Rokotukset, metsänhakkuut, dieselautot vastaan sähköautot, sokerit, rasvat…
Niin kiinnostavaa – mutta joskus kovin viheliästä, todistavat professori Markku Kuisma ja kirjailija Risto Isomäki.
Daren Acemoglu on käynyt kirjansa tiimoilta luennoimassa Suomessakin. (Kuvaleike Terra Cognitan verkkosivulta: https://www.terracognita.fi/tuote/kapea-kaytava/)
Olemme puhuneet viheliäästä tieteestä ja tiedeviestinnästä, joka enemmän tai vähemmän viheliäänä pysyykin.
Yhdysvaltalaisten ekonomistit Daren Acemoglu ja James A. Robinsonin ovat osoittaneet, että kaikki vapaus on aina ollut vaarassa.
Heidän uusin kirjansa on nimeltään Narrow Corridor. States, Societies and the Fate of Liberty. Teos ilmestyi vuonna 2019 ja on myös julkaistu Kimmo Pietiläisen suomentamana nimellä Kapea käytävä (Terra Cognita 2020).
Esipuheessa tekijät kertovat esimerkin naisliikkeestä. Suffragetti Emily Davison keksi vuonna 1913 loistavan viestintäkeinon. Hän juoksi äänioikeusliikkeen lippujen kanssa kuninkaan hevosen eteen Epsom Derbyn -hevoskilpailussa. Viesti vaikutti, mutta itse hän jäi hevosen alle ja kuoli vammoihinsa.
Juokse, Punainen kuningatar!
Emily Davison symbolisoi mallia, jolla Acemoglu ja Robinson kuvaavat yhteiskuntaa. Punainen kuningatar eli kansalaisyhteiskunta juoksee kapeassa käytävässä kahden pahan välissä. Lewis Carrollin kirjassa kuningatar pysyy paikoillaan, vaikka juoksee. Todellisessa elämässä kansalaisyhteiskunta voi edetä, mutta tiukoilla ehdoilla. Vapautta uhkaa toiselta puolelta despoottinen Leviathan eli tyrannimainen valtio. Toisella puolella vaanii yhtä suuri uhka: puuttuva Leviathan eli valtioton tila, jossa kansalaiset käyvät toistensa kurkkuun.
Vapauden ehto on tasapaino valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Valtiosta on tehtävä ”kahlehdittu Leviathan”, joka suojelee kansalaisoikeuksia, mutta on samalla itse kansalaisten valvonnassa.
Yhdysvalloissa vaikeaa, entä Suomessa?
Acemoglu ja Robinson kuvailevat yksityiskohtaisesti vapauden historiaa maailmassa, paljon omassa maassaan Yhdysvalloissa.
He muistuttavat, että kaikkea valtaa pitää tasapainottaa ja kirjoittavat esimerkiksi ammattiliittojen poliittisesta merkityksestä: “… ammattiliittojen olennainen rooli on poliittinen; niillä on keskeinen osa osittaisen voimatasapainon ylläpitämisessä hyvin organisoidun bisneksen ja työntekijöiden välillä.” He jatkavat, että ammattiliittojen heikentyminen on voinut olla yksi tekijä kallistamassa valtatasapainoa suuryritysten hyväksi Yhdysvalloissa.
Entä Suomessa? Professori Markku Kuisma on tutkinut Suomen talous- ja yrityshistoriaa.
”Ymmärrän pääasiat hyvin samalla tavoin kuin Acemoglu ja Robinson, luullakseni siis jo ennen kuin tiesin heidän käsityksistään… eli kun tutkii samantyyppisiä yhteiskunnallisia kehityskulkuja, päätyy helposti samantapaisiin havaintoihin… kovin tutuilta ja omakohtaisen koetuilta nuo heidän teesinsä tuntuvat, siis tyyliin noin olen itsekin läheltä nähnyt, juuri noin se menee …
”Suomi pohjoismaisena yhteiskuntana on aika lailla Acemoglun ja Robinsonin ihanne, jossa voimien ja vastavoimien (mukaan luettuna ay-liike) vuorovaikutus ja toistensa kontrolli ja riittävän vahva valtio ja niin edelleen ovat optimaalisen vapauden, taloudellisen vakauden ja sosiaalisen tasapainon peruselementtejä”
” .. . oma tarinansa tietysti on miten tähän päästiin ja miten tästä ollaan rimpuilemassa eroon muun muassa ammattiliittoja ja samalla kansalaisyhteiskuntaa ja yhteisiä julkisia instituutioita tarkoituksellisesti heikentämällä tai rapauttamalla ja jos voima ja valta riittäisivät niin kenties rajumminkin.”
Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki on tutkinut yhteiskuntaa ympäristönäkökulmasta. Hän muistuttaa, että ihmiset voivat helposti väärentää vapauden idean. He voivat alistua porukan paineeseen yksilönvapauden nimissä ja samalla kiivailla ympäristönsuojelua vastaan.
”Iso osa siitä mitä ihmiset pitävät yksilönvapautena, on itse asiassa kollektiivista reagointia, kulttuurisia ilmiöitä, sitä että ihmiset haluavat kiivaasti kuulua omaan heimoonsa ja noudattaa oman heimonsa perinteitä ja kulttuuria. Esimerkiksi kun Yhdysvaltain keskilännen punaniskat vastustavat yksityisautoilun vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista he ajattelevat, että kyse on vapaudesta, yksilön vapaudesta, vaikka todellisuudessa kyse olisi vielä paljon enemmän kollektiivisesta reagoinnista, siitä että heidän showpainia ja NASCAR-autokisoja seuraava ja Trumpin nimiin vannova heimonsa on päättänyt joukolla vastustaa ilmastonmuutoksen torjumista.”
Markku Kuisma: Hiljaisuuden muuri murenee hitaasti
Acemoglu ja Robinson ehdottavat useita muutoksia vapauden lisäämiseksi Yhdysvalloissa. He viittaavat historiallisena mallina Franklin Rooseveltin ajan New Dealiin. Ehdotuksillaan he samalla valitsevat kylähullun osan. Toistaiseksi harva kuuntelee.
Samaan vaikenemisen muuriin Kuisma on törmännyt Suomessa:
”Omien kirjojeni vastaanotto? Hmm, onhan niitä palkittu ynnä muuta sellaista, mutta ..en tiedä. Valtion yhtiöt -kirjassa (2016) koetin nostaa keskusteluun aika lailla samoja teemoja kuin mitä Acemoglu ja Robinson… (heistä tietämättä). Mutta kyllä se pääosin vaiettiin tai Evakauppalehtifalangistien piirissä tuomittiin säälittäväksi yritykseksi puolustaa valtionyhtiöitä. Josta siis mielestäni ei ollut lainkaan kyse vaan oikeastaan allegoriasta, jonka nimellinen teema olivat yhtiöt, mutta varsinainen aihe oli yritys pienessä tarinamuodossa hahmottaa juuri sitä kehitysdynamiikkaa, jolla pieni pohjoiseurooppalainen maa integroituu maailmantalouteen ja jossa dynamiikassa valtion ja yhteiskunnan voimaryhmittymien valtasuhteilla oli olennainen roolinsa.”
”Aika lailla samoissa maisemissa koetin kulkea Venäjä ja Suomen talous – kirjassa (2015) ja kyllähän se sai Kanava- palkinnon. Mutta epäilen kyllä, että noita isoja teemoja valtiosta, kansalaisyhteiskunnasta, valtasuhteista ynnä muusta sellaisesta…, joita kirja itse asiassa käsitteli, ei siinä nähty. Nähtiin vain sankaritarina pienestä Suomesta ja niin edelleen, jota se ei oikeasti ollut.”
Risto Isomäki: Sähköautoja ja vapautta
Mitä silloin sanoa ihmisille, joita huolestuttaa bensiinin hinta tai työpaikka enemmän kuin vapaus tai ympäristön tila?
Risto Isomäki pohdiskelee sisääntuloja:
”.. kannattaisi lähteä liikkeelle helpommista ja kustannustehokkaimmista keinoista ja erityisesti sellaisista keinoista, joilla on myös köyhien ja keskiluokkaisten ihmisten näkökulmasta merkittäviä positiivisia sivuvaikutuksia”, sanoo Isomäki.
”Sähköautot ovat hyvä esimerkki tällaisesta keinosta. Ne ovat niin paljon yksinkertaisempia kuin polttomoottoriautot, että niitä on mahdollista rakentaa ratkaisevasti halvemmalla kuin polttomoottoriautoja… Kun ihmisillä on omat halvat aurinkopaneelinsa, he voivat ensimmäisen kerran tuottaa itse myös oman polttoaineensa… Toisin sanoen sähköauto on tulevaisuudessa vanhanaikaista autoa halvempi ja sen polttoaine lähes ilmaista.”
Acemoglun ja Robinsonin kirja tiivistää historiallista kokemusta, josta voi oppia paljon, vaikka menneisyyden menestystarinoina on mahdotonta kopioida yksi yhteen.
He palaavat kirjansa lopussa naisten vapautusliikkeeseen kertomalla #metoo-kampanjasta. Vuonna 2017 alkanut kampanja jatkaa suffragettien perinteitä, mutta eri sisällöllä ja erilaisilla toimintatavoilla.