Juha Herkman
Kirjailija Laura Lindstedt arvosteli Finlandia-palkintopuheensa parissa kohdassa provokatorisesti mutta ansaitusti Suomen hallitusta sivistysarvojen unohtamisesta ja politiikan epäoikeudenmukaisuudesta. Mitä teki suomalainen vallan vahtikoira? Sen sijaan että olisi herättänyt keskustelua Lindstedtin esiin nostamista aiheista, se alkoi puolustaa hallitusta ja haukkua taiteilijaa.
Iltapäivälehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa nyökkäiltiin populististen nettikirjoitusten suuntaan ja kyseltiin, millä oikeudella verottomia apurahoja saanut kirjailija arvioi hallitusta. Toimittaja Tuomas Enbuske peräsi Lindstedtiltä vaihtoehtobudjettia.
Ei kerrottu, että suurimman osan apurahoista myöntävät yksityiset säätiöt ja että apurahojen osuus valtion budjetista on murto-osa. Ei käsitelty sitä, että apuraha on vastikkeellista tuloa, jonka tukemana tuotetaan melkoinen osa suomalaisesta taiteesta ja tieteestä. Apurahojen avulla taiteilijat ja tutkijat voivat työskennellä eivätkä silloin kuluta valtion etuuksia tai työttömyyskorvauksia.
Verottoman apurahan alaraja on niin pieni, että sen avulla tuskin elää. Siksi osa apurahansaajista tekee lisätöitä, joista maksetaan veroa. Lomia, lomarahoja tai työterveyshuoltoa heillä ei ole. Työttömyysturva on usein paljon heikompi kuin muilla, ja nyt hallitus aikoo poistaa senkin pakottamalla apurahansaajat yrittäjiksi. Eläkkeitä apurahansaajille alkoi kertyä vasta muutama vuosi sitten, kun eläkevakuutuksista tuli heille pakollisia. Ne maksetaan apurahoista.
Kun media kohisi Finlandia-puheesta, valtionvarainministeri Alexander Stubb sumutti joko tarkoituksella tai vahingossa eduskuntaa antamalla väärää tietoa yhdessä hankkeista, joilla nykyhallitus on yrittänyt tehdä pääomien piilottamisen, verosuunnittelun ja harmaan talouden aiempaa helpommaksi.
Heidi Hautala joutui eroamaan vuonna 2013 harmaan talouden ministerityöryhmästä, kun oli joskus maksanut parin sadan euron oviremontin pimeästi. Stubbille median paine kävi niin sietämättömäksi, että hän joutui sanomaan ”sori”. Pitkä on matka läntisiin demokratioihin, joissa media vahtii vallakkaita eikä vallattomia taiteilijoita.
Kirjoittaja on populismia tutkiva akatemiatutkija Helsingin yliopistossa.
