Tiede uudistaa itseään

Tieteellisessä tutkimuksessa uusi tieto kasautuu aiemmin tiedetyn päälle. Mutta toisinaan tiede ottaa yllättäviä harppauksia, jolloin ”vanha tieto” joudutaan kokonaan kyseenalaistamaan. Näin on käynyt vaikkapa kopernikaanisessa vallankumouksessa 1500-luvulla, kun maapallokeskeinen maailmankuva jouduttiin uuden evidenssin takia korvaamaan aurinkokeskeisellä käsityksellä.

Tieteellisen tutkimuksen vahvuus piilee siinä, että tieteentekijöiden olisi oltava aina valmiita muuttamaan vallitsevia uskomuksiaan, kun uusi tieto on paremmin perusteltua ja evidenssillä todennettua. Miten tässä on onnistuttu, sitä kysyttiin Tiedetoimittajain liiton Renessanssi-illassa Tieteiden yössä tammikuussa.
Nykyaikainen esimerkki liittyy suoliston ja keskushermoston väliseen suhteeseen, joka hiljattain on havaittu ja tiiviiksi todettu. Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertoo, että suoliston bakteerien on huomattu vaikuttavan muun muassa masennukseen ja diabetekseen.
– Voidaan puhua kokonaan uudesta tieteenalasta, kun suoliston bakteeriston ja aineenvaihdunnan yhteyttä hermostollisiin sairauksiin on ryhdytty tutkimaan. Bakteerit esimerkiksi muodostavat suurimman osan aivojen välittäjäaineista tai niiden esiasteista, Huovinen sanoo.
Elimistön terve bakteeristo suojaa tulehdusreaktioilta, joita muun muassa ravintovalinnat aiheuttavat. Bakteerit ovat siis ystäviämme.
– Bakteeristo näyttäisi vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin lähes kaikissa tapauksissa. Sen geenien määrä on satakertainen ihmisten geneettiseen perimään verrattuna, Huovinen jatkaa.
Viime vuosina infektiotaudit ovat yleisesti vähentyneet huomattavasti, mutta tietyt tulehdustaudit kasvavat määrältään erityisesti kaupunkiolosuhteissa, joissa ihminen ei enää altistu entiseen tapaan bakteereille.
– Ruokavalio muuttaa bakteeristoa ja siten ihmisen hyvinvointia ylipäätään, Huovinen lisää.
– Bakteerien vaikutus suolistossa vaikuttaa suoraan keskushermostoon ja siten aivoihin. Lisäksi suoliston bakteeristo sekä antibioottien käyttö vaikuttavat ylipainon kehittymiseen.
Huoviselta on juuri ilmestynyt yleisymmärrettävä teos Parantavat bakteerit (WSOY 2021), jossa hän tekee selkoa tästä ”kokonaan uudesta tieteenalasta” eli bakteerien merkityksestä elimistössä.

Lastensuojelun evoluutio

Myös lastensuojelulla on kiinnostava ja aina ajankohtainen kehityshistoria. Sosiaalityön professori Timo Harrikari Lapin yliopistosta on tutkinut lastensuojelun kehitystä keskiajalta nykypäivään. Aiheen tutkimus on muuttunut sitä mukaa kuin lastensuojelu on muuttunut. Siksi voidaan puhua jopa lastensuojelun ja sen tutkimuksen useammastakin renessanssivaiheesta.
Harrikari on tarkastellut lastensuojelua eri aikoina oikeussääntelyn, lainvalmisteluaineiston ja aikalaistekstien näkökulmista.
– Tarkastelen lastensuojelun lainsäädäntöä tuhannen vuoden aikajänteellä, Harrikari sanoo.
”Pahantapaiset ja sopeutumattomat” -otsikolla puhuneen Harrikarin mukaan keskiaika ei ollut erityisen ”pimeä” lastensuojelun näkökulmasta. Vielä 1700-luvun lopussa lapsille kuitenkin määrättiin vitsojen lisäksi kuolemantuomioita.

– Modernin lastensuojelun neljä tendenssiä ovat yhteiskunnallistuminen osallistuminen ja Suomessa erityisesti valtiollistuminen, oikeudellistuminen kirjoitettuna lainsäädäntönä, institutionalisoiminen sekä ammatillistuminen.
Niin sanotuille pahantapaisille lapsille oli jo tuolloin tarjolla turvakodit ja kodittomien lasten lastenkodit. Tarkoitus oli yhtäältä suojella lapsia ja toisaalta pakkokasvattaa heitä:
– Lastensuojelussa on ollut renessansseja sittemmin useita, mutta perusperiaate pienimpien turvaamisesta on pysynyt samana, Harrikari sanoo.
1900-luvun aikana lastensuojelun käsitteen sijaan alettiin puhua ”lastenhuollosta”, joka oli osa laajoja perhepoliittisia järjestelmiä ja yhteiskuntapolitiikkaa.
Vasta 1960-luvulla alettiin puhua varsinaisesta lastenhuollosta. 1980-luvulla huomioitiin lapsen individuaatio, ihmisoikeudet ja subjektiiviset edut. 1900-luvun lopussa lastensuojelussa alettiin huomioida myös ”varhainen puuttuminen” lasten ongelmiin.
– Vasta 2000-luvulla alettiin puhua refleksiivisestä lastensuojeluoikeudesta ja -turvaamisesta. Ruumiillista kuritusta pyrittiin vähentämään jo 1910-luvulta lähtien, mutta vasta 1980-luvulla kuritus kiellettiin lailla ja se vähentyikin tuntuvasti, Harrikari sanoo.
Timo Harrikarilta on ilmestynyt aiheesta kattava teos Lastensuojelun historia (Vastapaino 2019).

Maailmankuvan muutos

Vallankumouksia on nähty myös astronomiassa. Mitä kopernikaanisesta vallankumouksesta jäi käteen? kysyy tiedeviestijä Anne Liljeström Tähtitieteellisestä yhdistyksestä Ursasta. Aurinkoa ehdotettiin 1500-luvulla aurinkokunnan keskuskappaleeksi, jota Maa ja muut planeetat kiertävät. Niitä tarkastelivat Kopernikuksen jälkeen seuraavalla vuosisadalla Johannes Kepler sekä kaukoputkellaan Galileo Galilei.

– Keskiaikaa hallinneessa aristoteelisessa maailmankuvassa kaikki oli pysyvää ja paikallaan, pysyvä maapallo keskellä kaikkea, mutta 1500-luvusta 1600-lukuun mennessä maapallon paikka kaikkeudessa pikkuhiljaa muuttui dynaamiseksi, Liljeström sanoo.
Samoihin aikoihin alettiin perustaa yliopistoja ja antiikin Aristoteleen ajatuksista löydettiin myös paljon sen ajan tietoon sopivia teorioita. 1500-luvulla elettiin muutenkin murrosta. Kirjapainotaito, anatomia ja uskonpuhdistus ravisuttelivat Eurooppaa. Yksi suurimmista läpimurroista tapahtui kuitenkin vasta seuraavalla vuosisadalla, kun Isaac Newton löysi lain gravitaatiolle.
– Vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoi kehittyä astrofysiikka, jossa yhdisteltiin havaintoja ja teoriaa siten, että avaruuden kohteiden luonnetta voitiin alkaa päättelemään, vaikka kukaan ei ollut käynyt tekemässä siellä mittauksia paikan päällä, Liljeström kertoo.
Uudet keksinnöt, kuten valokuvaus ja näkymättömät aallonpituudet avasivat universumiin uusia näkymiä, joihin ihmissilmä ei kyennyt.
Vanhat totuudet oli pakko kyseenalaistaa, jotta tähtitiede pääsisi eteenpäin. 1900-luvun alussa Einstein kyseenalaisti suhteellisuusteorioillaan koko fysiikan. Hänkin oli kuitenkin aikansa lapsi.
– Einsteinilla oli vaikeuksia hyväksyä oman suhteellisuusteoriansa tuottamaa kuvaa maailmankaikkeudesta. Hän uskoi ikuiseen ja vakaaseen maailmankaikkeuteen, mutta yleinen suhteellisuusteoria kertoi, että universumi aina kutistuu ja laajenee, Liljeström sanoo.
– Einsteinkin seisoi jättiläisten hartioilla siinä, että hän ei olisi kyennyt omiin teorioihinsa ilman syvää ymmärrystä aiemmista teorioista. Newtonin gravitaatiolaki oli erikoistapaus yleiselle suhteellisuusteorialle, eikä siis sinänsä väärin. Se pätee yhä monissa arkisissa tilanteissa.

Tieto lisää tuskaa

Maailmankaikkeuden synnystä ja kehityksestä puheenvuoro siirtyy kirjailija FT Tiina Raevaaralle, joka puhuu mielellään historian kauheuksista sekä fiktiivisistä kauhutarinoista. Nekin ovat aikansa usein kaunokirjallisia tuotteita, mutta vanhoja teemoja nostetaan niissäkin renessanssin hengessä.
– Kauhukulttuuri saa usein innoituksensa tieteestä, Raevaara sanoo.
– Kärsimys ja konfliktit pakottavat tiedettä edistymään. Ilmeinen esimerkki on koronavirusrokote, jota alettiin kehittää kärsimyksen vähentämiseksi. Kauhukulttuuria synnyttää juuri tämä kärsimyksen ja edistyksen välinen asetelma.

Raevaaran mukaan viimeistään toinen maailmansota kauheuksineen osoitti ihmisen kyvyn pahuuteen. Psykologia alkoi pureutua pahuuden syntyyn ja rikolliseen mieleen. Renessanssin pirtaan sopii, että näitä kauheuksia toistettiin fiktiossa, kuten 1960- ja 1970-luvuilla yleisessä sarjamurhaajakauhussa. Luonnontieteiden kehitys 1800-luvun lopussa heijastuu puolestaan Frankensteinin hirviön tarinaan.
Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi kiteyttää tieteen renessanssiteeman:
– Tiede uudistaa itseään. Tieteessäkin palataan usein vanhoihin kohteisiin uusin välinein, jolloin saadaan uutta tietoa ja vanha joudutaan jopa kumoamaan. Joskus taas vanhentuneeksi koettu tieto tekeekin uuden tulemisen – renessanssin hengessä.
Suomen tiedetoimittajain liitto järjesti Renessanssi-luentotilaisuuden Tieteiden yönä 14. tammikuuta. Linkki tallenteeseen: https://www.youtube.com/watch?v=uM8a4b-bGuo