi pian, että on tekemisissä huippuammattilaisten kanssa, joilla yleistajuisten tiedesisältöjen tuottaminen oli hyvin hallussa.

− Kyllä, puhujillamme on ehdottomasti ollut koko ajan tätä osaamista, ongelma ei ole ollut se, miten he pystyvät puhumaan kiinnostavasti omasta aiheestaan. Sen sijaan oli selvää, että tiedetapahtumien tuottaminen, markkinointi ja viestintä kaipasi tuottajaosaamista. Tässä suhteessa kulttuuripuolella oltiin selvästi edellä, siellä koko tuotantoprosessin hallinta oli jo arkipäivää.

Tieteen päivät on tarkoitettu kaikille tieteestä kiinnostuneille.

− Haaste oli se, kuinka välitämme tietoa tästä hienosta tapahtumasta kaikille heille. Emmekä siis viesti Tieteen päivistä esimerkiksi vain yliopiston sisällä tai muuten suppeammalle joukolle. Ja kuinka otamme sosiaalisen median haltuun tieteellisen tapahtuman viestinnässä. Näihin piti kiinnittää enemmän huomiota kuin itse sisältöön.

Some on myös tapahtumapaikka

Haasteet on selätetty. Vermilää kiitetään sosiaalisen median taitavana käyttäjänä ja hänen ansiostaan Tieteen päivät ovat saaneet uutta yleisöä. Some on muuttunut sitten vuoden 2015. Silloin se oli vielä varsin kirjallinen, tänään se on visuaalisempi, Vermilä toteaa.

− Tapahtumilla on lähes poikkeuksetta Instagram-tilit ja myös Twitterin ja Facebookin puolella hyödynnetään kuvaa entistä enemmän.

− Sosiaalisessa mediassa on tapahtunut merkittävä muutos myös siten, että se voi nykyään olla tiedetapahtuman alusta eli paikka, jossa tapahtuu. Esimerkkinä voisivat olla vaikka Facebook livet ja Instagramissakin on livetoiminto. Viime syksynä meillä oli tosi kiva lukupiiri Instagramissa. Sen sijaan, että olisimme kokoontuneet lukemaan Tieteen päiviin liittynyttä kirjaa johonkin kahvilaan – se ei ollut mahdollista – kokoonnuimme kirjan äärelle Instassa.

Vermilä ei halua painostaa tutkijoita someen. Hänestä tieteentekijöillä tulee olla lupa pysyä tiedeviestinnässään mukavuusalueellaan, koska niin syntyy hyvää viestintää. Jokaiselle tieteentekijälle löytyy kyllä oma laji: yksi kirjoittaa mielellään kirjoja, toinen on hyvä keskustelija ja argumentoi sujuvasti vaikka suorassa tv-lähetyksessä. Some istuu osalle, toisilta visuaaliset sisällöt syntyvät helposti. Tärkeää on se, että kaikki vievät tekemisellään tieteen viestiä eteenpäin.

− On todennäköistä, että jatkamme koronan jälkeen tiedetapahtumatuotannoissa jonkinlaisella hybridimallilla, tulee sekä virtuaalisia verkkokohtaamisia että fyysisiä tapahtumia, Vermilä aprikoi. Hän tietää, että monille tutkijoille sytyttävintä on kohdata yleisö ja tutkijakollegat kasvokkain, ja siihen myös osin palattaneen.

Kohta jo kohti uusia Tieteen päiviä

Tieteen päivät ovat vain yksi kokonaisuus Mandi Vermilän kalenterissa, niiden tuottamisen ohessa hänellä on vastuu Tieteiden yö-tapahtumasta sekä Tiedeklubeista. Ahkera ammattilainen koordinoi myös kokonaisuuksia Turun ja Helsingin kirjamessuilla. Korona sotki kaupunkitapahtumaksi luodun Tiedekioskin suunnitelmat, mutta toiveissa on, että kioski avautuu vuonna 2022. Kioski pystytetään keskustakirjasto Oodiin.

Mandi Vermilän työ on markkinointia, viestintää ja puhujakoordinointia. Palapeli on melkoinen ja palat liikkuvat ajassa ja avaruudessa – vielä tapahtuman keskelläkin. Kuvassa Tieteen päivien yhteistyökumppani, Tieteellisten seurain valtuuskunnan viestintäpäällikkö Ilari Hetemäki.

− Olen organisoijatyyppi, mutta tarvitsen kyllä lisäaivot, tietokoneella on koko ajan lista asioista, jota pitää muistaa, muuten ei onnistu, Vermilä myöntää.

Seuraavat Tieteen päivät ovat vuonna 2023. Niiden järjestelyt alkavat keväällä -21. Sitä ennen ruoditaan 2021-päivät, arvioidaan onnistumiset ja kehittämisen paikat, mietitään uutta. Ja sitten mennään taas.

− Päiville nimitetään ohjelmatoimikunta. Se päättää seuraavan tapahtuman teeman, tiedämme sen syksyllä. Seuraava vaihe toimikunnalla on suunnitella ohjelmakokonaisuuksia ja valita niille puheenjohtajat. Kun nämä ovat tiedossa, pallo siirtyy koko lailla meille toimistossa eli minulle ja pääsihteerille, Vermilä kertoo.

Koordinointia hyvällä energialla

Vermilän työ on markkinointia, viestintää ja puhujakoordinointia. Palapeli on melkoinen ja palat liikkuvat ajassa ja avaruudessa.

− Tieteiden päivillä puhujakuntamme on todellakin satoja ihmisiä. Pidän heihin yhteyttä ja sovin kaikista mahdollisista käytännön järjestelyistä. Puhelin soi ja sähköpostia tulee.

− Kyllä, niin sanottua säätämistä on paljon! Olemme kaikki ihmisiä ja asioita sattuu. Esimerkiksi jonkun kokonaisuuden puheenjohtaja on voinut lupautua tehtäväänsä vuosi sitten ja sinä aikana on saattanut tapahtua vaikka mitä.

Vermilä sanoo, että hän haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, jotta yhteistyökumppanit ja tieteentekijät voivat puolestaan tehdä oman työnsä mahdollisimman hyvin. Silloin kaikki pääsevät loistamaan.

− Olen koordinaattori, en diktaattori. Viestin kaiken mahdollisimman selkeästi ja annan kaikille selkeät raamit ja deadlinet. Sitten kun alkaa tulla myöhästymisiä ja unohtamisia, suhtaudun niihin lempeydellä. Se on paljon parempi tapa kuin tulla niissä tilanteissa vastaan huonolla energialla.

Kirjallisuustiede kiehtoo

Kun tiedetapahtuma on niin sanotusti päällä, jää oma aika ja palautuminen vähiin. Työn etuja on se, että joskus myös tuottaja ehtii seuraamaan tapahtumien antia. Vermilä kuvaa itseään tiedeaiheissa yleiskiinnostujaksi. Mieleen jääviä esityksiä on ollut vuosien varrella useita.

− Olen miettinyt paljon tänä vuonna Tieteen päivien ohjelmassa ollutta, poliittisen retoriikan muutosta käsitellyttä Vale, emävale vai vaihtoehtoinen fakta -paneelikeskustelua. Sen aikana todettiin, että itse asiassa kaikki tavoittelevat totuutta, myös ne, jotka minun tai muiden mielestä puhuvat epätotuuksia. Kaikilla on palava tahto totuuteen, mutta se totuus ei vain ole meille kaikille sama. Olemme tottuneet ajattelemaan, että totuus on jotain absoluuttista, mutta tiedehän todistaa, ettei se ole sitä!

Kirjallisuustieteestä on tullut Vermilälle läheinen. − Aloitinkin vastikään sen opinnot Tampereen yliopistossa, opiskelen työn ohessa.

Opiskelu on vastapainoa työlle ja sitä ovat myös lukeminen, liikunta ja tuijottelu merelle, koti kun on Helsingissä Lauttasaaressa. Tärkeä voimavara on oma perhe, johon kuuluvat vaimo ja kissa. Myös lapsuuden perhe on Vermilälle tärkeä ja läheinen. Ystävien tapaamista hän odottaa samalla kaiholla kuin kaikki muutkin.

Faktaa: Mandi Vermilä

Syntynyt Helsingissä 1990.
Opiskellut Metropolia ammattikorkeakoulussa kulttuurituotantoa. Parhaillaan opiskelee töiden ohessa kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa.
Harrastaa liikunta, merelle tuijottelua ja lukemista.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin