Ursan tiedottaja Anne Liljeström tarjoilee tähtitiedettä helposti pureskeltavassa muodossa ja haluaa taistella ilmastonmuutosta vastaan. ”On paljon helpompaa laittaa maapallolla asiat kuntoon kuin muuttaa vaikkapa Marsiin”, sanoo Vuoden 2020 tiedeviestintäpalkinnon saaja.
Perjantai-iltapäivällä Ursan tiedottaja Anne Liljeströmillä on yhä monta rautaa tulessa. Puhelin on pärissyt aamusta alkaen, kun toimittajat ovat soitelleet ja kyselleet Kuusta. Illalla on Kuun puolivarjopimennys. Lisäksi tunnin kuluttua on puhelinhaastattelu helmiäispilvistä ja sitä ennen pitäisi vielä syventää tietämystä aiheesta.
”Tietoa on niin paljon, ettei kaikki millään pysy päässä. Saatan sanoa toimittajalle, että jos voit soittaa tuntia myöhemmin, niin ehdin freesata muistia.”
Liljeström on koulutukseltaan tähtitieteilijä. Taustasta on iso apu hänen huolehtiessaan yli 18 000 jäsenen tähtitieteellisen yhdistyksen viestinnästä.
”Tämä on kiinnostava tiedottajan ja tiedeviestijän kombo. Tutkijoilla voi olla syvä tuntemus jostain kapeasta alueesta, mutta minulla pitää olla pinnallinen käsitys koko valtavasta kentästä.”
Koko avaruuden hanskaaminen kuulostaa haastavalta. Liljeströmin mukaan se on kuitenkin työn suola. On innostavaa ottaa selvää asioista. Tarvittaessa hän ohjaa toimittajan tutkijan pakeille lisätietoa saamaan.
”On ihanaa, ettei tarvitse keskittyä yhteen kapeaan alaan, vaan saa herkutella kaikella. Vaikka oli aikoinaan hirveää luopua tutkijanurasta, sovellun varmasti paremmin tähän työhön.”
Työnkuvaan kuuluu myös paljon muuta, kuten tapahtumien organisointia, podcastien tekemistä, some- ja verkkosivujen ylläpitoa sekä kurssitoiminnan järjestämistä.
”Ei pääse ainakaan pitkästymään”, Liljeström hymähtää.
Maailmankaikkeus räjäytti tajunnan
Utelias ja monista asioista kiinnostuva. Sellainen Liljeström oli jo lapsena. Opittuaan nelivuotiaana lukemaan hän ahmi kaiken käsiinsä osuvan. Kun hän löysi kirjahyllystä sairaanhoitajaäidin opiskelukirjat naistentaudeista ja synnytyksestä, seurauksena oli kiusallinen kysymystulva vanhemmille. Sen jälkeen kyseiset kirjat menivät piiloon.
Liljeström pärjäsi koulussa hyvin. Peruskoulun jälkeen hän suuntasi Kallion ilmaisutaidon lukioon. Hän piti kaikista reaaliaineista ja luovasta kirjoittamisesta. Lopulta monista kiinnostuksen aiheista voiton vei perinnöllisyystiede. Hän päätti hakeutua lukemaan biologiaa.
Yliopistossa toisen vuoden syksyllä hän eksyi silloisen poikakaverinsa houkuttelemana tähtitieteen luennolle, jonka nimi oli ”Maailmankaikkeus nyt”.
”Se räjäytti tajunnan. Olin alitajuisesti ajatellut, että taivas on kupoli, josta ei päästä läpi. Yhtäkkiä verho katosi silmien edestä. Tajusin, miten tavattoman pieniä olemme. Ympärillämme on valtava määrä tutkimattomia mestoja, erilaisia planeettoja ja maailmoja. Ajatus nosti hiukset pystyyn.”
Liljeström teki suunnanmuutoksen ja siirtyi opiskelemaan tähtitiedettä. Se ei ollut helppoa. Hän oli lukenut lukiossa lyhyen matematiikan. Vaikka ensimmäisellä kurssilla matematiikkaa ei vielä tarvittu, myöhemmin sitäkin enemmän.
”Tähtitiede oli suunnattoman kiinnostavaa, mutta samaan aikaan todella vaikeaa. Minulla meni tolkuttomasti aikaa laskuharjoituksiin.”
Burnoutin kautta tiedetoimittajaksi
Vaikeuksista huolimatta Liljeström sinnitteli opinnot läpi, sillä aihe kiinnosti niin paljon. Vuonna 2006 valmistuneen gradun jälkeen hän oli uupunut, mutta aloitti heti väitöskirjan puurtamisen. Se oli virhe. Parin vuoden kuluttua nousi seinä vastaan – burnout ja vuoden sairausloma.
Liljeström oppi kantapään kautta, että itseään ei pidä pistää liian koville. Ajan myötä hän joutui myöntämään, että vaativa matemaattinen tutkimustyö oli hänelle liian kuormittavaa. Oli pakko muuttaa suuntaa.
Vuonna 2010 Liljeström ryhtyi vapaaksi tiedetoimittajaksi. Hän oli jo aiemmin käynyt yliopistolla tiedeviestinnän kursseja. Alkuvaiheessa asiakkaina olivat muun muassa Tähdet ja avaruus, Tiede-lehti, Helsingin Sanomat ja Yle. Hän teki radioon Tiedeykköstä ja televisioon Prisma Studiota.
Vuoden 2011 alussa Liljeström aloitti Ursan tiedottajana, mutta hänet voi edelleen bongata kerran kuussa keskustelijana Aamu-tv:n Jälkikaronkka-ohjelmassa.
Luonnontieteiden porttiteoria
Liljeström puhuu leikillään uudesta teoriasta, luonnontieteiden porttiteoriasta. Hän uskoo, että tähtitiedettä ja avaruustutkimusta popularisoimalla voi herättää ihmisen kiinnostuksen luonnontieteisiin.
”Tähtitieteessä on romanttista, runollista äärettömyyttä, tähtipölyä ja kauniita kuvia. Jos kiinnostuu maailmasta avaruuden kautta, voi innostua luonnontieteistä muutoinkin. Tämä on tärkeää ilmastokriisin yhä pahentuessa.”
Liljeströmin mukaan tähtitiede auttaa osaltaan ymmärtämään, miksi maapalloa kannattaa suojella.
”Maa on suurin kiviplaneetta aurinkokunnassamme ja ainoa, jolla tiedetään olevan elämää. Avaruus on eliöiden kannalta hyvin ankara ja epäystävällinen paikka.”
Vaikka on kiehtovaa ajatella eksoplaneettoja ja toisenlaisia maailmoja, emme voi laskea niiden varaan. Eivät ne ole meidän saavutettavissamme.
”On paljon helpompaa laittaa maapallolla asiat kuntoon kuin muuttaa vaikkapa Marsiin. Vaikka sinne varmaan tukikohta joskus perustetaan, ei se tule ihmiskuntaa pelastamaan.”
Liljeström toivoo, että tiedeviestijät ja -toimittajat voivat olla aktiivisesti tutkijoiden apuna kertomassa ilmastonmuutoksesta.
”Tutkijat ovat jo 40 vuotta kertoneet ilmastonmuutoksesta, mutta heitä ei ole haluttu kuunnella. Olen miettinyt, mikä on tiedetoimittajien ja tiedeviestijöiden rooli. Näen, että meitä todella tarvitaan. Meilläkin on vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa.”
Liljeströmin mukaan pienikin apu viestin perille saamisessa olisi tärkeää. Toivottomuuteen ei pidä vajota.
”Vaikka kävisi niin, ettei ilmaston lämpenemistä saataisi pysähtymään 1,5 asteeseen, ei pidä lannistua. Asian eteen kannattaa joka tapauksessa työskennellä. Onhan sekin parempi, jos jäädään 2,5 asteeseen kuin vaikkapa kolmeen asteeseen.”
Ei vain parrakkaiden äijien hommaa
Liljeströmin tyyli on rohkea, jopa räväkkä. Hän käyttää mielellään ilmaisuvoimaisia sanoja – esimerkiksi sen sijaan, että supernova räjähtää, se ”posahtaa” ja ”hulmauttaa” avaruuteen ulko-osansa. Hänen mukaansa sanoilla leikittely tekee kirjoittamisesta kiehtovampaa.
”Kun ryhdyin kirjoittamaan ensimmäisiä artikkeleita, koitin keksiä erilaisia ilmaisutapoja siihen, miten asiat käyttäytyvät avaruudessa. Teki aina mieli pistää joukkoon hassuja sanavalintoja. Aluksi epäröin, mutta ajattelin, että voivat sitten toimituksessa editoida ne pois.”
Liljeström ei halua vältellä hankalia aiheita. Hän haluaa puhua avoimesti ja nostaa kissan pöydälle. Tämä elämänfilosofia näkyy muutoinkin kuin työelämässä. Kun häntä googlettaa, ensimmäisenä ponnahtavat esiin haastattelut, joissa hän kertoo muunsukupuolisuudestaan.
”Haluan olla tässä asiassa yhtä avoin kuin muutoinkin. Olen tottunut kertomaan vaikeista asioista yksinkertaisesti. On hienoa, jos voin jollekulle avata tätäkin asiaa. Haluan kertoa, että ihmiset ovat erilaisia, mutta voivat silti olla ihan normaaleja.”
Liljeström kokee vuosien varrella löytäneensä tiedeviestijänä oman juttunsa ja äänensä. Hän haluaa tuoda tiedettä lähemmäs ihmisiä sekä vähentää turhaa pelkoja ja kunnioitusta.
”Moni kokee tähtitieteen ja avaruusjutut hirveän vaikeiksi ja epäilee omaa käsityskykyään. Haluan auttaa ihmisiä suhtautumaan asiaan rennommin, kevyen humoristisesti. Tähtitiede ei ole vain vanhojen parrakkaiden äijien hommaa, vaan ihan kaikki voivat saada siitä asioita irti.”
Anne Liljeström – faktaa
- Työskentelee tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:n toiminta- ja tiedotussuunnittelijana.
- Syntynyt Helsingissä, asuu Vantaalla.
- Koulutukseltaan tähtitietelijä, FM, 2006, Helsingin yliopisto.
- Vapaa-aikanaan lenkkeilee, opiskelee nykykreikkaa, kasvattaa erilaisia sitruskasveja, pelaa rooli- ja videopelejä, ompelee vaatteita sekä intoilee maapallon ja ihmisen historiasta.