Miksi koulumme on niin hyvä?

Pekka Wahlstedt

Hannu Simola: Koulutusihmeen paradoksit. Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta. Vastapaino 2015 421s.

Koulutus on muuttunut voimakkaasti parin vuosikymmenen aikana globalisaation, tietotekniikan ja eritoten talouden voittokulun myötä. Jopa kouluja ja yliopistoja johdetaan kuin liikeyrityksiä, mikä näkyy tiukoissa tulosvaatimuksissa ja ankarassa arviomisessa ja rankinglistoissa.

Kasvatussosiologian professori Hannu Simola löytää nykyisestä koulutuksesta lukuisia paradokseja, joita hän analysoi kirjassaan. Analyysin apuna hän käyttää Pierre Bordieuta ja Michel Foucaultia.

Yksi paradoksi on, että samaan aikaan kuin oppilasmäärät, luokkahuoneet ja laitokset kasvavat ja opettajien työmäärä on polttamassa heidät loppuun, julkisessa koulupuheessa hehkutetaan, miten uudessa koulussa jokainen oppilasyksilö ja tämän tarpeet huomioidaan, toisin kuin vanhan massakoulun aikoina.

Simola hyödyntää Foulcaultin näkemystä uudesta positiivisesta, tuottavasta ja hienovaraisesta vallasta, ja toteaa, että ylevien puheiden on tarkoitus peittää karu todellisuus. Monet opettajat itsekin uskovat puheisiin ja syyttävät väsymisestään tai loppuunpalamisestaan omaa kyvyttömyyttään.

Traagisen paradoksaalista on, että myös yliopistolaiset professoreja myöten uskovat, että muutokset ovat välttämättömiä ja vaihtoehdottomia, vaikka niiden takana ovat jumalan tai kohtalon sijasta raadolliset taloudelliset intressit.

Suurin ja aidosti positiivinen paradoksi on, että Suomen Pisa-menestyksen takana ei ole taloudellinen tehokkuusajattelu, vaan päinvastoin
aito usko koulutuksen, huolenpidon ja keskinäisen kunnioituksen voimaan.

Simola kiteyttää menestyksen reseptin toteamalla, että Suomen kahden suuren menestystarinan, Nokian ja peruskoulun, taustalla ovat samat perustekijät: matalat hierarkiat, vähäinen kontrolli ja työntekijöiden vapaus toteuttaa itseään ja kutsumustaan.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin