Kun tiede onnistuu tempaisemaan yleisön mukaansa, viesti jää mieleen ja voi vaikuttaa ihmisten arkeen. Tieteen matkassa yleisö pääsee toisinaan myös itse tuottamaan uutta tietoa.
”Meidän täytyy hurmata kävijämme”, toteaa Tiedekeskus Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykoski. Ei riitä, että kävijöille tarjoaa tietoa, vaan on pystyttävä yllättämään ja herättämään tunteita – annettava enemmän ja muuta, kuin mitä kävijä osaa odottaa.
Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemanjohtaja Jari Hänninen korostaa, että tiede kiinnostaa ihmisiä. ”Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saaressa on nyt ensimmäisenä yliopiston kenttäasemana Suomessa avannut ovensa suurelle yleisölle”, Hänninen kertoo. Seilissä kehitetään tiedematkailua, jossa matkailijat pääsevät tutustumaan Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön kuuluvassa tutkimuslaitoksessa tehtävään työhön ja kuulemaan myös yleisesti luonnon monimuotoisuudesta.
Myllykosken mukaan mitä tahansa tiedettä on mahdollista esitellä suurelle yleisölle havainnollisella tavalla. Toiset tieteenalat ovat kuitenkin helpompia havainnollistaa kuin toiset. ”Esimerkiksi arkeologia koskettaa jotain ihmisessä”, pohtii tutkija ja tietokirjailija Ilari Aalto, joka on perehdyttänyt suurta yleisöä arkeologiaan Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. ”Monet ovat luontaisesti kiinnostuneita siitä, mistä olemme tulleet ja mitä on ollut ennen meitä”, hän kuvailee.
Tiedematkailija on usein liikkeellä avoimin mielin, mikä on Myllykosken mielestä erityisen otollinen lähtökohta tiedeviestinnälle. ”Usein tiedeviestintä on kirkkokuorolle saarnaamista, eli yleisö on jo valmiiksi kiinnostunutta ja perehtynyttä”, hän toteaa. Kun paikalle saadaan pikemmin poikkileikkaus koko kansasta, pääsee helpommin yllättämään kävijän ja herättämään uutta kiinnostusta.
Tieteen tahtoen tutkimaan
Tiedekeskus Heurekan näyttelyt ovat vuorovaikutteisia. ”Käsikirjoitamme yleisölle roolin näyttelykokemukseen”, Mikko Myllykoski sanoo. Aboa Vetus & Ars Novassa vierailija pääsee esimerkiksi kokeilemaan keskiaikaisia pelejä ja leikkejä. Myös tiedematkailussa matkailijalla on aktiivinen rooli: hän on itse mukana tuottamassa matkailukokemustaan.
Tiedematkailun lisäksi myös tiede itsessään on nykyään yhä suuremmassa määrin osallistavaa. Kansalaistiedehankkeissa yleisö osallistuu tieteellisen aineiston keräämiseen ja tuottamiseen. Pitkät perinteet yleisön osallistumisella on esimerkiksi monissa eliölajiseurannoissa, etenkin linnustonseurannassa.
Tiedekeskus Heurekan kävijät ovat päässeet mukaan keskuksen lähellä Keravanjoen rannalla tehtäviin arkeologisiin yleisökaivauksiin. Tiedekeskuksen pihalla oli tänä kesänä lisäksi silminnäkijätodistamisen kansalaistiedetempaus, missä Åbo Akademin tutkimusryhmä selvitti ihmisten tunnistamisen luotettavuutta. Myös Saaristomeren tutkimuslaitoksessa on suunniteltu, että yleisö jatkossa osallistuisi siellä tehtävään tutkimustyöhön, kuten ympäristönseurantaan.
Aboa Vetus & Ars Novassa on jo pitkään pidetty kesäkouluja, ja tänä vuonna siellä on ensimmäistä kertaa järjestetty yleisökaivauksia, joissa kuka tahansa aikuinen pääsee kaivamaan ja seulomaan sekä tekemään löytöjä ja tulkitsemaan niitä tutkijoiden kanssa.
Ilari Aalto korostaa, että osallistavan tutkimuksen on oltava mielekästä sekä yleisölle että tutkijoille – yleisöä ei pidä nähdä pelkästään ylimääräisenä tutkimusresurssina. Parhaimmillaan yhteistyö voi auttaa tutkimusaineistojen tulkinnassa. ”Kruunupyyssä leprahospitaalin kaivauksissa huomasin, että paikallisilla on todella hyvä ymmärrys kyseisestä, itselleen tärkeästä paikasta”, Aalto kertoo.
Kipinää kiinnostua
Elämyksellinen kokemus tieteen parissa saattaa jättää mieleen kipinän, joka voi johtaa oman arjen ja elämän pohtimiseen ja nuorella jopa suunnata ammatinvalintaa. ”Kun kävijä tulee tänne Seiliin ja kuulee meren tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, hän saa siitä eväitä miettiä omaa arkeaan luonnonsuojelun kannalta”, Jari Hänninen toteaa.
Ilari Aalto korostaa, että tutkimuksesta tiedottaminen on myös tutkijoiden etu – rahoittajien voi hänen mukaansa olla vaikea tarttua tutkimukseen, josta ei heru tietoa tiedemaailman ulkopuolelle. ”Koska suuri osa tutkimuksesta tehdään verovaroilla, on ihan kohteliasta antaa vastinetta rahoille”, hän lisää.
”Olennaista ovat merkityksellisyys, dialogisuus ja hurmaaminen”, Mikko Myllykoski summaa Tiedekeskus Heurekassa tehtävää työtä. Hänen mukaansa se tarkoittaa, että merkityksellistä tietoa pyritään tarjoamaan osallistavassa ja yhteisöllisessä muodossa, tyylikkäästi, yllätyksiä tarjoten sekä tunteita ja ajatuksia herätellen. Se lienee hyvä tavoite tiedetoimittamiselle yleisestikin.
UUSI JUTTUTYYPPI TIEDETOIMITTAJASSA
Tieteen matkassa -artikkeli päättää tiedetoimittamisen tämän hetken ilmiöitä luotaavan Tiedetoimittamisen ääret ja äänet -juttusarjan. Juttusarja on tuonut Tiedetoimittajaan uuden juttutyypin, videojutun, joka on lehdessä yhdistetty lyhyeen tekstimuotoiseen artikkeliin. Jutut on toimittanut Mia Rönkä ja kuvannut sekä editoinut Vesa-Matti Väärä.
LUITKO JO:
Videojuttusarjan osa 1: Onko tiedetoimittaja tutkijalle susi?
Videojuttusarjan osa 2: Tiedeuutinen – kenen totuus?
Videojuttusarjan osa 3: Mielen kieli – tiedejulkaisuja äidinkielellä