Tässä artikkelissa pohdin maahanmuuttajataustaisten ja musliminuorten suhdetta mediaan ja media-aineiston tuottamiseen tukeutumalla kahteen osallistavaan tutkimusprojektiin, joissa olemme nuorten kanssatutkijoiden kanssa tarkastelleet heidän kuulumisen kokemuksiaan taiteen ja median keinoin.
(Suomalainen, ulkomaalainen vai ylirajainen hoppari? Osallistava performatiivinen tutkimus suomalaisten maahanmuuttajataustaisten nuorten kuulumisten neuvotteluista (2009-2015) ja Nuoret muslimit ja resilienssi (2016-2018) (http://blogs.helsinki.fi/youngmuslims/)
Erityisen pitkään olen työskennellyt somalitaustaisten nuorten kanssa. Viiden nuoren miehen kanssa teimme valokuvanäyttelyjen lisäksi kirjan Mun stadi, radio-ohjelman Mis on mun paikka? ja videodokumentit Minun Helsinkini/My Helsinki/Magaladeydii Helsinki ja tv-dokumentin Soo Dhawoow/Tule lähemmäs. Nuoren naisen kanssa teimme näyttelyiden lisäksi kirjan Toisin silmin. Joissakin produktioissa oli mukana myös muita nuoria ydinjoukon lisäksi. Nykyisen tutkimuksen puitteissa tuotamme osallistujien kanssa NUMUR – Islam ja Minä- näyttelyn (1.11-17.11.2017 Kulttuurikeskus Stoa, Helsinki.)
Minun Helsinkini/My Helsinki/Magaladeydii DVD:n etukannessa Jabril aka Dicen omakuva. Takakannen kuvissa vasemmalta ylhäältä Ahmed Muhamed, Hassan Omar, Mohamed Isse ja Jabril aka Dice sekä Akram Farah.
Median mustavalkoisuus
Nuoret kokevat, että valtamedia ruokkii stereotyyppisiä mielikuvia maahanmuuttajataustaisista ja muslimeista. Mediassa pitäisi heidän mielestään esitellä enemmän erilaisia ulkomaalaistaustaisia. Mun stadi kirjan kappale Media alkaa lainauksella, jossa kritisoidaan median tapaa lähestyä maahanmuuttajia joko rikollisina tai pyhimyksinä. Produktioissaan osallistujat myös leikkivät vastakkainasetteluilla, stereotypioilla ja ’toiseksi’ määrittelyllä.
Nuorena muslimina Suomessa
Projektin nuoret ovat syntyneet tai ainakin kasvaneet Suomessa, eivätkä usein tiedä kavereitaan enemmän uskonnollisista ja kulttuurisista tavoista ja käytännöistä. Silti heiltä kysytään esimerkiksi jihadista, naisten ympärileikkauksesta, huivin käytöstä ja naisten asemasta. Soo Dhawoow dokumentissa yksi osallistuja kävikin haastattelemassa imaamia saadakseen lisätietoa erilaisista islamin säännöksistä ja tulkinnoista.
Akram Farah haastattelemassa imaami Anas Hajjaria Suomen Islamilaisessa Yhdyskunnassa.
Jos muslimipoikia syyllistetään joissakin islamilaisissa maissa harjoitetuista naisia alistavista käytännöistä, niin tyttöjen ajatellaan usein olevan uskonnon uhreja. Kirjassa Toisin silmin Najma Yusuf toteaa: ”Halu toteuttaa uskoani on tullut omasta takaa: paastoaminen, rukoileminen ja kaikki muu. Jotkut ihmiset ajattelevat, että uskontoon pakotetaan nuoria, varsinkin nuoria tyttöjä käyttämään huivia. Mielestäni heidän, joilla on tämän kaltaisia olettamuksia, pitäisi vaikka mielenkiinnosta lukea Koraania. Islamissa ketään ei saa pakottaa. Jos näin tapahtuu, se on väärin ja vastoin uskonnon periaatteita.” Yhteistä projekteihin osallistuneille naisille on henkilökohtaista uskoa ja avoimuutta painottava lähestymistapa islamiin.
Moni naispuolinen osallistuja korostaa, että tilaa on raivattava sekä valtaväestön että perheen ja islamilaisen yhteisön asettamien odotusten katveessa. Heille on tärkeää murtautua ”laatikoista” ja päästä ilmaisemaan moninaisia tulokulmiaan arkeensa sekä naisena ja kansalaisena olemiseen. Nuorten naisten teoksista käy ilmi, että esimerkiksi harrastukset ja matkustaminen ovat olleet heille merkityksellisiä oman tilan luomisen tapoja.
Najma Yusufin valokuva kirjasta Toisin silmin.
Miinus miinuksesta syntyy plus
Lapsuudessa ihonväriltään ja etniseltä taustaltaan poikkeavat mediassa esiintyneet henkilöt olivat olleet nuorille tärkeitä. ”Kun mä olin nuorempi niin siinä Passi ja hammasharja -ohjelmassa oli se intialainen TV- hahmo ”, eräs osallistuja kertoo Mun stadi -kirjassa ja jatkaa, ”Nyt on pikkuhiljaa tullut enemmän erilaisia, nämä Jani Toivolat ja nää. Se on hyvä. Vaikka Jani Toivolakin edustaa enemmän kyllä homoseksuaaleja. Eikä se näytä eikä kuulosta ulkomaalaiselta. Silti ihmiset näkee sen tummaihoisena homoseksuaalisena. Se on vähän niin kuin kaksi miinusta. Mutta miinusmiinuksestahan syntyy plus.” Koettu erilaiseksi määrittely kiteytyy nuorten mielestä ’rodullistavissa’, etnistä alkuperää, kansallisuutta, uskontoa, sukupuolta ja/tai seksuaalisuutta määrittelevissä katseissa, jotka nivoutuvat toisiinsa.
Näitä katseita osallistujat käsittelevät ja purkavat esityksissään. Esimerkiksi Soo Dhawoow/Tule lähemmäs dokumentissa nuoret kiistelevät muun muassa siitä, kuinka paljon yhteisön (enemmistön) asenteet vaikuttavat omiin kuulumisen kokemuksiin. Kun eräs heistä toteaa: ”Jos viis miljoonaa on sitä mieltä, et sä et oo suomalainen, niin oot sä sillon suomalainen? Johon toinen vastaa: ”Viis miljoonaa tai kymmenen miljoonaa, mä en anna muiden, I stand alone, sitten. Seison yksin.” Nuoret päätyvät yksissä tuumin toteamaan, että jokaisella on oikeus määritellä omat identiteettinsä ja kuulumisensa, joita voi olla monia.
Kuva Soo Dhawoow/Tule lähemmäs dokumentista.
Siltoja kaikkeen
Monet nuoret kokevat, etteivät he tekemissään julkisissa produktioissa edusta vain itseään, vaan yhteisöään, uskontoaan ja jopa ”rotuaan”. Siksi he miettivät tarkkaan tuottamiaan mielikuvia ja varovat uusintamasta heille tarjottuja ahtaita paikantumisia. Useimmat heistä ovat kasvaneet monenlaisilla kulttuurisilla ja kielellisillä rajoilla ja niiden välitiloissa surfatessaan heistä on tullut ”siltoja kaikkeen”. Tämä on tuonut sellaista kokemusta ja tietotaitoa, jota monikulttuurisessa Suomessa kaivataan. Median ja erilaisten nuorten kanssa toimivien tahojen olisikin hyvä herkistyä kuuntelemaan ja kohtaamaan tätä nuorta suomalaista sukupolvea, joilla on juuria ja siteitä eri puolilla maailmaa.
NUMUR – Islam ja Minä -näyttelyyn osallistuva Sara Salmani oli suunnittelemassa kauppakeskuksen mainoskampanjaa ja Ramadanin päätösjuhlan tapahtumaa Helsingin Itäkeskuksessa vuonna 2016. Yritys, jonka toinen perustajajäsen hän on vastasi myös mainosjulisteiden suunnittelusta.
Artikkelissa käsitellyt nuorten kanssa yhteistyössä tehdyt produktiot:
Soo Dhawoow – Tule lähemmäs elokuva. Akram Farah, Hassan Omar, Jabril aka Dice, Mohamed Isse & Ahmed Muhamed. Tuotanto H. Oikarinen-Jabai & J. Gräfnings. Ensiesitys 29.9.2016. Yle Teema, Uusi Kino.
Toisin silmin (2015). Najma Yusuf. Toim H. Oikarinen-Jabai. Turku: Siirtolaisuusinstituutti.
Minun Helsinkini/My Helsinki/Waa Magaaladeydi Helsinki dokumentti (2013). Akram, Farah, Hassan Omar, Jabril aka Dice, Mohamed Isse & Ahmed Muhamed. Tuotanto H. Oikarinen-Jabai & S. Sallinen.
Minun silmin, Najma Yusufin videoinstallaatio (2013). Tuotanto H. Oikarinen-Jabai & T. Salomaa.
Mun stadi (2012) Ahmed Kahie, Akram Farah, Hassan Omar, Jabril aka Dice, Mahad Ali, Mohamed Isse, Ahmed Muhamed. Toim. H. Oikarinen-Jabai. Turku: Siirtolaisuusinstituutti
Mis on mun paikka? Radio ohjelma (2011) Hassan Omar, Akram Farah, Mohamud Isse, Muhamed Ahmed, Jabril aka Dice, Shaka de Bresche & Asiya Ubah Abdillah. Ensiesitys 6.10 2011, H. Oikarinen-Jabai, L. Tajakka, K. Ranta & H. Karisto (toim.) YLE.
Experiencing Helsinki. A video made by Life Breather mobile application by youth with immigrant background. Tuotanto L. Diaz, J. Sheible & H. Oikarinen-Jabai
NUMUR – Islam ja Minä -näyttelyyn valmistumassa olevat teokset (1.11-17.11.2017 Kulttuurikeskus Stoa, Helsinki).
