Tieteen päivien artikkelikokoelma hyvän ja pahan äärellä

Pekka Wahlstedt

Ilari Hetemäki, Anna-Kaisa Kuusisto, Maria Lähteenmäki & Esa Väliverronen (toim.): Hyvä ja Paha tieto. Gaudeamus 2020.

Vanhat myytit ovat tulleet ajankohtaisiksi. Raamatussa ihminen syö hyvän ja pahan tiedon puusta, ja antiikin Prometheus-myytissä titaani varastaa jumalilta tulen ja joutuu rangaistukseksi kahlehdituksi kallioon.

Nyt hybrikseen langennutta ihmistä rankaisee luonto. Tieteen ja teknologian avulla luonnon käyttöönsä valjastanut ihminen on saanut vastaansa ilmastonmuutoksen ja korona-viruksen. Kirjan mukaan koronan kaltaiset ärhäkät virukset tulevat lisääntymään, koska luonnon monimuotoisuuden ja tasapainon pettäminen avaa tien erilaisille ja toinen toistaan pahemmille tuholaisille.

Kirjan avaa Georg Henrik von Wrightin esittely. Jo vuosikymmeniä sitten filosofi varoitti Prometheus-myyttiä esimerkkinä käyttäen sokeasta uskosta teknologian ja talouden pelastavaan voimaan. Yksisilmäisyyden syynä on että järki on kutistunut tekniseksi järjeksi ja koko elämänmuotomme on teknologian läpäisemä. Mutta luonto tulee iskemään takaisin von Wright ennusti.

Von Wrightin ajatukset ja huomiot ovatkin kirjan syvällisintä ja näkemyksellisintä antia. Kirjassa on paljon myös sellaisia artikkeleita, joiden yhteys hyvän vs. pahaan tietoon jää ohueksi tai olemattomaksi. Toki kirjasta käy ilmi missä raja hyvän ja pahan tiedon välillä nykyään usein kulkee – teoreettinen tieto on neutraalia, mutta käytännön sovellukset ajavat talouskasvun asiaa – mikä on johtanut ilmastonmuutokseen ja koronaan.

Kirja käsittelee hyvää ja pahaa tietoa myös vähemmän dramaattisissa merkeissä, kuten onko geenitieto kansalaiselle hyvästä vai pahasta. Esimerkiksi suositussa sukututkimuksessa saattaa hyvän tiedon ohella tulla ilmi, että ihminen ei ole vanhempiensa lapsi.

Toisaalta, voisi lisätä, tieteeseen liittyy aina epävarmuus, ja tavallisten kansalaistenkin on otettava riskejä uutta tietoa etsiessään…

Algoritmit ovat kaikkialla, ja niitä esittelevä kirjoitus alkaa sillä, kun eräs robotti alkoi heitellä seksistisiä ja rasistisia vitsejä. Syynä se, että robotti oli kytketty sosiaaliseen mediaan, jonka keskusteluja se jäljitteli, toisti ja jatkoi.

Algoritmien paha puoli on, että ne vain kopioivat, toistavat ja vahvistavat niitä ennakkoluuloja ja asenteita, joita tykkääjillä on. Ja some tuottaa tykättyjä ja niihin linkittyneitä asioita lisää – näin somessa liikkuva jää vangiksi omaan kuplaansa toistamaan omia tykkäyksiään ja inhotuksiaan. 

Vaarana on, että algoritmien kulttuurissa robotti ei muutu ihmisen kaltaiseksi, vaan ihminen robotin kaltaiseksi. Tietysti teknologisoituminen kulkee käsi kädessä taloudellisen hyödyntavoittelun kanssa – somen algoritmien ja robottien takana ovat Facebookin ja Googlen kaltaiset käyttäjien tietoja hyödyntävät jättiläiset. 

 Ympyrä sulkeutuu – toteutuvatko von Wrightin maalaamat kauhukuvat moninkertaisina?

TUNTURIEN PÄÄLTÄ

Mikko Suominen: Kuukausi kaamoksessa

TIETEEN ÄÄRELTÄ ARKEEN

Päivi Ängeslevä: Perustavan kysymyksen äärellä – kuka on tiedetoimittaja?
Aki Petteri Lehtinen: Luulot pois – tieto tiskiin vuonna 2021
Aki Petteri Lehtinen: Tiede uudistaa itseään
Aki Petteri Lehtinen: Sivistynyt painiottelu valistuksesta

Kolumni

Salla Nazarenko: Aleksei Naval’nyi ja epätoivon isänmaallisuus

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin