Sympaattisen keskeneräinen työkirja megatrendeistä

Elina Hiltunen: Tulossa huomenna. Docendo 2019

Ajankohtainen, tarpeellinen, epätasainen, ristiriitainen, inspiroiva, kokonaisuutena erinomainen
Joskus keskeneräisyys on hyve. Tutkimuksen nykyvaiheessa jokainen kirja ja kirja-arvio megatrendeistä on puutteellisempi kuin teknologinen skenaario. Aihe on niin tärkeä, että on parempi julkaista keskeneräistäkin kuin yrittää tehdä täydellistä kirjaa, joka ei välttämättä valmistuisi koskaan.
Pohjalla on teknologiakuvausta. Hiltunen vyöryttää esimerkkejä, osittain tuttuja, osittain yllättäviä: biohiili, betonijätteen kierrätys, tulvaporttien rakentaminen, 3D-tulostus, 5G, pystysuorat kasvihuoneet, puheentunnistus, tekoälyalgoritmit, omadata, älypistorasiat ja paljon muuta. Viitteitä, joista suuri osa teknologiajulkaisuihin, on peräti 1 449 kappaletta. Kirja toimii myös keksintökatsauksena.

Kasvu vai innovaatiolama?

Vankalle teknologiakuvaukselle on rakennettu huojuva megatrenditalo. Sivulla 16 on kymmenen megatrendin lista. Ilmastonmuutos (1) on selvä, samoin ympäristön saastuminen (8). Poikkeavia ajatuksia sen sijaan inspiroivat varallisuuden kasvu (6), globalisaatio (5) ja eriarvoisuus (7).
Sivulla 147 puhutaan ylikulutuspäivästä ja sivulla 226 on kaavio BKT:n kehityksestä. Luonnonvarojen ylikulutus kasvattaa ekologista velkaa, mutta kuinka paljon euroissa ilmaistuna? Kuinka suuret ovat velanhoitokustannukset vuodessa? Olisi hyvä lisätä rinnalle aidon kehityksen indeksi GPI, joka kuvaa hyvinvointia. Se kattaa kaiken, myös ekologiset pääomakustannukset. Suomessa Tilastokeskuksen tutkija Jukka Hoffren on havainnut, että GPI on nykyään suunnilleen sama kuin 1970-luvulla. Tilanne on sama vanhoissa teollisuusmaissa kaikkialla. Kiinassa GPI on kasvanut ainakin joillakin alueilla, mutta hitaammin kuin BKT.
Aidon kehityksen puuttuminen kertoo innovaatioiden vähäisyydestä, mistä viime vuosina on ilmestynyt paljon tutkimusta. Kirjassa ”Innovation Illusion” ruotsalaiset ekonomistit Fredrik Erixon ja Björn Weigel kuvailevat ”innovaatiolamaa” (innovation famine) ja pohdiskelevat, miksi nykyään saadaan niin vähän aikaan huolimatta monien ihmisten kovasta työstä.
Trendi tai megatrendi tuo tavallisesti mieleen jonkin ilmiön pienenemisen tai suurenemisen, mutta myös paikoillaan polkeminen voi olla tärkeä trendi. Innovaatioiden puuttuminen on tärkeä ja samalla huonosti näkyvä piirre. Miten meillä voi olla innovaatiolama, kun uusia tuotteita tulvii markkinoille? Aito innovaatio tuo nettohyödyn. Kun uutuuksien hyödyistä vähennetään haitat, viimeisten 40-50 vuoden ajalta jää jäljelle keskimäärin nollatulos.

Onko demokratiakehityksen pysähdystila megatrendi?

Sivulla 240 Hiltunen toteaa, että demokratia on ”jonkinlaisessa kriisissä” ja viittaa Daron Acemogluun. Acemoglun ja Robinsonin moderni klassikko ”Miksi maat kaatuvat?” nosti vuosia sitten esille demokratian vaikutuksen talouskehitykseen.
Aihetta on tutkittu paljon globalisaation (trendi 5) näkökulmasta. Voisi lisätä esimerkiksi Harvardin taloustieteilijän Dani Rodrikin ”poliittisen trilemman”. Trilemman mukaan yhtä aikaa voi toteutua vain kaksi kolmesta asiasta: rajoittamattomat pääomaliikkeet, kansallisvaltio tai demokratia. Vanhat teollisuusmaat päästivät pääoman liikkumaan vapaasti, mutta estivät edelleen ihmisten liikkumisen. Suurten pääomien omistajat saivat mahdollisuuden siirtää tuotantoa maasta toiseen. Työntekijöiden ja vaaleilla valittujen parlamenttien vaikutusmahdollisuudet vähenivät. Suomessa Markku Kuisma on kuvannut rosvoparonien paluuta ja Heikki Ylikangas vallan siirtymistä vientiyritysten omistajille. Kaikki ilmiöitä, jotka kertovat demokratian heikkenemisestä.
Kiina vapautti työvoiman ja pääoman liikkeitä maan sisällä molempia suunnilleen saman verran. Kansalaiset saivat entiseen verrattuna ennen näkemättömiä mahdollisuuksia äänestää lompakolla ja jaloilla. Kouluarvosanoilla arvioiden voisimme sanoa, että Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa demokratian taso on viimeisten 50 vuoden aikana tippunut seiskasta kuutoseen, Kiinassa noussut nelosesta viitoseen.
Hiltusen kirjan sivulla 233 on kuvattu muutamalla lauseella samaa kehityksen kaksijakoisuutta: ”Keskiluokka on kasvanut erityisesti kehittyvissä talouksissa… Keskiluokka osallistuu myös paremmin globaaliseen päätöksentekoon.” Länsimainen alempi keskiluokka todetaan globalisaation häviäjäksi.
Demokratiaan pätee sama kuin talouteen: kehitystä kuvaa parhaiten suora viiva.

Eriarvoisuus vai epäreiluus?

Yksi vaikeimmin arvioitavia trendejä on eriarvoisuus (trendi 7), jota ei selvästi määritellä. Ilmeisesti tarkoitetaan tulonjaon epäreiluutta tai taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Sivulla 234 esitetään tietoja GINI-indeksistä, joka mittaa tuloeroja, mutta ei kerro tulonjaon reiluudesta tai epäreiluudesta.
Sivulla 126 puhutaan alipalkkauksesta, mutta ei esitetä tietoja palkkarajoista eikä alipalkatun työvoiman määrän kehityksestä. Tilastojen kerääminen on varmasti vaivalloista.
Alipalkkaus tuo toisaalla ylivoittoa eli ansaitsemattomia tuloja, joista kirjassa ei puhuta. Olisi hyvä lisätä joitakin tutkimustuloksia. Esimerkiksi YK:n kehitysjärjestön Unctadin tutkijat Richard Kozul-Wright ja Stephanie Blankenburg ovat laskeneet 56 maan aineistosta, että pörssiyhtiöiden voitoista oli vuosina 1995-2000 ylivoittoa (surplus profit) neljä prosenttia, vuonna 2009-2015 jo 23 prosenttia. Luvut kertovat, että suhteellisten tuloerojen kasvun takana on ollut myös kasvavaa epäreiluutta.

Hyvä kaava

Megatrendien penkominen voi luoda tarpeettoman synkän kuvan kehityksen suunnasta. Sivulla 17 puhutaan megatrendin massiivisesta voimasta, mutta jotkut trendit ovat vähemmän inerttejä kuin toiset. Ilmastonmuutoksen suunnan kääntäminen on hidasta, koska tarvitaan suuria investointeja. Epäreilun tulonjaon oikaiseminen taas vaatii etupäässä poliittista tahtoa.
Sivulla 12 on hyvä kaava:
tulevaisuuden tekeminen = nykypäivän faktojen tunnistaminen + visio paremmasta tulevaisuudesta + tahtotila + toiminta
Kaava kertoo, että emme ole vain megatrendien vaikutuksen kohteita. Samalla me myös muokkaamme tulevaisuutta ja teemme historiaa.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)