Tekniikkaa ei voi filosofikaan sivuuttaa

Pekka Wahlstedt

Ilkka Niiniluoto: Tekniikan filosofia. Gaudeamus 2020, 184 s.

Akateemikko Ilkka Niiniluoto aloittaa teoksensa omakohtaisella huomiolla. Vaikka hän on tekniikan taidoissaan keskinkertainen, hän huomaa aamulla sängystä noustessaan, aamiaista tehdessään ja lehteä lukiessaan ja muissa aamutoimissaan olevansa tekemisissä tekniikan kanssa jossain muodossa. 

Tekniikka läpäisee koko nyky-yhteiskunnan. Tämän vuoksi se on samanlainen huomaamaton selviö kuin ilma, jota hengitämme.

Niiniluoto onkin pitänyt kursseja tekniikasta jo 1980-luvulla, ja nyt on aika koota tieto yksien kansien väliin – tuloksena selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu monipuolinen ja kattava filosofinen tietopaketti.

Kirjassa käsitellään muun muassa tekniikan historiallista kehitystä, tekniikkaa ja tiedettä, tekniikan suhdetta ihmiseen ja yhteiskuntaan, tekniikan hallittavuutta ja tietysti tekniikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä.
 
Hämähäkki osaa kutoa verkon taitavasti, mutta sen toiminta on vaistomaista. Ihminen toimii tietoisesti myös tekniikkaa luodessaan ja käyttäessään, Niiniluoto toteaa Marxiin viitaten. Näin ihminen myös voi hallita tekniikkaa, vaikka usein esitetään, että tekniikan kehitys on väistämätöntä ja omalakista niin kuin taloudenkin. 

Toki tekniikka muuttaa yhteiskuntaa, jossa ihminen elää ja toimii, ja näin luo tietyt ehdot ja rajat inhimilliselle olemiselle. Mutta etenkin tieteellinen perustutkimus on se peruspilari, johon tekniikka nojaa. Esimerkiksi puhtaasti teoreettisia intressejään toteuttaneen Einsteinin suhteellisuusteoriat nostivat tekniikan aivan uudelle tasolle, mitä eivät hurjimmatkaan visionäärit osanneet ennustaa.

Tämän takia tekniikan innovaatioista huumautunut nyky-yhteiskunta tekee itselleen karhunpalveluksen pyrkiessään palauttamaan perustutkimuksen tekniikan nöyräksi lakeijaksi.

Etiikka on tärkein tekijä tekniikan hallinnassa. Sitä tulee opettaa insinööreille ja muille tekniikan taitajille. Niiniluoto myös puolustaa kansalaisjärjestöjä ja näiden boikotteja — eikä hän varmasti kääntäisi selkäänsä viime vuoden kohutulle Elokapinallekaan.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin