”Onneksi olkoon! Teidät on valittu konferenssiin yhdeksi stipendiaattitoimittajaksi kansainvälisten hakijoiden joukosta.” Toukokuussa tullut kutsu todellistuikin syyskuussa, kun matematiikkaan ja tietojenkäsittelytieteisiin erikoistunut Heidelberg Laureate Forum (HLF) majoitti tiedetoimittajat neljän tähden hotelliin historiallisen vanhan kaupungin sydämessä, yliopistorakennusten vieressä.

Uudessa yliopistorakennuksessa lehdistökeskuksen vieressä sijaitsi virvoitusjuomia sisältäviä ja vapaasti käytettäviä kylmäkaappeja sekä lahjaksi tarkoitettuja konferenssipaitoja ja muuta sälää.

Huone aamiaisella maksettiin kahdeksan yön ajalta, ja ohjelmaan kuuluivat jokapäiväiset ilmaiset illalliset, milloin jokilaivassa milloin Heidelbergin kuuluisassa linnassa – yhdessä kansainvälisesti palkittujen 36 tieteentekijän sekä tarkasti valittujen 200 nuoren tutkijan kanssa.

Kulut kuitannut HLF-säätiö imarteli toimittajavieraita nettisivuillaan: ”Journalisteja huippuluokan uutistoimituksista ja tieteellisistä julkaisuista sekä itsenäisiä tiedeviestijöitä ympäri maailmaa.”

Jemeniläinen tiedetoimittaja Abdulrahman Abotaleb tiivistää konferenssikokemuksen sanomalla, että HLF yhdisti ainutlaatuisesti journalistit huippututkijoihin ja uusia läpimurtoja tavoitteleviin aloittelijoihin.

– Minua kiehtoivat tarkkanäköiset keskustelut matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen kasvavasta risteytymisestä tosimaailmallisten ongelmien ratkaisemiseksi, Abotaleb sanoo.

– Myös tekoäly ja koneoppiminen nousivat muhkeaksi sisällöksi tuleviin juttuihini konferenssista.

Tieteen voimin kukoistukseen

Abotaleb kirjoittaa pääosin arabiaksi Jemenin tietotoimistolle (SABA) ja kansalliselle televisiolle ja radiolle sekä päätoimittaa Yemen Science Network -sivustoa. Hänestä palkittujen tieteentekijöiden ja nuorten tutkijoidenkin omakohtaiset tarinat ja anekdootit antoivat ainesta myös henkilöjutuille, onhan tiede aiheena useimmiten tekninen.

Henkilöistä kuuli yhteisillä illallisilla ja haastatteluissa.

– Toivon haastatteluihin ja konferenssin esiintymisiin perustuvien juttujeni tiedottavan yleisöäni, mutta myös tarjoavan samastumispintaa, Abotaleb toteaa.

– Matematiikka ja tietojenkäsittelytiede kuuluvat aikamme keskeisiin tiedejournalismin kohteisiin. Ne haastavat tiedetoimittajat käsittelemään tärkeitä mutta vaikeatajuisia aiheita ymmärrettävästi.

Konferenssin tieteenalat vaikuttavat nykyisin elämän kaikkiin päivittäisiin osa-alueisiin, Abotaleb sanoo. Siksi HLF kuuluu teemoiltaankin maailmanluokkaan, ei vain journalisteja hemmottelevien järjestelyjen takia.

– HLF on ylivertainen tiedekonferensseista monesta muustakin syystä. Isosta osallistujamäärästä, ohjelmien rikkaudesta ja nähtävien paikkojen runsaudesta huolimatta kaikki toimii kellontarkasti, Abotaleb sanoo.

– Vaikka tutkijat ovat pääosassa, lehdistöpalvelut henkilökohtaisella huolenpidollaan pitävät myös tiedetoimittajat enemmän kuin tyytyväisinä. HLF:ssa maailman parhaimpien tutkijoiden älyllinen stimulaatio ja järjestäjien logistinen eleganssi kohtaavat. Ideoita vaihdetaan korkeimmalla tasolla.

Abotaleb ei voisi nähdä vastaavaa kotimaassaan, joka on ”köyhä, pieni ja sodan runtelema”. Hänen mukaansa Jemenissä tiedejournalismi on luksusta, mutta nuoriso on kyllästymässä väkivaltaan ja politiikkaan. He viehättyvät tieteestä ja oppivat teknologiasta, terveydestä ja ilmastonmuutoksesta.

– Meillä on puute resursseista ja kosolti ongelmia, joten meidän pitää kehittää ihmisiä, koska mieli on ainoa runsaudensarvemme.

Abotaleb pitää velvollisuutenaan kertoa nuorille, miten Euroopassa tuhotut maat maailmansotien jälkeen rakennettiin uudelleen sekä saateltiin yltäkylläisyyteen lähes yksinomaan tieteen avulla.

– Jemenissä pitäisi puhua tieteestä ajattelun mullistajana, joka johdattaa kohti parempaa elämää.

Tiedettä parhaassa journalismissa

HLF:n keskustelevissa tapahtumissa pääosan vei tekoäly, ihmisen apuri ja eettinen ongelmakenttä. Monet tiedetoimittajat halusivat tutustua tekoälyn mahdollistajiin, joita tutkijoiden joukosta löytyi.

Yhdysvaltalainen tiedetoimittaja Lavonne Roberts pitää kuitenkin konferenssin merkittävimpänä antina vilkaisua tulevaisuuteen, jossa matematiikka ja tietojenkäsittelytieteet sulautuvat edelleen.

– Nuoret tutkijat näyttävät esityksillään, mihin suuntaan tutkimus jatkossa etenee, Roberts sanoo.

– Palkitut tieteentekijät, jotka yleensä ovat vaikeasti tavoitettavia, puolestaan avautuvat rennosti tutkimuksistaan toimittajalle mukavassa intellektuaalisessa ympäristössä.

Matematiikka ja tietojenkäsittelytiede tarvitsevat ja ansaitsevatkin Robertsin mielestä enemmän huomiota laadukkaassa tiedejournalismissa. Niiden syvällinen rooli tiedon kasvussa ja löydösten tekemisessä ja ihmeellisten työkalujen luomisessa tulisi journalistisesti välittää suurelle yleisölle.

Sellaiseen Roberts itsekin on tottunut: hän kirjoittaa muun muassa The Washington Postiin, Time-lehteen

ja Wired-lehteen erityisesti terveydestä, tekniikasta ja tieteestä.

– Upeasti järjestetty HLF-konferenssi tarjoaa tekniikantoimittajalle arvokkaita näkökulmia siihen, miten edistykset yhdellä alalla vaikuttavat toiseen. Konferenssi tarjoaa mahdollisuuden raportoida tuoreimmista läpimurroista ja uudesta tutkimuksesta matematiikassa ja tietojenkäsittelytieteessä.

Roberts ajatteleekin aina ensisijaisesti lukijoitaan. Se lienee tiedetoimittajuuden keskeinen piirre.

– Matematiikka paljastaa syviä malleja ja totuuksia todellisuuden luonteesta. Kun matematiikan kauneus ja hienostuneisuus välitetään yleisöille, he tutustuvat samalla ihmisyyden ajattomaan tarpeeseen ymmärtää maailmaamme järjellä, Roberts sanoo.

Viikko Heidelbergissä jätti yhdysvaltalaiseen pysyvän jäljen. Hän alkoi arvostaa mahdollisuutta tehdä juttuja myös tutkijoista ja heidän työstään, eikä aina vain tekniikasta ja sen synnyttäneestä innovoinnista. HLF tarjosi mahdollisuuden muuttaa täysin näkemyksen konferensseista yleensä.

– Kollegojen lisäksi tapasin illallisilla ja yhteistapahtumissa tieteentekijöitä, joista monen kanssa päätimme keskustelun jälkeen pysyä yhteyksissä. Haluankin kirjoittaa heistä lisää, koska useimmat jakavat tarpeeni yhteistyöhön, jolla varmistetaan kehityksen vastuullisuus ja hyöty ihmiskunnalle.

Paikalliset tiedetoimittajat Euroopasta

Roberts keskustelee Heidelbergin yliopiston uuden rakennuksen lehdistöhuoneessa saksalaisen tiedejournalistin Nina Beierin kanssa. Beier on fyysikko, joka nyt tekee televisioon ja YouTubeen journalismia kaikesta tieteestä. Hän myös kirjoittaa HLF-konferenssin kotisivuille blogia.

– Tekoälyn mahdollistamat työkalut ovat mahtavia, mutta uskomattoman harhaanjohtavia, Beier aloittaa.

– Juttelimme juuri Lavonnen kanssa palkitusta Margo Seltzeristä. Tämä supernainen kertoi eilen, mitä tekoälyssä kannattaa varoa ja mitä kannustaa käyttämään.

Beier tarkkailee konferenssissa kuitenkin nuoria tutkijoita ja heidän aiheitaan tulevan näkemiseksi.

– Blogia varten kysyin heiltä, että mikä ateria kuvaisi tutkimustasi parhaiten. Näin matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen vaikeat ja abstraktit ideat yhdistyisivät luovasti johonkin kaikille tuttuun.

Beierin menetelmä ja tavoite tekevät hänestä selvästi enemmän tiedejournalistin kuin fyysikon. Ja juuri tiedetoimittajana Beier haluaa kehittyä, sillä hän ehti kuitenkin viettää vuosia tieteentekijänä.

– Matematiikkaa ja tietojenkäsittelytieteitä pidetään niin korkealentoisina, että ne jäävät varjoon jopa tiedejournalismissa. Suurin osa ihmisistä ei myöskään tiedä tekoälyn toimintaperiaatteista, jotka tiedetoimittajien tulisi heille selittää.

Beier tekee yhteistyötä lehdistövastaavan, tiedeviestijä Nicole Schmittin kanssa HLF-konferenssin tiedotuksessa kolmen muun kollegan kanssa. Schmittin mukaan HLF-säätiö valitsee vuosittain stipendiaattitoimittajiksi kansainvälisiä journalisteja kertomaan konferenssista yleisöilleen.

– Vastaan konferenssin ja sen viestinnän kehittämisestä, mutta olen mukana myös journalistien ja nuorten tutkijoiden valinnoissa sekä tieteellisen ohjelman suunnittelussa, Schmitt sanoo. Ei pääse tiedeviestijä helpolla, kun joutuu lisäksi paimentamaan yksilöllisellä avustuksella tiedetoimittajia.

Jos 200 nuoren kansainvälisen tutkijan on läpäistävä tiukka seula päästäkseen HLF:iin, niin on tunnettujen tieteentekijöidenkin:

– Kutsumme kaikki elävät tutkijat, jotka ovat voittaneet jonkin palkinnoista Abel Prize, ACM A.M. Turing Award, ACM Prize in Computing, Fields Medal, IMU Abacus Medal ja Nevanlinna Prize.

HLF kuuluu Kaakkois-Aasiaan asti

Vietnamista asti HLF-konferenssiin lentänyt Nhat Pham kirjoittaa eniten siitä, miten tekoäly ja sosiaalinen media vaikuttavat ihmisiin, ja miksi ihmiset koukuttuvat niihin. Hän johtaa start up -yritystä tekoäly- ja henkilöstösektoreilla, ja tekee tiedejournalismia Tuoitre-sanomalehteen.

– Konferenssissa pääsin haastattelemaan kuuluisuuksia kuten Ethernetin keksinyttä Robert Metcalfea, salausasiantuntija Yael Tauman Kalaita ja todennäköisyysmatemaatikko Hugo Duminil-Copinia, mutta erityisen kiinnostavaa oli kuulla nuorilta tutkijoilta, miten he oppivat ja saavat siihen tukea kotimailtaan.

Nhat Phamin mukaan meidän tulisi ymmärtää algoritmit, jotka ohjaavat sosiaalista mediaa sekä vaikuttavat elämäämme muutenkin. Somen sovelluksista pitäisi kertoa lukijoille totuus:

– Käyttämämme ja maksamamme on tuote. Käyttämämme ja ilmaiseksi saamamme tekee meistä itsestämme tuotteita, Nhat Pham kuvaa sovellusten logiikkaa.

Hän on HLF-konferenssin konkari, onhan hän saanut toimittajastipendin vuosittain alusta asti.

– Viihdyn HLF:ssa joka vuosi. Parasta tiedetoimittajalle on se, että pääsee keskustelunhaluisten palkittujen sekä nuorten tutkijoiden kanssa vapaaseen sananvaihtoon juhlallisilla mutta rennoilla illallisilla koko konferenssin ajan.

Nhat Pham kertoo, että Vietnamissa toistaiseksi tieteellisen tutkimuksen sijasta panostetaan eniten koulutukseen. Nuoria halutaan valmistella tekoälyn aikakauteen.

– Nyt opetamme nuorille analyyttista ajattelua, start up -henkeä, tietojenkäsittelytiedettä sekä matematiikkaa ja sen algoritmeja. Pyrimme saamaan omiakin nuoriamme HLF-konferenssiin.
Toive voi toteutua jo ensi vuonna, sillä matematiikan ja tietojenkäsittelytieteiden tutkimusta sekä koulutusta on Vietnamissakin viety vauhdilla eteenpäin. Vielä seitsemän vuotta sitten Vietnam oli kansainvälisesti luokiteltu kehitysmaaksi.