Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Tähtiä ja suotuisia tuulia Rooman taivaan alla

Tapio Markkanen

Calandrellin tähtitornin huipulta näkee yli ikuisen kaupungin. Kuvassa oikealta Suomen Rooman instituutin intendentti Simo Örmä, tohtori Maria Carmen Beltrano ja kirjoittaja. Taustalla keskellä näkyy muun muassa Pantheonin kupoli ja kauempana Pietarinkirkko. Kuvan vasemmassa yläkulmassa erottuu Villa Lante Gianicolon kukkulan rinteen vehreyden ympäröimänä. Kuva: Mari Markkanen.

Calandrellin tähtitornin huipulta näkee yli ikuisen kaupungin. Kuvassa oikealta Suomen Rooman instituutin intendentti Simo Örmä, tohtori Maria Carmen Beltrano ja kirjoittaja. Taustalla keskellä näkyy muun muassa Pantheonin kupoli ja kauempana Pietarinkirkko. Kuvan vasemmassa yläkulmassa erottuu Villa Lante Gianicolon kukkulan rinteen vehreyden ympäröimänä.
Kuva: Mari Markkanen.


Tieteen tutkimuskohteiden ja läpimurtojen esiintulo taiteissa avaa kiinnostavan näkökulman kulttuurin sisäiseen vuorovaikutukseen. Maailmankaikkeuden ilmiöt ja kysymykset tarjoavat siihen monia mahdollisuuksia.
Helsingin Senaatintorilla seisoo 1894 paljastettu Aleksanteri II:n muistomerkki. Suomen valtiopäivät järjesti muistomerkkikilpailun vuosikymmentä aiemmin. Johannes Takasen ehdottama keisarihahmo ja Walter Runebergin kilpailuehdotuksen jalusta valittiin toteutuksen lähtökohdiksi. Takanen kuoli 1885, ja kokonaisuus jäi Runebergin tehtäväksi. Muistomerkin jalustaa ympäröi Runebergin vertauskuvallinen ryhmä Laki, Työ, Rauha ja Valo, Lux eli Tiedetär. Muistomerkillä on hämmästyttävä yhteys tutkimusta mullistaneeseen tieteelliseen saavutukseen.
Robert Bunsen ja Gustav Kirchhof julkaisivat vuosikymmenen työn tuloksena 1859 spektraalianalyysin. Uusi menetelmä mullisti analyyttisen kemian ja synnytti kaksi uutta tieteenalaa, fysikaalisen kemian ja astrofysiikan. Edellinen johti tietoon aineen mikrorakenteesta, jälkimmäinen tietoon maailmankaikkeuden rakenteesta ja kehityksestä. Muistomerkin Tiedetär kohottaa kädessään tiedon valon vertauskuvana – ei pergamenttikääröä – vaan spektroskooppia. Runsaassa kahdessa vuosikymmenessä tieteen läpimurto sai ilmauksensa julkisessa taideteoksessa Helsingin senaatintorilla. DNA-molekyylin rakenne tai digitaalisen tiedonkäsittelyn menetelmät tuskin ovat tulleet taiteellisen ilmaisun aiheiksi nopeammin.
Olen kiinnostunut tieteiden ja taiteiden vuorovaikutuksesta ja erityisesti tutkimuksen kohteiden ja löytöjen saamista ilmaisuista taiteissa. Yksi tämän alueen kiinnostavista kysymyksistä on, kuinka tähtitaivasta ja taivaankappaleita on esitetty kuvataiteissa. Erityisen vaikuttavia esitystavaltaan ja aatehistoriallisten yhteyksiensä takia ovat Italian myöhäisrenessanssin ruhtinaspalatsien monumentaaliset salien katot, joihin on kuvattu tähtitaivas ja usein taivaiden myyttisiä hahmoja.
Suomen Rooman Instituutti on tukenut mainittuja hankkeitani myöntämällä asumisoikeuden instituutissa Villa Lantessa Roomassa ja antamalla apua monin tavoin. Viimeksi syyskuussa 2015 sain työskennellä siellä tutkimusta ja aineiston keruuta varten. Suomen tiedetoimittajain liitto antoi minulle matka-apurahan tarkoitukseen.

Apostolisen palatsin tähtitaivaan alle

Viime syksyn matka ei olisi onnistunut ilman Instituutin apua ja erinomaisia suhteita. Tällä kerralla kiinnostukseni kohteena oli paavin palatsin kolmannessa kerroksessa sijaitseva Sala Bologna Vatikaanissa. Sali rakennettiin alun perin kalenteriuudistuksesta tunnetun paavi Gregorius XIII:n ruokasaliksi ja sen kattoon maalattiin tähtitaivas mytologisine hahmoineen. Tila on äskettäin restauroitu huolella, ja siitä on julkaistu komea taidehistoriallinen teos. Loistelias tila on saanut nimensä seinään Bolognan kaupungin mukaan. Kaupungin korttelit ja rakennukset ovat tunnistettavissa seinän yksityiskohtaisesta lintuperspektiivi kuvasta. Paavi Gregorius oli Bolognasta kotoisin, ja hän toimi ennen paaviksi tuloaan siellä yliopiston kanonisen oikeuden professorina. Myöhemmin sali on ollut muun muassa Pyhän istuimen kardinaalivaltiosihteerin eli Vatikaanin pääministerin työhuoneena. Nykyisin siinä on tapana julkistaa uudet pyhimykset. On selvää, ettei Sala Bolognaan kävellä noin vain.
Kun sain edellisen kerran työskennellä Rooman Instituutissa huhtikuussa 2011, kerroin kotiinlähdön kynnyksellä instituutin intendentti Simo Örmälle, että toiveenani oli päästä joskus tutkimaan Sala Bolognan katon tähtitaivasta. Örmä vahvisti käsitykseni, ettei pyyntö ole vähäinen, mutta lupasi yrittää. Kesällä 2015 hän ilokseni viestitti, että lupa on myönnetty.
Suomella on 17 kulttuuri- ja tiedeinstituuttia, jotka toimivat ulkomailla. Instituuttien yhteistoimintaverkostoon kuuluu lisäksi Hanasaaren suomalais-ruotsalainen kulttuurikeskus Espoossa. Instituuttien tavoitteet, toimintatavat ja –alueet ovat erilaisia toimintaympäristön mukaan, mutta jokainen niistä luo yhteyksiä ja tukee asemaidensa ja suomalaisten toimijoiden yhteistyötä. Suomen Rooman instituutti painottuu humanistiseen tutkimukseen, mutta myös taiteilla on sijansa sen toiminnassa. Villa Lantessa on muun muassa ateljee, jossa yhdellä taiteilijalla kerrallaan on mahdollisuus työskennellä usean kuukauden residenssissä.
Ulkomailla toimivat instituutit antavat tärkeää tukea tutkijoille, koska ne toimivat aktiivisesti myös muiden kaupungin instituuttien kanssa. Sain siitä äskettäin konkreettisen kokemuksen. Tarvitsin lähempiä tietoja eräästä 1700-luvun alkupuolen italialaisesta taidemaalarista, ja siinä Rooman instituuttimme auttoi löytämällä juuri oikean lähteen Alankomaiden Rooman instituutista.

Pitkäjänteistä kulttuuridiplomatiaa

Suomen Rooman instituutin lisäksi Villa Lantessa toimii Suomen suurlähetystö Pyhän istuimen luona. Koska suurlähettiläs on tavallisesti muussa pääkaupungissa kuin Roomassa, asioita Vatikaaniin hoitaa instituutin intendentti. Vatikaanin arkisto, kirjasto ja museot ovat tutkijan aarreaitta, josta ovat ammentaneet suomalaiset humanistit ja teologit jo pitkään. Uranuurtajana tunnetaan Henry Biaudet (1869 – 1915), joka tutki Suomea koskevia lähteitä Vatikaanin arkistossa 1900-luvun alkuvuosina. Simo Örmä kertoo, että Pyhän istuimen edustajat muistavat aina mainita Biaudet’n ansiot korkean tason tapaamisissa. Keskinäinen luottamus ja kunnioitus syntyvät pitkän ja määrätietoisen työn hedelmänä. Siitä Suomen Rooman instituutissa tehtävä tutkimustyö ja diplomaattisuhteiden hoito rinnakkain ovat oiva esimerkki. Arvostava suhtautuminen kävi selvästi ilmi, kun purjehdimme Simo Örmän vanavedessä aurinkoisena keskiviikkoaamuna Apostolisen palatsin kolmannen kerroksen käytäviä Sala Bolognan tähtitaivaan alle. Löytöretken runsaat havainnot ovat parhaillaan työn alla.
Roomassa sain tilaisuuden tutustua myös Collegio Romanon vanhaan tähtitorniin, Torre Calandrelliin tohtori Maria Carmen Beltranon asiantuntevalla opastuksella. Jesuiittaobservatorio perustettiin 1787. Vuodesta 1850 sen johtajana toimi Angelo Secchi (1818 – 1878). Krimin sodan aikaan 1850-luvun jälkipuolella huomattiin, että sään ennustamiseksi tarvitaan koko maanosan kattavan asemaverkon samanaikaisia ja yhtenäisesti tehtyjä havaintoja. Samoihin aikoihin käyttökelpoiseksi kehittynyt sähkölennätin lyhensi etäisyyksiä ja antoi välttämättömät edellytykset säähavaintojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi. Secchi johti meteorologisten havaintoasemien verkon perustamista Italiassa. Tähtitieteen historiassa hänet muistetaan ensimmäisen tähtien spektrien luokittelujärjestelmän luojana. Niin muodostuu kaari Helsingin Senaatintorilta Collegio Romanoon. Vuotta 2015 vietettiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöksellä kansainvälisenä valon vuotena.

Julkaistu

28 loka, 2016

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)