Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle: Neljäs sektori – kuinka kaupunkiaktivismi haastaa hallinnon, muuttaa markkinat ja laajentaa demokratiaa. Vastapaino 2021.
Kaikki tietävät kolmannen sektorin, mutta neljäs sektori on vieraampi. Miten se eroaa kolmannesta sektorista? Siitä kertoo tämä kirja, joka näkee että demokratian tulevaisuus ja aito toteutuminen neljännen sektorin aktivistien käsissä.
Kirjassa luetellaan ja esitellään kaupunkiaktivisteja ja heidän verkostojaan ja yhteisöjään niin paljon, että lukijalle melkein syntyy vaikutelma, että kaupunki on jo neljännen sektorin toimijoiden hallussa.
Vertaiskaupat, kuten verkkokirpputorit, ruokapiirit ja -osuuskunnat; vertaisvuokraus, esim. aikapankit, kimppakyytipalvelut; kaupunkiviljelijät, korttelit takaisin -liike; taideaktivismi, joista ainakin graffittien maalaajat ovat kaikille tuttuja, ja niin edelleen.
Neljäs sektori poikkeaa kolmannesta sektorista siinä, että se ei ole ennalta organisoitu ja ylhäältä johdettu, vaan neljännen sektorin toimijat tekevät kaiken itse ja omin käsin. Tässä suhteessa se muistuttaa 70-luvun itse tekemisen korkeimmaksi ihanteekseen nostanutta punk-liikettä. Se ei myöskään ole työväenliikkeen tavoin yksi ja universaali, vaan hajaantunut ja paikallinen. Tämän takia neljättä sektoria on vaikea määritellä, eikä siinä onnistu oikein tämä kirjakaan.
Neljännen sektorin varsinainen areena ja käyttövoima on internet, tarkemmin: monien kammoama sosiaalinen media. Neljäs sektorin rakenne on jäykän hierarkisen järjestelmän sijasta avoin, muuttuva ja verkostomainen, ja näin digitaalinen verkko on kuin sitä varten luotu.
Neljättä sektoria on kritisoitu, että se on vain hyvinvoivan keskiluokan muodikas villitys ja että se pitää osaltaan yllä kapitalistista riistotaloutta unohtaessaan vähäosaiset.
Kirjassa vastataan kritiikkiin väittämällä, että esim. hävikkiruoan jakamisesta hyötyvät vähävaraisetkin. Ja toisaalta lähiöitä tutkineen Lotta Junnilaisen huomioon viitaten kirjassa todetaan, että juuri lähiöissä keskinäinen jakaminen, tavaroiden lainaaminen, auttaminen ja yhteisöllisyys kukoistavat. Neljännen sektorin avoimuus ja verkostomaisuus ulottuu syrjäytyneisiinkin.
Ylipäänsä, toisin kuin esim. kapinalliset punkkarit, neljäs sektori ei ole mitään vastaan, vaan kaiken ja kaikkien puolesta. Se haluaa tehdä yhteistyötä niin valtion, yritysten ja yliopistojen kanssa. Kirjasta löytyy ohjeita miten etenkin neljänteen sektoriin nihkeästi suhtautuva valtiovalta voi tulla vastaan. Esimerkiksi suomalaisen hyvinvointivaltion ylpeys, tietoa ja sivistystä kaikille jakava kirjastolaitos, apuvälinelainaus ja kaupunkipyörät ovat ensimmäisiä lupaavia askeleita tällä tiellä.