Sähköyliherkkyydellekin selitys:

Pelko ja huolipuhe sairastuttavat oikeasti

Harriet Öster

Kuvat: Hans v. Schantz

Toimittajilla on vastuu mediassa vellovasta huolipuheesta, joka pahimmillaan oikeasti sairastuttaa ihmisiä. Pelko ympäristön sairastuttavasta vaikutuksesta voi aiheuttaa todellisia oireita, vaikka pelkoa synnyttävällä asialla ei ole oireisiin mitään fysiologista yhteyttä. Jopa sähköyliherkkyys saa järkevän selityksen, kun tietää, että pelkkä uskomus sähkökenttien vaarallisuudesta saa aikaan aitoja oireita.

Ajankohtainen aihe ”Huoli herkistää, pelko myy” veti talon täyteen osallistujia Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja Suomen tiedetoimittajain liiton järjestämään tiedeviestinnän kansalliseen kongressiin marraskuun lopulla.

Terveysaiheet kiinnostavat, mutta helposti unohtuu, miten monimutkainen psykofyysinen olento ihminen on, ja miten vahva ihmisen mieli. Näyttää siltä, että vastuuttoman julkisen terveyspuheen myötävaikuttamana ilmiö nimeltään nosebo on pahasti saanut yliotteen monesta huolestuneisuuteen taipuvasta henkilöstä.

”On pitkään tunnettu, että toiminnallinen oire syntyy, kun uskoo tai pelkää jonkin ympäristötekijän aiheuttavan oireita. Oireet eivät ole kuvitelmaa, vaan aivan oikeata päänsärkyä, pistelyä tai pahoinvointia. Osa oireista on selkeästi mitattavissa: silmät punottavat, nielu kramppaa ja aivojen välittäjäaineissa näkyy todellisia muutoksia”, sanoi tilaisuudessa HUS Psykiatriakeskuksen neurologian erikoislääkäri Kati Juva.

Kati Juva

Kati Juva

Oireet huolipuheesta näkyvät magneettikuvauksissa

Tiedetään, että lumelääke, eli plasebo, aidosti lieventää oireita, kunhan potilas uskoo sen vaikuttavan. Neurologiset tutkimukset osoittavat, että plasebovaikutus näkyy aivojen välittäjäaineiden tasoissa. Vaikutus on jopa tautispesifinen: opiaatin plasebo aktivoi aivoissa endorfiinin tuotantoa ja parkinsonlääkkeen plasebo lisää dopamiinin tuotantoa, mikä edistää potilaan liikkumiskykyä.

”Mutta sitten meillä on tämä plasebon ilkeä sisarpuoli nosebo, joka on vähintään yhtä vahva!”

Nosebosta on tuoreita tutkimustietoja. Kaksoissokkotutkimuksissa ”sähköallergikot” saivat oireita sen mukaan, luulivatko he olevansa sähkökentässä, eivät sen mukaan, oliko sellainen oikeasti päällä. Kalliimman näköisestä lääkevoiteesta tuli hankalampia sivuvaikutuksia kuin halvemman näköisestä – vaikka molemmissa pakkauksissa oli samaa perusvoidetta ilman vaikuttavia aineita.

Koetilanteessa tuulimyllyjen aikaansaama infraääni aiheutti oireita, jos kerrottiin äänen olevan vaarallista – riippumatta siitä oliko todellista altistusta. Kun kerrottiin, ettei infraääni olekaan vaarallista, oireet lievittyivät.

Slide Kati Juvan esityksestä.

”Huolipuhe infraäänestä vaikutti siis suoraan koehenkilöiden tuntemuksiin, riippumatta siitä, oliko infraääntä vai ei”, Juva totesi.

Juvan mukaan on tehty niin monta kaksoissokkotutkimusta sähkökentistä, kännykkä- ja wifi-säteilystä sekä tuulivoimaloiden infraäänistä, että tiedetään varmasti, etteivät ne sairastuta. Niistä on kuitenkin paljon pelottavaa huolipuhetta. Ihminen kuvittelee altistuvansa vaaroille ja alkaa oireilla. Oireet ovat niin aitoja, että ne voivat näkyä hermoverkkotasolla magneettikuvauksissa kuvatessa aivoja ja selkäydintä.

Kamala sisäilma ja paha asiantuntija

Paljon monimutkaisempi huolipuheen aihepiiri on kosteusvauriot ja home.

”Homealtistus voi tutkitusti aiheuttaa astmaa ja limakalvo-oireita, se on faktaa. Mutta monesti oireet ovat suhteettomia verrattuna altistukseen ja joskus saadaan oireita ilman todettua hometta. Silloin osassa tapauksista taustalla voi olla noseboa tai jopa klassillista ehdollistamista”, Juva sanoi.

”Ei voi kuin ihmetellä, miksi Suomessa on niin paljon enemmän sisäilmaongelmia kuin Ruotsissa, vaikka maiden rakennuskanta on melko samanlainen. Suomessa ongelmista puhutaan erittäin paljon, Ruotsissa ei juuri ollenkaan.”

Tiedetoimittaja ja kirjailija Tiina Raevaara tiivisti median tapaa käsitellä ongelmaa huolipuheen kautta kolmeen satuun kamalasta sisäilmasta ja pahasta asiantuntijasta. Siis:

”Olipa kerran ihminen, joka joutui pakenemaan kodistaan, koska sieltä löytyi hometta. Kukaan ei häntä auttanut, arkielämästä tuli mahdotonta ja ihminen oli aivan yksin ilman turvaverkkoa.”

Tiina Raevaara

Tiina Raevaara

”Näitä juttuja mediasta löytyy paljon”, Raevaara totesi ja näytti otsikkoesimerkkejä.

”Toinen tarina kertoo yhteiskunnasta, joka pakottaa ihmisiä työskentelemään epäterveellisissä olosuhteissa, useimmiten kouluissa.”

”Kolmannessa tarinassa asiantuntijat riitelevät keskenään ja ovat täysin eri mieltä kaikista asioista. Kukaan ulkopuolinen ei pysty arvioimaan, onko olemassa mitään varmaa tietoa mistään.”

Usein koulutettujen naisten ongelma

”Käykö tässä niin, että oirehtiva ihminen ottaa mallia mediasta ja solahtaa valmiiseen tarinaan? Ainakin tarinat synnyttävät epäluuloa asiantuntijoita kohtaan ja lääkäreihin ei enää luoteta.”

”Kun oirehtiva ihminen hakee vertaistukea, seurauksena voi olla kuplautuminen. Kuplassa oleva tieto ei perustu tutkimukseen, vaan on jotain aivan muuta”, Raevaara sanoi.

Hän peräänkuulutti medialta tarinoita, jotka ovat kiihkottomia, tarkkoja ja perehtyneitä.

”Tärkein sanoma pitäisi olla, että lääkäri tai muu asiantuntija on potilaan puolella. Päinvastainen sanoma ei hyödytä ketään – vastakkainasettelu on kiinnostavaa uutisessa, mutta tässä tapauksessa se ei johda mihinkään.”

Kati Juva totesi, että myös lääkärikunnan sisältä löytyy iso ongelma. On lääkäreitä, jotka tukevat huolipuhetta ja keräävät ympärilleen asiakaskunta huolikuplasta. Tämä vaikeuttaa tilannetta entisestään.

”Paraneminen huolioireista edellyttää, että potilas itse ymmärtää, mistä on kysymys ja hyväksyy tilanteensa. Tällaiset toiminnalliset oireet ovat usein koulutettujen naisten ongelma, ja sitä pitää voida myöntää olematta heikko. Ongelman kanssa voi oppia elämään siedättymisellä”, Juva totesi.

Yleisö osallistui keskusteluun.

Yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun 4. kansallisessa tiedeviestinnän kongressissa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.

Sanottua aiheesta ‘kamppailu julkisuuden terveyspuheesta’:

”Viranomaiset saavat joissakin piireissä ‘pahan poliisin’ roolin, jota vastaan asetetaan ‘luonnollisuus’. Kannattaa nostaa esille viranomaistoiminnan myönteinen puoli: Loistava valtiomme tarjoaa meille huikeata rokotesuojaa!”
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore

”Millainen asiantuntija saa viestinsä läpi? Itse jaksan kuunnella sellaista henkilöä, joka vastaa myös ‘tyhmiin’ kysymyksiin, joka uskaltaa kyseenalaistaa omaa tietoaan ja käymään dialogia. Olisi helpompaa, jos hyväksyisimme, että elämä rakennetaan keskustelujen kautta ja asiat selviävät vähitellen.”
Työelämäprofessori Pekka Sauri, Helsingin yliopisto

Raisa Cacciatore ja Pekka Sauri

Raisa Cacciatore ja Pekka Sauri

”Kun passiivisesta tupakoinnista tuli terveyshaitta, tupakkateollisuus siirsi taidokkaasti keskustelun sisäilmahaittoihin. Vastaavalla tavalla muitakin keskusteluja siirretään sivuraiteille. Jokaisen toimittajan pitää katsoa asioita mahdollisimman laajasti, ja taustalla olevan rahoituksen avoimuus on tärkeä selvittää.”
Strategiajohtaja Satu Lipponen, Syöpäjärjestöt

Satu Lipponen

Satu Lipponen

”Kaupalliset yritykset ovat välttämätön osa terveydenhuoltoa, eikä lääkäreiden taloudellisia sidonnaisuuksia voi välttää. Avoimuus niistä kuitenkin lisää luottamusta. Lääketeollisuus on kuin mikä tahansa yritystoiminta – on yhteiskunnan asia luoda sääntöjä, jotta toimitaan potilaiden eduksi.”
Terveyspolitiikan asiantuntija Lauri Vuorenkoski, Lääkäriliitto

Lauri Vuorenkoski

Lauri Vuorenkoski

”Miksi yhtäkkiä kiinnostuimme valtavasti marginaalisesta hopeavesi-ilmiöstä? Ehkä sen outoutensa vuoksi?”
Toimittaja Heljä Salonen, Terveystoimittajat ry:n puheenjohtaja

”Aina kun fiksut ihmiset haukkuvat ja kivittävät toisiaan mielipiteillä, taustalla nousee jokin tumma mörkö, joka hyötyy tilanteesta.”
FT Henrik Rydenfelt, Viestinnän eettisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja

Henrik Rydenfelt ja Heljä Salonen

Henrik Rydenfelt ja Heljä Salonen

MATKALLA MAAILMALLA

Arja-Leena Paavola: Oikeusmurhan jäljet Rouenissa

ESSEE

Elina Hiltunen: Mahdoton tulevaisuuden ennustaminen?

Kolumni

Salla Nazarenko: Keskiluokan korpivaellus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin