Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Ohilentäviä uutisia Plutosta

Jarmo Korteniemi

Kuva: NASA

Kuva: NASA


Tämä artikkeli kertoo kuinka tieteestä toimittaminen menee helposti päin honkia.
Heinäkuun puolivälissä avaruusluotain New Horizons porhalsi Pluton ohi. Luotain näpsi mennessään aimo läjän kuvia ja lähettelee niitä nyt hiljakseen Maahan. Eksoottinen ja ainutkertainen tapahtuma kiinnosti kovasti sekä yleisöä että mediaa.
Avaruuden jutut ovat yleensä aiheita, joista ihmiset haluavat kuulla. Tiedonvälittäjällä on aina vastuu, sillä asiat ja ilmiöt pitää osata selittää. Liika yksinkertaistus kostautuu. Ihan kaiken popularisointi ei aina onnistu keneltä vain.
Päätin tutkia, kuinka asia on käytännössä hoitunut. Syynäsin kesän ja alkusyksyn Pluto-uutisoinnin läpi etsien asiavirheitä ja päättömyyksiä.
Valitsin tarkasteltavaksi suomalaismedioiden nettiartikkelit. Ne kun ovat monelle se selvimmin silmille hyppivä uutismuoto.
Aineistoni kattaa 180 artikkelia 29 eri medialta. Mukana on niin suurten päivälehtien uutisia, viihdesivustojen pilapaloja, kuin tiedemedioiden tarkkoja analyysejäkin. Kesätoimittajien toheloinnista pitkän linjan ammattilaisten paneutumiseen.

Pluto-uutisointi-2015_MEDIAT2

Virheellisiä väittämiä

Teksteistä löytyi mitä oudompia väitteitä. Joskus kyse oli selvistä huolimattomuuksista: ”Pluton radiolähetin on hidas” (HS).
Ennen Pluton luo tuloa ”New Horizons saapui kaasuplaneetta Neptunukselle” (HS). Ei muuten saapunut, sillä lyhimmilläänkin välimatka on ollut neljä miljardia kilometriä.
Joskus jutussa päästään uudelle tasolle: Esimerkiksi ”Plutolla ei ole pysyvää kiertorataa” (US) on kategorisen väärässä oleva väite. Plutolla on kiertorata, jopa erittäin pysyvä sellainen.. Eikä New Horizons ”kiertänyt Pluton ympäri” (MTV) vaan jatkoi matkaansa suoraan. HS heitti myös, että ohituksen aikana ”Aurinkokunnan kartoitus saatiin päätökseen”. Mutta kyllä kartoitusta riittää yhä Maassa, Plutossa ja muuallakin… Ei siis lopeteta Maanmittauslaitosta, ihan vielä.
Tekstin joukkoon on helppo heittää nopeita täytelauseita. Kannattaisi vain makustella hetken pidempään, että mitä ne tarkoittavat.

Vaikka voissa paistettu kääpiöplaneetta

”Pluto menetti virallisen planeetan tittelin, nykyisin se on vain kääpiöplaneetta”, surkutteli NYT ja monet muutkin. Järkevä luokittelu saadaan näin arvotettua alentavaksi mörökölliksi. Miksi kategoria vaikuttaisi Pluton arvostukseen? Ei planeetta ole sen hienompi kuin kääpiöplaneetta. Se on vain erilainen. Kuin koivu vs. leppä.
Ei Plutosta enää planeettaa saa, vaikka luotaimen ottamissa kuvissa näkyisi miten hienoja piirteitä. Pluto on ja pysyy ”kääpiönä”, kriteerien muuttumiseen asti.
”Kiistely [Pluton planeettastatuksesta] alkoi uudelleen” (IS) on vääristelyä. Tieteessä kiistellään.

Termit sekaisin

Kääpiöplaneetta on muuten ihan omanlaisensa taivaankappale. Termiä pitäisi käyttää sellaisenaan. Se ei ole tietynlainen planeetta, eikä sanoja sovi vaihdella sikinsokin päittäin (US). Ei merinorsuakaan kutsuta välillä pelkäksi norsuksi, vaikka kirjoittaja kaipaisi tekstiin vaihtelua.
Muitakin termejä meni jutuissa vinksin vonksin. ”Jäävuori” ei ole mikä tahansa jäinen vuori, animaatio ei tarkoita simulaatiota, eikä ydinparisto ydinvoimalaa, eikä tiheys ole sama kuin massa. Ainoastaan Maalla on ilmakehä, Plutolla taas on kaasukehä. Tasoksi projisoitu valokuva ei ole kartta.
Termit täytyy tuntea, ei niitä voi arpoa.
Ja romuja/rojuja ovat ainoastaan ihmisen hylkäämät tavarat. Pätee avaruudessakin: ei jää- tai kivilohkaretta kutsuta ”avaruusrojuksi” (MTV).
Ehdoton väärien termien ykkössija menee asteroidi- ja komeettatörmäysten jäljille. Kymmenissä jutuissa niihin viitattiin iskeymä- tai iskeytymis- tai osumakraattereina. Joskus loppuosa vaihdettiin ”syvänteeksi”. Kaikki ovat kuitenkin väärin. Kyse on vain ja ainoastaan kraattereista, tarpeen tullen törmäävästi, mutta aina vähintään kahdella teellä.
Ja törmäyskraattereita on muuten syntynyt paljon myöhemminkin kuin vain ”aurinkokunnan alkuaikoina” (HS). Törmäyksiä tapahtuu edelleen.

Graafi: Jarmo Korteniemi

Graafi: Jarmo Korteniemi

Entä sitten?

Kitinä termien väärinkäytöstä voi kuulostaa turhalta, ainakin asiaan vihkiytymättömästä.
Täysin vastaavaa voi kokeilla sekoittamalla ulkomaanuutisissa Myanmarin ja Namibian. Tai urheilu-uutisissa Kimi Räikkösen ja Marja-Liisa Kirvesniemen. Ei sellaista katsota sormien läpi. Eikä pitäisi tiedeuutisissakaan.
Etenkään tiedeuutisissa.
Monesta artikkelista paistoi läpi huono toimitustyö tai asiayhteyttä ymmärtämätön käännös. Sain vaikutelman, että lähteisiin on luotettu sokeasti, eikä asioita juuri tarkisteta. Tiedotteet ja toisten uutisoinnin apinoiminen takasivat, että termi- ja asiavirheet jatkoivat eloaan pitkään. STT:n sähkeidenkin tiedot voisi joskus tarkistaa.

Lopullinen tuomio?

Graafi: Jarmo Korteniemi

Graafi: Jarmo Korteniemi


Yksikään media ei selvinnyt tarkastuksesta täysin puhtain paperein. Jokaiselle löytyisi huomautettavaa ainakin jostain artikkelista.
Vain puolet artikkeleista läpäisi tarkastuksen virheittä. Ja niistäkin vain osa oli kunnolla taustoitettuja tiedejuttuja, osa taas ylimalkaisia ”katso, kun on nätti avaruuskuva” -hutaisuja.
Virheellisiä oli kolmannes kaikista artikkeleista. 58:ssa oli vähintään yksi selvä vältettävissä oleva virhe, monissa useampia. Loput artikkelit jäivät sille harmaalle alueelle, jossa jutun tasoa laskevat oudot tai monitulkintaiset sanamuodot tai systemaattisesti hieman väärin kirjoitetut termit.
Oma lukunsa ovat kirjoitus- ja kielioppivirheet. Pilkuntarkka ei toki tarvitse olla, mutta lipsahdus voi helposti muuttaa koko sanoman merkitystä. Ymmärrettävyyden ja oikeinkirjoituksen laiminlyönti syö uskottavuutta. Jutut kannattaisikin oikolukea ihan ajatuksella pariinkin kertaan. Kiire ei voi olla tekosyy, ketään tuskin rangaistaan viiden minuutin lisäviilauksesta.
Ja vielä lopuksi: Ei niitä tutkijoiden höpinöitäkään kannata aina vääristellä. Miksi maailma pitäisi yrittää näyttää auvoisampana kuin se on? Epävarmuus ja summittaisuus kaipaavat myös palstatilaa. Jos tutkija heittää, että ”Tuo voi olla dyyni tai jokin muu”, miksi se pitää kertoa artikkelissa varmana dyyninä?
Miten tällaisia viestejä saisi eteenpäin mediataloille ja yleistoimittajille?
Kirjoittaja on tiedetoimittaja, pohjakoulutukseltaan planetologi ja tähtitieteilijä.
 
KORJAUS 20.10.15: Vaihdettu artikkelin ensimmäinen graafi toiseen versioon, jossa korjattu selvyyden vuoksi värejä. Ei asiamuutoksia. UJ.

Julkaistu

14 loka, 2015

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)