Metsäkansan lumo

Merja Keronen

Metsäkansan tarina -kirjan kansi.

Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina. Docendo 2017

Keravalla lapsuutensa elänyt Kimmo Ohtonen teki jo varhain havaintoja kotimetsänsä ja –pihansa eläimistä ja luonnosta. Hän näki ja koki myös sen, kun rakas metsä kaadettiin ja tilalle alkoi nousta uusi asuinalue. ”Töyhtötiaisen kotipuu ei ollut enää kenenkään koti, vaan puukuutioita matkalla selluksi. Kuusenoksat eivät enää olleet eläviä siltoja, joiden avulla oravat hyppivät puusta toiseen.” Näin Ohtonen kirjoittaa. Kimmo Ohtonen on toimittaja, käsikirjoittaja ja valokuvaaja, joka on tunnettu useista luontodokumenteista. Hänen kirjansa, Karhu-voimaeläin (2016), oli arvostelu- ja myyntimenestys.

Uusin teos, Metsäkansan tarina, julkaistiin viime vuoden lopuilla. Ohtonen kuljettaa kirjassaan moniulotteista tarinaa lapsuutensa Keravalta nykypäivän Porkkalaan ja tarina pysähtyy myös cityluontoon ja Kallioon, jossa hän asuu puolisonsa ja Alma-koiran kanssa. Kallion urbaanissa sykkeessä Ohtonen havainnoi kaupunkiluontoa ja hänen tekstinsä muistuttaa meitä siitä, että toden totta isossakin kaupungissa luonto hakee paikkaansa ja tilaansa.

Erityisen rakas Kimmo Ohtoselle on korpien Kainuu ja Itäraja, missä hän on paljon seurannut karhujen ja susien elämää. Kirjan sanoma on väkevä: eläinten elinolosuhteet ovat muuttuneet ja luonnon tulevaisuus on jatkuvassa muutoksessa. Jotkut aikoinaan runsaslukuisat lajit, esimerkiksi töyhtö- ja hömötiainen ja kuukkeli ovat vaarassa vähentyä ja ovat monin paikoin hävinneet laajoilta alueilta kokonaan. Toiset uhanalaiset lajit kuten kanahaukka, susi ja kettu osoittavat taas miten sopeutuva luonto on isojen muutosten keskellä, vaikkakin asioilla on puolensa.

Kirjan tarinallisuutta elävöittävät ja vahvistavat Ohtosen kuvat, jotka eivät ole perinteisiä, tarkkuuteen tähtääviä luonto-otoksia, vaan kuvat ovat utuisia ja jopa herkkiä. Ohtonen on tuntunut hakevan valokuvissaan vuorokauden eri aikojen tunnelmia ja hyvä niin, sillä meitä on hyvä muistuttaa arjen rutiineiden keskellä siitä, että luonnossa on koettavaa lähes vuorokauden ympäri ja kaikkina vuodenaikoina. Kokea varhainen aamu ja myöhäinen ilta metsässä, vesien äärellä, suon reunassa, kaupungissa – lumoavia hetkiä.

”Metsäkansan tarinan” voi mieltää tietokirjaksi, sillä faktaa on runsaasti. Kirja on kuitenkin myös eräänlainen pamfletti, puheenvuoro ja kannanotto. Kirjassa on syvä missio ja huoli luonnon puolesta, ja kirjassa on erilaisia tasoja, jotka voivat aueta lukijoille eri tavoin.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin