Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

Tuukka Tammi

Kolmivuotiskauteni Tiedetoimittajain liiton puheenjohtajana päättyy vuoden vaihteessa, joten saanen olla hieman sentimentaalinen ja ripauksen pateettinenkin.

Ajattelen, että olen lenkki. Olen ylpeä lenkki liiton puheenjohtajien komeassa ketjussa. Ketjussa minua lähimpiä muita lenkkejä ovat Satu Lipponen, jonka puheenjohtajakaudella itse liityin liittoon, ja Mikko Myllykoski, jonka kaudella tulin valituksi liiton hallitukseen ja sittemmin myös puheenjohtajaksi. Vuoden 2021 alusta puheenjohtajan nuijaan tarttuu Heljä Salonen.

Mainitut puheenjohtajat ovat kaikki paitsi mainioita ihmisiä ja asiantuntijoita, myös osuva neljän hengen näyte Tiedetoimittajien jäsenkunnan monikasvoisuudesta: Satu on asiantuntijajärjestön viestintä- ja strategiavelho, Mikko on tiedekeskuksen vetäjä, ja Heljä puolestaan on päivittäismedian terveys- ja tiedetoimittaja. Itse olen tieteellisen lehden päätoimittaja. Liiton edellisessä jäsenkyselyssä jäsenistön isoimmat ammattiryhmät olivat toimittajat (journalistit), yliopisto- ja tutkimuslaitosten viestintäasiantuntijat ja tieteellisten lehtien toimittajat. Näiden lisäksi top 5:een mahtuivat tietokirjailijat ja tiedekolumnistit.

Kansainvälisesti verraten liittomme on iso, meitä on yli tuhat. Monessa väkiluvultaan meitä isomman maan tiedeviestijäjärjestössä on vähemmän jäseniä. Syitä isoon jäsenmääräämme on ainakin kaksi: ensinnäkin se, että meillä mukaan luetaan kaikki tieteenalat, ei vain luonnontieteet, toisekseen se, että jäseniksi hyväksytään tiedeaiheisiin erikoistuneiden journalistien lisäksi myös monia muita ammattiryhmiä. Jäsenkelpoisia ovat tekijäinoikeuksien haltijat, joukossaan muun muassa tieteellisten lehtien toimittajia sekä tiede- ja tietokirjojen tekijöitä ja yliopistojen, tutkimuslaitosten, tiedekeskusten, museoiden ja yritysten viestintäasiantuntijoita. Käytännössä monien tehtävät ja roolit menevät päällekkäin ja lomittain. Mukaan mahtuu myös muun muassa tiedebloggareita ja -kolumnisteja. Lisäksi liitolla on opiskelijajäseniä.

Tiedeviestinnän monikasvoisuus on erinomainen asia: eri kanteilta tiedettä katsovien ihmisten liitto on keskusteleva ja dynaaminen, ja siksi elinvoimainen. Samalla tiedetoimittajuus sekä etsii että pakenee määrittelyään. Kysyessämme toisiltamme ”mikä meitä yhdistää?” pysymme henkisesti vetreinä ja aistit valppaina.

Kiitos menneistä vuosista!

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin