Äimän käkenä. Äidinkielen puuhakirja aikuisille -kirjan alussa viitataan Ludwig Wittgensteinin viisauteen Kieleni rajat ovat maailmani rajat. Kieli ympäröi meitä kaikkialla ja se perustelee tämän aikuisille suunnatun paljon harjoitustehtäviä sisältävän kirjan olemassaolon ja tarpeen.
Kiintoisaa on se, että suurin osa Äimän käkenä -kirjan esimerkeistä ja harjoitustehtävistä liittyy tavalla tai toisella kielestä syntyviin väärinkäsityksiin. Kielenkäyttäjä on toisinaan äimän käkenä niin lehtijuttuja, mainoksia ja ilmoituksia lukiessaan kuin tuttujen kanssa viestitellessään. Suomen kielen pitkissä yhdyssanoissa menee sanojen rajat helposti sekaisin, vaikka yhdyssana olisikin oikein kirjoitettu. Esimerkiksi mainostekstin Robottipölynimurit tarjouksessa voi viedä lukijan pohtimaan laitteen asemesta robottipölyä.
Kirjassa käsitellään yhdyssanojen lisäksi muun muassa pronomineja, pilkun käyttöä, kielen kuvallisuutta ja asioiden merkityssuhteita. Pilkku voi heittää merkityksen nurinniskoin. Pilkunnussijoiksi ja -viilaajiksi haukutut saattavat olla sittenkin oikeassa. Kirjassa on mainio esimerkki siitä, miten kielessä kaikki on pienestä kiinni:
Armoa, ei Siperiaan
Armoa ei, Siperiaan
Löytyy kirjasta puhtaita selviöitäkin, kuten kielioppiosiossa todettu viisaus, että kysymyslauseella esitetään kysymyksiä.
Sanojen silmälasit
Suomen kielessä on runsaasti monitulkintaisia sanoja, homonyymejä. Tällaisen sanan käytössä konteksti on tärkein. Konteksti määrää, tarkoittaako esimerkiksi sana kuusi puuta vai numeroa. Konteksti selvittää myös, puhutaanko kaloista, lihaksista vai hakemisista, kun käytetään sanaa hauista.
Näinä poliittisesti arkoina aikoina kansalainen saattaa jäädä poliitikkojen puheita kuunnellessaan äimän käeksi. Ikävä kyllä muita esimerkkejä poliittisesta kielenkäytöstä ei kirjasta löydy kuin tuo Siperia-viittaus, vaikka tänä populismin valtakautena esimerkkejä ei tarvitsisi kaukaa hakea.
Yhteiskunta ja elämäntapa vaikuttavat myös käytettyyn kieleen ja sanastoon. Paljon kertoo se, millaisille asioille on tai ei ole sanoja, koska ihminen katsoo maailmaa sanojen silmälasien läpi.
Uudet sanat auttavat — Wittgensteinia vääntäen — puhumaan siitä, mistä on ollut pakko vaieta.