Mitä kuuluu tiedejournalismi?

Marjo Laukkanen

Meillä Suomessa ovat asiat vielä aika hyvin. Näin totesimme suomalaisten kollegoiden kanssa tiedetoimittajien maailmanlaajuisessa konferenssissa, joka pidettiin lokakuun lopulla San Franciscossa. Yhdysvalloissa kun oltiin, yksi keskeinen puheenaihe oli tieteen- ja journalisminvastaisuuden lisääntyminen. Monissa puheenvuoroissa ratkaisuksi tarjottiin entistä avoimempaa tiedeviestintää, joka lisäisi kansalaisten ymmärrystä tieteen keinoista ja periaatteista.

– Uskottavuus on vaikea saavuttaa mutta helppo menettää, totesi toimitusjohtaja Susan Desmond-Hellmann Bill ja Melinda Gatesin säätiöstä.

Desmond-Hellmannin mukaan tutkijoilla on kiusaus liioitella tutkimustuloksiaan rahoituksen tai maineen takia. Toimittajaa houkuttaa myös uutisen merkittävyyden lisääminen. Desmond-Hellmann totesi osuvasti, ettei meille riitä, että ymmärrämme totuuden perään, vaan meidän tulee lisäksi ymmärtää yleisöämme. Hän kehotti tutkijoita kertomaan tutkimuksestaan tavalla, jonka kuka tahansa tajuaa, ja niin, että sillä on merkitystä kuulijan oman elämän kannalta.

Konferenssissa kuultiin toinen toistaan uskomattomampia tarinoita siitä, kuinka autoritaarisissa maissa tiedehuijauksilla voi olla viranomaisten tai jopa valtion tuki. Tällöin yksittäisten tiedejournalistien työ on melkoista korpeen huutamista. Myös Yhdysvalloissa tieteenvastaisuus kulkee käsi kädessä poliittisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi ilmastopolitiikassa ratkaisevat tutkijoiden mukaan enemmän raha ja asenne kuin tieto.

Tällaisessa maailmassa usko avoimuuteen ja faktoihin on samaan aikaan sekä ihailtavaa että hieman sinisilmäistä. Eräs yleisössä istunut tiedetoimittaja kysyikin, tarvitsevatko tiede ja journalismi avukseen tehokasta brändiviestintää. Hänen kysymyksen torjuttiin hieman huvittunein mutta kohteliain sanankääntein. Rehellisyys maan perii, Yhdysvalloissakin. Mahdollisesti. Toivottavasti.

Kirjoittaja on Lapin yliopiston Kide-lehden päätoimittaja ja Arktisen keskuksen tiedetoimittaja. Hän osallistui konferenssiin Suomen tiedetoimittajain liiton stipendiaattina.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin