Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Tähtitaivas nurinpäin

Teksti ja kuvat: Pasi Kivioja

Hyytävä kylmyys ja taivas eri asennossa kuin Suomessa. Siinä kaksi päällimmäistä muistikuvaa tiedetoimittajien vierailulta SALTilla (The Southern African Large Telescope). Eteläisen pallonpuoliskon suurin teleskooppi SALT sijaitsee 1,8 kilometrin korkeudessa Karoon karulla aroalueella Etelä-Afrikan Sutherlandissa.

Lähes täydellinen ryhmäkuva Etelä-Afrikan opintomatkalaisista, jotka tähyävät eteläiselle taivaalle.
Kuva: Raili Leino


Ihastelemme taas yhtä upeaa Afrikan auringonlaskua. Niiden katseluun matkanjohtajamme, tiedetoimittaja Jari Mäkinen onkin järjestänyt kiitettävästi tilaisuuksia. Marraskuisesta Suomesta mukaan lähteneelle talvipalttoolle löytyy käyttöä, sillä varsinkin auringonlaskun jälkeen teleskooppikukkulalla tulee vilu.
Ei ihme, että paikka vetää puoleensa “kylmyysturisteja”, jotka hakevat eksoottista lämpötilakokemusta.
Kylmyys on myös ensimmäinen aistihavainto, kun SALTin suomalainen tiedejohtaja Petri Väisänen päästää ryhmämme sisään teleskooppisaliin.
“Tila pidetään päivällä viileäksi ilmastoituna samassa lämpötilassa kuin on ennustettu illan ulkolämpötilaksi. Kun luukut avataan, suuri lämpötilaero aiheuttaisi turbulenssia, joka heikentäisi teleskoopin kuvien laatua”, Väisänen selittää.

Eksoplaneettoja etsimässä

Etelä-Afrikan Sutherlandissa sijaitseva SALT on eteläisen pallonpuoliskon suurin teleskooppi.
Kuva: Janus Brink / SALT


Yksitoistametrinen SALT on niin vaikuttava näky, ettei siitä oikein saa käsitystä ensimmäisellä eikä toisellakaan silmäyksellä. Kuvaan se ei mahdu millään kokonaan.
SALTin pääpeili koostuu metrin mittaisista kuusikulmioista, joita pallopeilissä on 91 kappaletta. Teleskoopissa on kolme erilaista instrumenttia: kamera, jolla pystytään ottamaan käytännössä videokuvaa, ja kaksi spektrografia, joista toinen on erikoistunut eksoplaneettoihin.
Eksoplaneetat ovat oman aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja, joita on pystytty havaitsemaan vasta 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2005 rakennetulla SALTilla ei ole vielä löydetty yhtään uutta eksoplaneettaa, mutta ensimmäinen onnistuminen on vain ajan kysymys. Kaikkiaan eksoplaneettoja on löydetty jo runsaat kolmetuhatta.
Tällainen kaukainen planeetta voidaan havaita Maapallolta käsin kahdella eri tavalla: Planeettaa itsessään ei näy, mutta kiertäessään tähtensä ympäri planeetta “heiluttaa” sitä hieman, jolloin tähden jaksottainen liike voidaan havaita teleskoopilla. Toinen tapa on havainnoida tähden kirkkauden hetkellistä heikkenemistä, kun planeetta kiertää sen ohitse.

SALTin tiedejohtaja Petri Väisänen on väitellyt tohtoriksi infrapunagalaksien kehityksestä.


“Liikemetodilla saadaan selville planeetan massa mutta ei kokoa. Tähden kirkkauden muutos taas paljastaa planeetan koon. Kun tiedetään massa ja koko, voidaan päätellä, onko kyse kivi- vai kaasuplaneetasta”, Väisänen kertoo.
Nelisen vuotta sitten Väisänen havaitsi SALTilla ensi kertaa Luhman 16 -tähden, joka on kolmanneksi lähin tähti Auringosta. Kahdesta ruskeasta kääpiöstä koostuva kaksoistähti oli löydetty muutama vuosi aiemmin satelliitilla otetuista kuvista Barnardin tähden toiselta puolelta.
Alfa Centauri ja Barnardin tähti ovat Aurinkoa lähimmät tähdet. Luman 16:n etäisyys Maasta on 6,6 valovuotta eli noin 62 biljoonaa kilometriä.
“Sataan vuoteen ei ollut löytynyt mitään. Sitten tuli tämä ihan meidän lähiavaruudestamme.”

Miten selität alkuräjähdyksen?

Filosofian tohtoriksi infrapunagalaksien kehityksestä väitellyt Petri Väisänen, 47, opiskeli Helsingin yliopistossa ja Yhdysvalloissa, mutta vietti lapsuutensa Etiopiassa. Lähetyssaarnaajien poika päätti jo 13-vuotiaana, että haluaa tähtitieteilijäksi.
“Sitä teen edelleen, ja joku vieläpä maksaa siitä, että pääsen leikkimään tällaisella putkella. Se on älyttömän hienoa!”
Nyt Väisänen asuu perheensä kanssa Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Sinne muuttaessaan kaksitoista vuotta sitten he olivat ehtineet vuosikymmenen aikana asua neljällä eri mantereella.

Tähtitieteilijöiden lukemistoa.


Vaikka eksoplaneetat ja gravitaatioaallot ovat juuri nyt suurta yleisöä kiinnostava kuumin aihe tähtitieteessä, Väisäsen oma ammatillinen intohimo kiertyy galaksien ympärille.
“Minua kiinnostaa ihan hirveästi, miten tähdet syntyvät, mistä ne tulevat, miksi niistä tulee galakseja, miksi toiset galaksit ovat spiraaleja, toiset elliptisiä.”
Tiedetoimittajien ryhmällä on Väisäselle kysymys: miten selität alkuräjähdyksen?
“Mielestäni sitä ei voi tieteellä aivan loppuun asti selittää, koska tiedehän tavallaan syntyi siinä hetkessä. Vaikka nykytiede on päässyt jo huikean lähelle alkua, niin aivan nollahetkissä tieteen pitää tunnustaa rajansa.”

Tiedetoimittajat vierailivat SALTilla marraskuussa.

No entä se elämä sitten? Onko sitä muualla?

Väisänen pohtii, että maailmankaikkeuteen mahtuu kyllä kaikenlaista. Mutta älyllinen elämä, sellaisena kuin se esiintyy Maapallolla, on niin monen pienen jutun summa, että tähtitieteilijä pitäisi yllättävänä, jos se olisi yleistä. Bakteeritason elämän esiintyminen olisi todennäköisempää.
“Mutta oikea vastaus kysymykseen on, etten tiedä. Jatkamme etsimistä.”
Väisänen kavahtaa tieteilijöiden asettumista yliasemaan, jossa kaikki mukamas tiedetään ja ymmärretään.
“Maailmankaikkeus, elämä ja ihmisyys ovat niin laajoja asioita, ettemme vain ymmärrä kaikkea.”

Pimeän tultua kupoli avataan, ja SALT paljastaa universumin salat.

Suomalaiset halutaan mukaan

Auringonlasku tähtitorninmäellä 1,8 kilometrin korkeudessa.


SALT ei ole suinkaan ainoa teleskooppi alueella, vaan samassa rykelmässä ylänteellä on 15-20 teleskooppia. Osa niistä on robotisoituja, osa kauko-ohjattavia ja loput sellaisia, joilla tähtitieteilijät havainnoivat paikalla.
SALT on ikään kuin puolimuoto – sen käyttö tapahtuu paikan päällä, mutta havaitsijat ovat Väisäsen organisaation työntekijöitä, jotka tekevät avaruuden tutkimusta tilauksesta monikansalliselle tutkijayhteisölle.
“Suomalaisia on ollut mukana minun kauttani, mutta olisi hienoa, jos pari ruotsalaista ja suomalaista tutkimuslaitosta ottaisi osakkuuden täältä.”
Kun poistumme SALTin kupolimaisesta rakennuksesta, on aivan säkkipimeää. Ihmisperäistä valon kajoa ei näy missään. Lähin iso kaupunki on Kapkaupunki, joka sijaitsee viiden tunnin ajomatkan päässä.
Siksi tähtitaivas näkyy paljaalla silmälläkin henkeäsalpaavan kirkkaana. Se on kuitenkin kiehtovalla tavalla erilainen kuin Suomessa: Kuun meret ovat nurinpäin, ja esimerkiksi Otavasta näkyy etelän taivaalla vain pari tähteä.

Laguunisumu kuvattuna SALT-teleskoopilla 4 000-6 000 valovuoden päästä.
Kuva: SALT.

Julkaistu

2 helmi, 2017

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)