Mitä kuuluu tiedejournalismi?

Marjo Laukkanen

Meillä Suomessa ovat asiat vielä aika hyvin. Näin totesimme suomalaisten kollegoiden kanssa tiedetoimittajien maailmanlaajuisessa konferenssissa, joka pidettiin lokakuun lopulla San Franciscossa. Yhdysvalloissa kun oltiin, yksi keskeinen puheenaihe oli tieteen- ja journalisminvastaisuuden lisääntyminen. Monissa puheenvuoroissa ratkaisuksi tarjottiin entistä avoimempaa tiedeviestintää, joka lisäisi kansalaisten ymmärrystä tieteen keinoista ja periaatteista.

– Uskottavuus on vaikea saavuttaa mutta helppo menettää, totesi toimitusjohtaja Susan Desmond-Hellmann Bill ja Melinda Gatesin säätiöstä.

Desmond-Hellmannin mukaan tutkijoilla on kiusaus liioitella tutkimustuloksiaan rahoituksen tai maineen takia. Toimittajaa houkuttaa myös uutisen merkittävyyden lisääminen. Desmond-Hellmann totesi osuvasti, ettei meille riitä, että ymmärrämme totuuden perään, vaan meidän tulee lisäksi ymmärtää yleisöämme. Hän kehotti tutkijoita kertomaan tutkimuksestaan tavalla, jonka kuka tahansa tajuaa, ja niin, että sillä on merkitystä kuulijan oman elämän kannalta.

Konferenssissa kuultiin toinen toistaan uskomattomampia tarinoita siitä, kuinka autoritaarisissa maissa tiedehuijauksilla voi olla viranomaisten tai jopa valtion tuki. Tällöin yksittäisten tiedejournalistien työ on melkoista korpeen huutamista. Myös Yhdysvalloissa tieteenvastaisuus kulkee käsi kädessä poliittisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi ilmastopolitiikassa ratkaisevat tutkijoiden mukaan enemmän raha ja asenne kuin tieto.

Tällaisessa maailmassa usko avoimuuteen ja faktoihin on samaan aikaan sekä ihailtavaa että hieman sinisilmäistä. Eräs yleisössä istunut tiedetoimittaja kysyikin, tarvitsevatko tiede ja journalismi avukseen tehokasta brändiviestintää. Hänen kysymyksen torjuttiin hieman huvittunein mutta kohteliain sanankääntein. Rehellisyys maan perii, Yhdysvalloissakin. Mahdollisesti. Toivottavasti.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston Kide-lehden päätoimittaja ja Arktisen keskuksen tiedetoimittaja. Hän osallistui konferenssiin Suomen tiedetoimittajain liiton stipendiaattina.

Kannen kuva: Mikko Suominen

Pääkirjoitus

Heljä Salonen: Enemmän särkeä ja järkeä

VIESTINNÄN KALTEVALLA JA LIUKKAALLA PINNALLA


Mikko Suominen: Jäällä – vältä, varo vai viihdy?
Ulla Järvi: Kuuntele Jussi Valtosen puhe: Havaintoja ja illuusioita
Aki Petteri Lehtinen: Vastaiskujen vastaiskut – Entä kun tutkijat selittävätkin aiheensa itse?
Sanna Kivimäki: Tiede – viestijöiden ja toimittajien yhteismaa
Arja-Leena Paavola: Korona-aika kannusti museoita podcastien tekoon
”PYRITÄÄN RAPAUTTAMAAN MUN USKOTTAVUUTTANI TOIMITTAJANA”


Mari Heikkilä: Toimittajien häirintä on ongelma, johon pitää puuttua

NAISTEN HISTORIA ON MUUTAKIN KUIN TARINOINTIA


Päivi Kapiainen-Heiskanen: Alkuperäislähteillä myytit murtuvat – Helena Ruuska ja Minna Maijala ottivat tutkijan asenteen kohteisiinsa
Teuvo Peltoniemi: Maggie Walz – varhainen amerikansuomalainen suffragetti

AJASSA LIIKKUVAA


Niklas Bengtsson: Dopamiinipaukku kauhukirjallisuutta
Sanna Kivimäki: Vähin äänin vaikuttaa – Tieteen ja taiteen liitto näyttämöllä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin