Mitä on Suomen sananvapauden takana?

Pekka Wahlstedt

Kaarle Nordenstreng (toim.): Sananvapaus Suomessa. Tampere University Press 2015 249 s.

Sananvapauden julkinen harjoittaminen viettää 250-päiviään. Sen tarina alkoi vuonna 1766, kun Ruotsin säätyvaltiopäivät antoivat tuohon aikaan maailman vapaamielisimmän painovapausasetuksen. Ruotsissa sananvapauden historia onkin jatkunut suoraviivaisesti nykypäivään asti.

Suomessa taas kehitys on ollut monivaiheinen ja dramaattinenkin, etenkin kun Suomi joutui Venäjän vallan alaisuuteen – tänään Suomea pidetään sananvapauden mallimaana.

Tämän takia on aiheellista julkaista uudestaan täydennettynä painoksena vuonna 1996 ilmestynyt sananvapauden historiaa, lainsäädäntöä ja filosofista olemusta kartoittava teos Sananvapaus Suomessa.

Vielä suurempi tilaus ja syy päivitetyn painoksen julkaisemiselle on se, että internet ja älypuhelimet ovat 2000-luvulla mullistaneet sananvapauden ja tuoneet sen eteen uusia haasteita ja suoranaisia uhkiakin.

Sananvapaus ja sen rajoitukset ovat kytkeytyneet ajan aatteisiin ja yhteiskuntajärjestykseen. Valistusajattelu ja myöhemmin liberalismi julistivat sananvapauden perustavaksi ihmisoikeudeksi, joka on demokraattisen yhteiskunnan elinehto.

Sananvapautta rajoitettiinkin kovalla kädellä esimerkiksi Suomessa Venäjän tsaarivallan aikana. Myöhemmin kansalaissodan jälkeen ja 1930-luvulla etenkin työväen asemaa koskeva kirjallisuus oli pannassa.

Toisen maailmansodan jälkeen turvauduttiin itsesensuuriin suuren ja mahtavan naapurin pelossa. 1990-luvulla mahtavan naapurin romahduksen ja internetin tulon myötä siirryttiin uuteen aikakauteen.

Sensuuri kuitenkin kummittelee netissäkin, vain piiloisempana ja huomaamattomampana – minkä Edward Snowdenin paljastukset viimeistään toivat esiin.

Toisaalta sosiaalinen media on synnyttänyt uuden journalismin lajin, kansalaisjournalismin. Median valta on nykyään suuri ja kirjassa kehoitetaan median edustajia palvelemaan vallanpitäjien sijasta kansaa.

Aktiiveja kansalaisia tulisi ottaa mukaan tiedon luomiseen kansalaiskeskusteluilla ja tarjoamalla mahdollisuutta tietojen kokoamiseen ja tarkistamiseen. Näin medialla on entistä tärkeämpi rooli demokratian edistäjänä ja vaalijana.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin