Propaganda ja sen voima eivät katoa

Pekka Wahlstedt

Joonas Pörsti: Propagandan lumo. Sata vuotta mielten hallintaa. Teos 2017. 400s.

1900-luvun kylmä sota muistetaan propagandan aikakautena, jolloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto mustamaalasivat kilpaa toisiaan pahuudenvaltakunnaksi ja esittivät itsensä hyvyyden lähettiläinä. Mutta meneillään oleva vuosisatamme on osoittanut, että propaganda yhä jatkaa voittokulkuaan, vieläpä entistä voitokkaammin internetin ja muun kehittyneen teknologian avulla.

Ulkopolitiikka-lehden toimituspäällikkö Joonas Pörsti on paneutunut jo 1990-luvulta lähtien kansainväliseen politiikkaan, erityisesti Venäjään. Hän tosin tietää, että propagandaa on käytetty kautta aikoijen jo Egyptin faaraoista lähtien. Mutta 1900-luvulla syntynyt propaganda on tehokkaampaa ja vaarallisempaa, ei vain teknologian, vaan paradoksaalisesti juuri demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän vuoksi.

Tämän tiesi jo antiikin filosofi Platon, joka piti demokratiaa toiseksi huonoimpana järjestelmänä tyrannian jälkeen – mihin demokratia lopulta johtaa.

Syynä on se, että avoimessa yhteiskunnassa, jossa kansalaisten täytyy seistä omilla jaloilla ja päättää asioista itse, kansalaiset ovat sammalla suojattomia ja haavoittuvaisia erilaisten kansankiihoittajien edessä – ja sujuvasanaiset ja kohteensa tunteita taitavasti hyödyntävät demagogit saavat kansalaiset toimimaan jopa omaa etuaan vastaan.

Tunteista tärkein on epävarmuus ja huoli, jonka yksinäisyys ja avuttomuus synnyttävät. Parhaiten propaganda uppoaa ja tehoaakin ihmisiin erilaisten yhteiskunnallisten kriisien iskiessä , etenkin olemassaolon perustaa järkyttävien taloudellisten lamojen aikoina.

Jyrkät vastakkainasettelut sekä maailman ja ihmisten jakaminen hyviin ja pahoihin on ollut alusta lähtien demagogien tehokkain temppu, jolla saada ihmiset puolelleen. Ensimmäisessä maailmansodassa lennättimen hyödyt ensin oivaltaneet britit maalasivat saksalaiset samankaltaisiksi tunteettomiksi ihmishirviöiksi kuin myöhemmin Hitler juutalaiset ja Stalin kapitalistit.

Reagan nimesi Neuvostoliiton pahuuden valtakunnaksi ja Bush Saddam Husseinin maailman tuhoa suunnittelevaksi pahuuden ruumiillistumaksi. Tänään hyvyyden voimia väittävät edustavansa yhtäältä Trump ja Putin, mutta toisaalta Isis-järjestö julistaa koko turmiolliseksi tuomitsemansa länsimaisen demokratian lopullista tuhoa.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin