Tutkimusta ja keksimistä kansan hyväksi

Pekka Wahlstedt

Touko Perkola: Mies, liekki ja unelma. A.I.Virtasen elämäkerta. Otava 2015. 705 s.

Tieteessäkin vallitsee usein tiukka työnjako ja reviiriajattelu. Tieteen teoriaa ja sovelluksia pohtivat eri tutkijat. Tieteen harjoittajat myös pidättäytyvät usein yhteiskunnallisista kannanotoista ja vetäytyvät kammioittensa hiljaisuuteen.

Nobel-palkinnon ja roppakaupalla muita ansiomitalleja ja huomionosoituksia saanut Artturi Ilmari Virtanen (1895–1973) yhdisti toiminnassaan syvällisen perustutkimuksen ja hyötyyn tähtäävän käytännön sekä usein hyvinkin valtavirrasta poikkeavat tai niiden vastaiset poliittiset kannanotot.

Virtanen toi aikansa uutuuden, biokemian Suomeen ja hoiti myös alan ensimmäistä professuuria. Hän sovelsi biokemiaa tuloksenaan maidon vitamiinipitoisuutta ja määrää lisännyt AIV-rehu, joka vapautti samalla maatalouden riippuvuussuhteesta kalliiseen tuontirehuun. AIV-suola taasen paransi voin makua ja säilyvyyttä. Virtanen aloittikin tutkijanuransa 1920-luvulla Valion laboratoriossa.

Virtasen käytännöllisiä keksintöjä tai kehitelmiä oli jodin lisääminen suolaan, mikä laittoi pisteen ajan kansanvitsaukselle struumalle. Virtanen halusikin työllään parantaa kansan hyvinvointia ja terveyttä ja hän painotti kouluruokailun roolia terveellisen ruokavalion edistämisessä.

Virtanen keksi tai kehitti myös kuuluisaa Molotovin cocktailia vain vähän ennen talvisodan syttymistä: Viipurista kotoisin oleva Virtanen vihasi ja vastusti kommunismia ja sen ruumiilistumaa Neuvostoliittoa. Hän sai vastustajakseen Urho Kekkosen, joka yritti sulkea toisinajattelijan suorapuheisen suun.

Yksi Virtasen menestyksen salaisuuksista on, että hän suuntautui ja näki yli kansallisten rajojen ja loi yhteyksiä eri maiden huippututkijoihin. Hänet tunnetaankin paremmin ulkomailla kuin Suomessa, mikä on yksi syy tämän elämäkerran tekemiseen.

Mies, liekki ja unelma -teosta lukiessa vakuuttuu siitä, että innostava, kannustava ja verbaalisesti lahjakas Virtanen olisi menestynyt myös tiedetoimittajana. Tieteessäkin on suuri merkitys sillä, miten asiat esittää ja välittää.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin