Muotoseikkoja kielipuritaaneille

Pekka Wahlstedt


Ville Eloranta& Jaakko Leino: Sanaiset kansiot. Suomen kielen vaietut vaiheet. Gaudeamus 2017. 240 s.

Sosiaalinen media, populaarikulttuuri, maahanmuutto ja globalisaatio yleensäkin ovat ylittäneet ja rikkoneet myös suomen kielen rajoja. Ne pitävät kieltä alituisessa muutoksessa, jossa vanhoja sanoja katoaa ja uusia syntyy tilalle.

Silti monet uskovat ja vaalivat 1800-luvulta peräisin olevaa käsitystä, että on olemassa puhdas ja pysyvä alkuperäinen suomen kieli.

Sanaiset kansiot -kirja löytää suomen kielestä ja sen historiasta yllättäviä ja outojakin yksityiskohtia, jotka pakottavat puritanistisimmankin oikeakielisyyden vaalijan tarkistamaan kantansa.

Kirjassa esitellään myös klassisia kielipoliiseja, kuten 1930- ja 40-luvulla kielilautakunnissa päättävässä asemassa olleen E.A.Saarimaa ja professori Lauri Kettunen, jotka kiistelivät myös keskenään kielen hienouksista. Ja tietysti esitellään suomen kielen professori August Ahlqvist, joka muistetaan Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen teilaajana.

Vielä nykyäänkin kielestä voidaan kiistellä aivan naurettavuuteen asti. Tunnetuin lienee väittely siitä, taivutetaanko sanan ‘alkaa’ jälkeen esimerkiksi tehdä-sana, ‘tekemään’ vai ‘tehdä’. Kiista on turha ja muodollinen, koska käytännössä on aivan sana kumpaa ilmaisua käytetään.

Ylipäänsä haave puhtaasta suomen kielestä on tuhoon tuomittu, koska suuri osa tavallisistakin sanoista on lainatavaraa. Muutama tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua vallinnut vasarakirveskausi toi muun muassa baltialaiset sanat: heinä, seinä, vuohi… Myöhemmin germaaniselta taholta tulivat sanat: lanka, kana, purje. Sittemmin esimerkiksi venäjästä ovat peräisin sanat: lusikka, määrä, raja…

Viime vuosina Suomen kieleen ovat englannista kotiutuneet nuorison suosimat sanat selfie ja twerkata. Virallisen kieli-ilmaston muutoksesta kertoo se, että molemmat sanat ovat pääseet jopa Kielitoimiston sanakirjaan.

Vanhojen ja nykyisten asenteiden radikaali ero tiivistyy siinä, että Kielitomiston sanakirjasta löytyy myöskin Aku Ankan kuuluisa huudahdussana: Kääk.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin