Vaikeita aiheita ja vihaisia puheita

Tuukka Tammi

Tämän vuoden Tieteen päivien teema oli rohkeus. Se taipuikin moneen aiheeseen ja näkökulmaan. Puhuttiin esimerkiksi tieteen rohkeudesta epäonnistua ja uudistua.

Monessa sessiossa rohkeus liitettiin tiedeviestintään: rohkeutta vaativiin aiheisiin ja yleisö- tai mediasuhteisiin. Näin myös Tiedetoimittajain liiton paneelissa ”Median kainot ja rohkeat – tiedon puolustamisen taito”, jossa pohdittiin tiedon puolustamista. Paneelissa tutkija ja tietokirjailija Sari Näre kuvasi, millaisiin lukijapalautteisiin hänen kirjansa Suomen sisällissodasta tai sodasta ja seksistä olivat johtaneet. Itse kerroin, kuinka vuosien varrella olen oppinut puhumaan huumetutkimuksesta kieli sopivasti keskellä suuta. Professori Kirsi Vainio-Korhonen pohti, miten tutkia seksityötä leimaamatta naisia. Tiedeviestijältä vaaditaan taitoa käsitellä julkisesti myös sellaisia asioita, jotka nostattavat mukavuusalueen ulkopuolelle meneviä reaktioita.

Tutkijoiden kohtaamaa vihapuhetta käsiteltiin monessa Tieteen päivien sessiossa. Aika moni kiukkua kohdanneista tutkijoista oli sitä mieltä, ettei vihapuhe ole kovin toimiva käsite. Parempi olisi puhua vaikkapa vihaisista ihmisiä, jotka puhuvat kriittisesti. Vihapuheen voisi rajata tarkoittamaan sellaista puhetta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on nostattaa vihaa kohdettaan kohtaan – vaikkei puhuja itse erityisen vihainen olisikaan.

Vihaa ja kiukkua useammin kiistanalaisia asioita tutkinut tai niistä viestivä saattaa kohdata ironiaa, sarkasmia tai naljailua. Sessiossa ”Kun tutkija kohtaa vihaa” Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro muistutti, että ironia aina ollut ”alamaisten” oma tapa käyttää valtaa. Vallanpitäjistä ja muista kellokkaista on kautta aikain tehty pilapiirroksia ja pilkkalauluja. Ja se on tärkeä sallia. Samaan hengenvetoon hän totesi, että tutkijan tai muiden asiantuntijoiden ei pidä lähteä mukaan ironisointiin, sillä se vie pohjan analyyttisen keskustelun mahdollisuudelta.

Vaikeista tiedeaiheista puhuminen ei teemana suinkaan tyhjentynyt Tieteen päivillä. Tiedetoimittajain liitto on vuodenvaihteessa käynnistänyt kirjahankkeen, jonka työotsikko on ”Vaikeat ja viheliäiset”. Tarkoituksena on käsitellä tieteen popularisoinnin haasteita ja aiheita, jotka ovat syystä tai toisesta vaikeita käsitellä.

Tiedetoimittaja 4/2020


Kannen kuva: Vesa-Matti Väärä

Pääkirjoitus

Tuukka Tammi: Monikasvoinen tiedetoimittaja on valpas otus

SUURAPURAHALLA KUVATAAN ELÄIMEN TUNTEITA

Ulla Järvi: Haluatko tietää, mistä sika nauttii?
Ulla Järvi: Saparon kertomaa
EUROOPPALAISTA ELÄMÄÄ KORONAN VARJOSSA

Sanna Kivimäki: Berliinin Falling Walls täynnä tulevaisuutta ja toivoa – myös etänä
Päivi Kapiainen-Heiskanen: Sukupuoli ja -polvi korostuvat eurooppalaisten etätyökokemuksissa
Aki Petteri Lehtinen: Elämän monet mahdollisuudet

TEKIJÄINOIKEUKSILLA VOI MYÖS KIKKAILLA

Päivi Kapiainen-Heiskanen: Tiedätkö, kuka laskuttaa kuvistasi?

KENEN EHDOILLA PUHUTAAN SEKSITYÖSTÄ?

Salla Nazarenko: Puhe seksityöstä on puhetta etuoikeuksista
Näin sen luin

Aki Petteri Lehtinen: Viisautta rakastavat naiset

Kirjat

Aki Petteri Lehtinen: Drugs, please
Aki Petteri Lehtinen: Aivojen sopukoista
Pekka Wahlstedt: Yhteinen kieli ei takaa yhteistä ymmärrystä
Pekka Wahlstedt: Selviytymistarinoita uupumuksesta
Pekka Wahlstedt: Tiedekulman pokkari avaa vallan umpisolmuja

Tiedetoimittaja-lehti

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

Toimitus

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti) | ISSN 1235-0338 (Painettu)

Tiedetoimittaja-lehti on sitoutunut vastuulliseen journalismiin