Matti Klinge: Euroopan murros. Proust ja Kross. Muistelmia 1992–2001. Siltala 2018

Matti Klingen muistelmien viidennen osan otsikko on paljon puhuva.
Ensimmäinen osan otsikko Kadonnutta aikaa löytämässä on väännetty Marcel Proustin tunnetuimman kirjan nimestä. Proust oli ajan tutkija romaaneissaan ja näin mitä inspiroivimpaa lukemista historioitsijalle. Jaan Kross taasen kirjoitti Viron historiaa roomanin muotoon.
Krossiin ihastunut Klinge kohtaakin muistelmiensa alussa Neuvostoliiton vallan alta nousevan Viron ja muut Baltian maat. Hän myös vei oppilaitaan tutustumaan paikan päälle Viroon ja muihinkin maihin, koska näin teoreettiset käsitteet saavat sisältöä ja alkavat elää.
1990-luvulla Klingen aktiviteetit ovat moninaiset, ja hänestä tulee tuttu kadunmiehellekin, kun historioitsijan kasvot komistavat Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kantta. Hän käytti julkista asemaansa asioiden, ei persoonansa esille tuomiseen.
Hyvä esimerkki Klingen taidosta yhdistää akateemista tutkimusta ajankohtaisiin tapahtumiin oli Nokian nousu. Se sai ihmiset kiinnostumaan rahan historiasta, ja Klinge luennoi Yliopiston Studia Generalia -sarjassa muun muassa Euroopan ensimmäisestä keinottelun vuonna 1719 aikaan saamasta pörssiskandaalista.
Talous alkoi pyörittää myös Yliopistoa, ja uuden yliopistolain siemenet kylvettiin Klingen mukaan jo 80-luvulla. Klinge kuuluu lain kriitikoihin: tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä kellokortti kaulassa ja tarkkoja etukäteissuunnitelmia laatien.
Uudet oivallukset tulevat monesti odottamatta kuin salama kirkkaalta taivaalta ja usein virka-ajan ulkopuolella. Jopa ekskursio kirpputorille voi tarjota tutkimukselle uusia virikkeitä, kuten Klingelle kävi hänen löytäessään kirpparilta vanhoja asiakirjoja ja kirjeitä, joiden olemassaolosta ei tiedetty.
Ikääntymisestä huolimatta Klingen 1990-lukua sävyttivät lukuisat matkat ympäri Eurooppaa. Oli loogista että juuri Klinge valittiin ajamaan Helsinkiäkulttuuripääkaupungiksi vuosina 1994–1995.
Muistelmien loppupuolella Klinge siirtyy eläkkeelle ja saa jäähyväisluennollaan juhlasalin täyteen niin tutkijoista kuin opiskelijoistakin. Tutkiminen kuitenkin päättyy vasta kun elämäkin. Professorin viran velvollisuuksien loppuminen päinvastoin vapautti energiaa ja aikaa tutkimukselle, mistä osoituksena – muistelmasarjan lisäksi – monet muut kirjat.
Muistelmista ei käy selvästi ilmi aikooko Klinge jatkaa tähän päivään asti kirjallista muisteluaan – olisi kiinnostavaa lukea viimeisistä muistelmista aiempien kirjoittamisesta ja sitä sävyttävistä taustatapahtumista.