Tutkijoilla näytön paikka parantaa tiedeviestintää

Pekka Wahlstedt

Kari Raivio: Näytön paikka. Tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. Gaudeamus 2019

Tieteen arvostus laskee samaa tahtia kuin tieteen sovellusten merkitys kasvaa. Tieteen erityisellä tunnusmerkillä, empiirisesti testatulla näytöllä, ei enää näytä olevan suurtakaan merkitystä julkisessa keskustelussa.

Jopa yhteiskunnan huipulla, päättäjien keskuudessa, tieteeseen suhtaudutaan väheksyen, toteaa Kari Raivio uudessa kirjassaan. Juha Sipilän ”Kaiken maailman dosentit” vain tiivistää yleisen suhtautumisen, sillä poliitikkojen kuuntelemista asiantuntijoista suurin osa edustaa elinkeinoelämää ja pieni vähemmistö yliopistotutkijoita.

Todistusarvoa voi saada suoranainen taikauskokin, jopa mittelössä kovien luonnontieteiden kanssa.

Kuitenkaan syypäänä esimerkiksi rokotuksen ja muiden lääketieteellisten hoitomuotojen torjuntaan ei ole vain sujuvasanaisten populistien ja puoskareiden kasvava joukko. Myös tiedemaailma itse, tutkijoista tiedottajiin, kaivaa maata tutkitun tiedon auktoriteettiaseman alta.

Raivio esittelee myös paljon lääketieteessä tapahtunutta tutkimusvilppiä. Tähän voisi lisätä tämän arvion kirjoittamisaikana esiin nousseen kohun vanhustenhoidon katastrofaalisesta tilasta. Jossain iltapäivälehdessä lukikin: ”Suomessa ei enää voi luottaa lääkäreihin”. Ei siksi ihme, että kokemusasiantuntijat ja muut maallikot alkavat saada jalansijaa lääkäreiden reviireillä.

Tieteellisen näytön uutisoinnissa on myös ongelmia, jotka vääristävät selkeänkin näytön. Kammioissaan viihtyvien tutkijoiden sijasta yliopistojen tiedottajat välittävät tiedettä suurelle yleisölle. Saadakseen tieteen tulokset markkinoitua tehokkaammin ulkomaailmalle tiedottajat liioittelevat ja tarjoavat pullasta vain rusinoita. Rusinoita poimivat myös erilaiset lobbarit, ja lobbauksesta on tullut oma miljoonia euroja tahkova bisnes.

Sensaatioita metsästävälle medialle tämä tietysti sopii, ja suurin osa virheellisistä tiedoista menee läpi. Tällaisten vääristyminen välttämisessä tai vähentämisessä tiedetoimittajat ovat avainasemassa.

Raivio kirjoittaa selkeäsanaisesti kuin tiedetoimittaja. Hän myös esittelee, miten monimutkainen tieteellinen tieto syntyy, jalostuu ja saa lopullisen muotonsa. Raivio myös tarjoaa tienviittoja ja työkaluja, joilla erottaa totuus harhasta hölynpölyä tulvillaan olevassa internetissä.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin