Muotoseikkoja kielipuritaaneille

Pekka Wahlstedt


Ville Eloranta& Jaakko Leino: Sanaiset kansiot. Suomen kielen vaietut vaiheet. Gaudeamus 2017. 240 s.

Sosiaalinen media, populaarikulttuuri, maahanmuutto ja globalisaatio yleensäkin ovat ylittäneet ja rikkoneet myös suomen kielen rajoja. Ne pitävät kieltä alituisessa muutoksessa, jossa vanhoja sanoja katoaa ja uusia syntyy tilalle.

Silti monet uskovat ja vaalivat 1800-luvulta peräisin olevaa käsitystä, että on olemassa puhdas ja pysyvä alkuperäinen suomen kieli.

Sanaiset kansiot -kirja löytää suomen kielestä ja sen historiasta yllättäviä ja outojakin yksityiskohtia, jotka pakottavat puritanistisimmankin oikeakielisyyden vaalijan tarkistamaan kantansa.

Kirjassa esitellään myös klassisia kielipoliiseja, kuten 1930- ja 40-luvulla kielilautakunnissa päättävässä asemassa olleen E.A.Saarimaa ja professori Lauri Kettunen, jotka kiistelivät myös keskenään kielen hienouksista. Ja tietysti esitellään suomen kielen professori August Ahlqvist, joka muistetaan Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen teilaajana.

Vielä nykyäänkin kielestä voidaan kiistellä aivan naurettavuuteen asti. Tunnetuin lienee väittely siitä, taivutetaanko sanan ‘alkaa’ jälkeen esimerkiksi tehdä-sana, ‘tekemään’ vai ‘tehdä’. Kiista on turha ja muodollinen, koska käytännössä on aivan sana kumpaa ilmaisua käytetään.

Ylipäänsä haave puhtaasta suomen kielestä on tuhoon tuomittu, koska suuri osa tavallisistakin sanoista on lainatavaraa. Muutama tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua vallinnut vasarakirveskausi toi muun muassa baltialaiset sanat: heinä, seinä, vuohi… Myöhemmin germaaniselta taholta tulivat sanat: lanka, kana, purje. Sittemmin esimerkiksi venäjästä ovat peräisin sanat: lusikka, määrä, raja…

Viime vuosina Suomen kieleen ovat englannista kotiutuneet nuorison suosimat sanat selfie ja twerkata. Virallisen kieli-ilmaston muutoksesta kertoo se, että molemmat sanat ovat pääseet jopa Kielitoimiston sanakirjaan.

Vanhojen ja nykyisten asenteiden radikaali ero tiivistyy siinä, että Kielitomiston sanakirjasta löytyy myöskin Aku Ankan kuuluisa huudahdussana: Kääk.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin