Pekka Wahlstedt

Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria. SKS, 2016.

ctx-bngwaae2alj
Onko olemassa mystisempää ja arvoituksellisempaa eläintä kuin kissa. Tästä kertoo jo se, että kissoja on pidetty sekä paholaisen kätyreinä että taivaallista viisautta säteilevinä eläiminä.
Keski- ja eritoten uudella ajalla kissa, erityisesti mustakissa, sai loppunsa polttoriviolla yhdessä paholaisen kanssa liitossa olevien noitien kanssa.
Toisaalta idän kulttuureissa, Egyptissä, Japanissa ja Kiinassa kissoja palvottiin tai pidettiin muuten esikuvina viisauden harjoittamisessa. Esimerkiksi zen-buddhalaiset, joille herpaantumaton keskittyneisyys ja tarkkaavaisuus ovat viisaan tuntomerkit, pitivät saalista tuntikausia hiljaa ja hievahtamatta odottavaa kissaa meditoimisen mestarina.
Kissan kulta-aika oli kuitenkin noin 90000–80000 eaa. Tuolloisissa maanviljelyskulttuureissa palvottiin suuria äitijumalattaria, ja hedelmällisyydestään ja äidinrakkaudestaan tunnettu kissa, tai ensin pikemminkin isot kissat, liitettiin jumalattarien kulttiin.
Sotaiset paimentolaiskansat vyöryävät Aasiasta ja toivat myös mukanaan sotaisat jumalat. Jumalattaret ja kissat kuitenkin jatkoivat olemassaoloaan. Ne kukoistivat etenkin Egyptissä, jossa kissa tunnetusti oli arvossaan. Kissojen maagisesti pimeässä loistavat silmät yhdistettiin kuuhun ja kuun jumalattareen Bastetiin. Myös roomalaiset yhdistivät kissan valosilmät kuun kiertoon.
Mutta keski- ja eritoten uudella ajalla koitti kissojen historian pimeä ja synkkä aikakausi. Tuolloin inkvisitio alkoi vainota noitia, joiden liittolaisena kissaa pidettiin. Eritoten mustakissa oli – pahuuden värin kantajana – kiihkeimpien vainojen kohteena.
Vieläkin mustakissa kantaa leimaa: esimerkiksi kirjassa Saatana saapuu Moskovaan saatana muttaa itsensä mustaksi kissaksi, ja Disneyn Mikki Hiiren pahin vastustaja, Musta Pekka, on kissa.
Tosin kissat ovat historiansa alusta lähtien oikeuttaneet käytännöllisen ylläpitonsa pyydystämällä hiiriä niin viljavarastoissa kuin luostareissakin.
Kissat ovat viettäneet kissan päiviä 1800-luvulta meidän ajallemme, ja kissoista on tullut koirien tavoin pelkkiä lemmikkejä, joita kohdellaan tasavertaisina perheen jäseninä. Jalostamisen suhteen kissa on päässyt vähemmällä kuin koira, jolla on paljon erilaisia ylijalostuksesta johtuvia sairauksia ja vaivoja.
Kissojen ja koirien noususta lähes ihmisen asemaan kertovat tärkeällä tavalla myös Pietiläisen kissoista ja koirista tekemät maailmanhistoriat.
Niitä voisi verrata monista vähempiarvoisina pidettyjen ihmisryhmien piiloon jääneiden historioiden esiin nostamiseen. Niin ihmisten kuin kissojen ja koirien maailman historiat tuovat esiin ne moninaiset alistussuhteet ja vääryydet, joiden kohteeksi ne ovat joutuneet vallassa olevien toimesta.
Pietiläinen saikin Lauri Jäntin palkinnon parin vuoden takaisesta Koirien maailmanhistoriasta, eikä Kissojen maailmanhistoria jää yhtään jälkeen edeltäjästään.