Teknojätit television kimpussa 

Pekka Wahlstedt

Ritva Leino: Median valtaajat. Teknojätit ja käyttäjät ratkaisevat television tulevaisuuden. Into 2021.

60-luvulla televisio kokosi perheenjäsenet iltaisin ruudun ääreen. Kanavia oli kaksi ja ohjelmatarjonta säädeltyä. Nyt digitaalisen median aikana ihmiset ovat erikseen ruudunääressä, kuka aamulla, kuka yöllä, kuka metrossa, kuka ravintolassa… Digitaalinen media kulkee mukana ja tarjontaa riittää vaikka jokainen katsoisi eri ohjelmaa. 

Ylessä työskennelleen Ritva Leinon mukaan kaikki ei ole niin hyvin kuin miltä näyttää. Koko digitaalista mediaa hallitsee muutama jättiläismäinen taloudelliseen hyötyyn tähtäävä teknologiayritys, kuten Google, Facebook, Apple… Nämä keräävät algoritmien avulla tietoa sekä valvovat ja manipuloivat sen pohjalta somekansaa. 

Alussa Internet luotiin käyttäjälähtöiseksi, avoimeksi ja osallistavaksi kaikkien kansalaisten areenaksi. Mutta rahan tarve vei lainoihin, pörssiin kirjautumiseen ja lopulta asetelma heitti kuperkeikkaa. 

Leino käy tätä kehitystä läpi television avulla, koska muutokset ilmenivät ensin siinä, kun 1980-luvulla uudet kanavat alkoivat rynniä kovaa vauhtia esiin… 

Kiintoisa mutta Leinolta huomaamattomaksi jäävä seikka on, että jo Marx ennusti, että kapitalismi västämättä, oman sisäisen logiikkansa pakottamana johtaa monopoleihin, jotka ovat muutaman suuryrityksen hallussa.

Mitä tehdä? Kapitalismin kaatamisesta Leino ei haaveile, mutta toteaa, että yksi koronan hyvistä puolista on, että se on lisännyt julkisten palvelujen suosiota – kriiseissä kansa on aina turvannut julkiseen valtaan, koska siihen voi luottaa, kun taas teknologiajätteihin ei. Samoin hyvä toimittaja suhteuttaa tiedon kontekstiinsa, mutta google ja algoritmit käsittelevät ja tarjoavat tietoa irrallisina paloina.

Leinon mukaan hänen työpaikkansa, Yle Areena , on pystynyt poimimaan jyvät vanhasta ja uudesta televisiosta. Vakavaa ja painavaa asiaa, mutta uuteen kuosiin pakattuna. Esimerkiksi Kotikadun ja muiden sarjojen tuotantokausia esitettiin kokonaisuuksina, jolloin katsoja voi päättää mitä jaksoa ja kuinka monta jaksoa kerralla katsoo. 

Teknojätit eivät pysty ahmaisemaan koko televisiota juuri sen vuoksi, että ne pelaavat pelkällä teknologialla ja rahalla.

Kannen kuva: Tapani Niemi

Pääkirjoitus

Ulla Järvi: Kyynel lehmän kylkeä vasten

ÄÄNI ÄÄNETTÖMILLE

Tapani Niemi: Saako tiedejournalisti essehtiä? Osa I

RAHKASAMMALEITA JA PERINNEKASVEJA

Eeva Pitkälä: Idästä saapui valloittaja
Arja-Leena Paavola: Perinnekasvien geeneillä taataan tulevaisuuden ruokaturvaa
SOTA-AJAN VIESTEJÄ JÄLKIPOLVILLE

Kalle Virtapohja: Pekka Peitsen karmea kankkunen
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Muisti tuo sodan iholle

TEKSTIEN SISÄLLÄ

Aki Petteri Lehtinen: Kuinka tiedeteksti käsitetään
Aki Petteri Lehtinen: Kritiikki edistää ymmärrystä – kunhan kohteena on teos eikä ihminen
APURAHAHAKU MIELESSÄ

Annu Kekäläinen: Hakisinko apurahaa?

Kirjat

Arja-Leena Paavola: Hämmentävä pamfletti korona-ajasta
Pekka Wahlstedt: Hyödyn aikakausi Turun Akatemiassa
Pekka Wahlstedt: Tietopaketti mielen sairauksista
Pekka Wahlstedt: Tutkiva mielikuvitus tutkijan käytössä

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin