Tieteilijät romaania purkamassa

Pekka Wahlstedt

Matti Hyvärinen, Eriikka Oinonen & Tiina Saari (toim.): Hajoava perhe. Romaani monitieteisen tutkimuksen välineenä. Vastapaino, 2015 300s.

Hajoava_perhe

Taide ja tiede puhuvat ja käsittelevät usein samoja asioita, tavat ilmaista asiat ovat kuitenkin erilaiset. Tiede painottaa yleistä ja abstraktia taide taas tavoittaa yksilöllisen ja ainutkertaisen.

Hajova perhe -kirjassa taide ja tiede kohtaavat. Kirjan kirjoittajat ovat eri alojen yliopistotutkijoita, mutta heidän tutkimuskohteensa on Ian McEwanin vuonna 2007 ilmestynyt romaani Rannalla. Kirja keskittyy kahden nuoren avioliittoon, joka päättyy hääyön epäonnistumiseen kestettyään vain kymmen tuntia. Epäonnistuminen johtuu siitä, että morsian kieltäytyy seksistä aviovuoteessa ja mies syyttää tätä kylmyydestä.

Ratkaisevassa roolissa on aikakausi: vuosi on 1962. Silloin vanhat arvot ja säännöt olivat vielä voimassa, vaikka ensimmäiset huhut 60-luvun seksuaalisen kumouksen symbolista, e-pilleristä, olivat jo lehdissä. Lisäksi henkilöiden luokka-asema, morsiamen yläluokkaisuus ja miehen keskiluokkaisuus pidättää heitä vanhassa ja luo heidän välilleen ristiriitoja.

Taustalla on myös psykologisia syitä: morsian on joutunut isänsä hyväksikäyttämäksi, ja miehen äitisuhde on heikko äidin vammautumisen ja höperöitymisen takia.

Monitieteisellä kirjoittaja- ja tutkijajoukolla onkin käytössään monia teoreettisia viitekehyksiä psykoanalyysistä sosiologiseen luokka-analyysiin. Kohteena on traumaattisten kokemusten synnyttämä häpeä, ajalle ominainen puhumattomuus, luokkaristiriidat, ja muut ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat.

Tiede myös törmää rajoihinsa yrittäessään ottaa haltuun kaunokirjallista tekstiä. Eräässä kirjoituksessa myönnetäänkin, että tulkinta ei ole sama asia kuin tieto – ja tulkinnoistahan on aina kysymys kun astutaan monimerkityksellisen ja -tasoisen kaunokirjallisuuden maailmaan.

Kirjan ongelmana voi pitää sitä, että tutkijat yrittävät tulkita elävää tekstiä liikaa teorioiden käsitteellisten ja loogisten silmälasien läpi. Olisi voinut yrittää enemmän astua suoraan tekstin merkitysten virtaan ja kuunnella mitä tekstillä itsellään on sanottavanaan. Tieteen ja taiteen kohtaaminen olisi ollut tasa-arvoisempaa ja dialogisempaa.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin