Tieteen ja taiteen tunturit

Pekka Wahlstedt

Antero Järvinen, Tuomas Heikkilä, Seppo Lahti ( toim.): Tieteen ja taiteen tunturit. Gaudeamus 2014. 358 s.

Korkealla Kilpisjärven tuntureilla sijaitseva Helsingin yliopiston biologinen asema täytti vuonna 2014 viikymmentä vuotta. Niinpä on luonnollista julkaista juhlakirja aseman kunniaksi, joka on ainutlaatuinen maassamme.

Kirjan nimi tieteen ja taiteen tunturit tulee siitä, että vuonna 2008 biologisella asemalla perustettiin Suomen biotaiteen seura. Kirjassa suomineidon käsivarren ihmeellistä ja monipuolista luontoa tarkastellaan niin tilastolisten kuin runollisten kirjoitusten kautta.

Pohjoisen Lapin luonto voi päältäpäin näyttää karulta ja autiolta, mutta tarkempi tutustuminen paljastaa, että eläimiä ja kasveja löytyy erilaisista levistä ja kimalaisista jäkäliin ja kukkiin. Jotkut lajit ovat suoranaisia ihmeitä, satoja miljoonia vuosia vanhoja eläviä fossiileita, kuten pieni selkäkilven alla elävä kilpikidusjalkainen. Kilpisjärven kylmissä vesissä viihtyy myös jääkaudelta peräisin oleva kala rauku.

Luonto on Lapissakin hyvin herkkä. Yksi kirjoitus tarkastelee toisen maailmansodan lopussa Lapista vetäytyneiden saksalaisten joukkojen jättämiä jälkiä. Peltitöikkien ja muiden teollisuustuotteiden jäännösten lisäksi kasvipeite on muuttunut pysyvästi. Kun näin pienet muutokset voivat jäädä pysyviksi tai vievät satojavuosia, miten nykymaailman jättämät jäljet korjaantuvat – tai turmelevatko ne lopulta koko luonnon ja ihmisen sen mukana.

Tiede on osaltaan syynä siihen, että ihmisen jättämät jäljet ovat niin suuria. Yhteistyö tiedettä henkisemmän ja herkemmän taiteen kanssa on tässäkin suhteessa hyödyllistä. Biotaide on siitä erikoista, että se käyttää tieteen menetelmiä taiteen teossa. Eräässä teoksessa on luotu ekologinen nahkatakki bioreaktorissa kasvatetusta kudosviljelmästä.

Kilpisjärven aseman laboratoriossa biotaiteilija tarkastelee planktonia mikroskoopissa ja käyttää sitä taideteoksessaan.Elollinen on tunkeutunut kaikkialle, missä vain on vettä. Myös vettä täynnä oleva ihminen on osa elävää kokonaisuutta. Biotaide tuo mukaan myöskin neutraalista tieteestä , eritoten luonnontieteestä, puuttuvan eettisen ajattelun ja kannanoton.

Kirjassa on paljon upeita kuvia tuntureista ja vesistä pieniin kukkasiin ja leviin. Kuvat on usein aseteltu siten, että lukija voi katsoa suoraan miltä teoreettisesti esitetty asia näyttää konkreettisena omassa luonnonympäristössään.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin