Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Tiedettä kaikille? – Kierros Tieteiden yössä vei kaupungintalolta baarin hämärään

Kun tiede siirretään yliopistojen luentosaleista kansalaisten ajanviettopaikoihin, tutkittu tieto on suuremman joukon saavutettavissa. Tiedeviestijä kiersi Tieteiden yön neljä tapahtumaa ja pohti, kenelle tiedetapahtumia järjestetään.

Ensimmäinen kohteeni illan ohjelmassa: Helsingin kaupungintalo ja teeman suomalaisen elämäntavan murros. Liukastelen paikalle suoraan Helsingin yliopiston Porthaniasta, jossa olen ollut muutaman päivän tiukasti Tieteen päivillä. Alkamassa on Tieteen päivien oheistapahtuma Tieteiden yö, joka on tieteen oma kaupunkitapahtuma Helsingissä. Luvassa on noin viisi tuntia tiedesisältöjä ympäri kaupungin.

Kaupungintalon aulassa minut vastaanottaa rento ja kepeä tunnelma. Tila on kutsuva, ja mukaan on helppo saapua hieman ohjelman alun jälkeenkin. Ennen kaikkea tunnelmaa kuitenkin luo juontajan ja esiintyjän keskinäinen huumori ja keskinäinen kemia, joka kutsuu yleisöä mukaansa.

Huomaan yllättyväni sekä tunnelmasta että miljööstä. Olen tiedostamattani odottanut muodollista tilaisuutta helsinkiläisen byrokratian keskiössä. Tunnen, että tämä on itselleni kaivattua vastapainoa Tieteen päivien luentosalimaratonien jälkeen.

Innostukseni oli kuitenkin hieman liian aikaista. Kun puhuja päästetään yksin esityksensä äärelle, huomaan palanneeni luentosalien tunnelmaan: asiansa erinomaisesti osaava tutkija sukeltaa tiukan tieteelliseen analyysiin ja akateemiseen historialliseen muisteloon. Informaatiota tulee lyhyessä ajassa paljon jopa minulle, joka olen itse kymmenen vuotta sitten tankannut suomalaisesta elämäntavan murroksesta osana sosiologian maisterin tutkintoani.

Nyt Tieteen päivien jälkeen huomaan kaipaavani jotain muuta. Tunnettani hetken reflektoiduttuani ymmärrän kaipaavani tiedettä toisenlaiseen ohjelmamuotoon pakattuna. Haluan karata yliopiston luentosalien ahtaudesta ja akateemisista konventioista. Haluan lisää sitä alussa lupailtua välittömyyttä ja tiukkaa tutkittua tietoa tarjoiltuna hieman rennommalla otteella.

Yleisössä huomaan samoja kasvoja kuin Tieteiden päivillä olen nähnyt. Suomalaisen elämäntavan murros Tieteiden yössä puhuttelee ilmeisesti samaa yleisöä. Yleisö muistuttaa oman arvioni mukaan Tieteen päivien perusyleisöä: keski-iän ylittäneitä ja miesoletettuja on paikalla enemmän kuin nuorempia ja naisoletettuja. Mukana yleisössä on myös suomalaisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen isoja nimiä.

Kaupunginmuseon hämärässä keskustelua seksityöstä

Jotta ehdin Tieteiden yössä nähdä useamman ohjelman, siirryn kaupungintalolta Helsingin kaupunginmuseolle, vaikka suomalainen elämänmurros ei ole vielä loppuunkäsitelty.

Kaupunginmuseolla minut vastaanottaa täysi katsomo. Hetken etsittyäni löydän itselleni tyhjän penkin. On silmiinpistävää, kuinka erilainen yleisö täällä on paikalla kuin edellisessä kohteessa kaupungintalolla – vaikka tässäkin tilaisuudessa käsitellään suomalaista kulttuuria. Suomalainen seksityö kiinnostaa kuitenkin huomattavasti nuorempaa yleisöä kuin suomalainen elämänmurros. Eroa on myös siinä, että valtaosa yleisöstä on naisoletettuja.

Helsingin kaupunginmuseo on erinomainen esitystila Tieteiden yön tapahtumalle. Paikalle mahtuu kohtalaisen suuri yleisö, esitystekniikka toimii hyvin ja tila on kotoisa. Hämärää tilaa valaisemaan on laitettu lukuisia tunnelmavaloja. Huomaan, että yksi katsoja neuloo, toinen keinuttelee hiljaa keinutuoliaan. Tila kutsuu luokseen ja jäämään paikalle.

Aistin, että yleisöä kiinnostava aihe ja tunnelmallinen tila mahdollistavat lähes hartaanomaisen tunnelman. Vaikka tilaisuudessa puhutaan seksistä, en koe, että kukaan olisi tullut paikalle tirkistelymielellä. Tietoperusteinen keskustelu historiallisesti ja ajankohtaisesti tärkeästä aiheesta kiinnostaa.

Kolonialismin haamujen kartoitusta Ravintola Kustaa Vaasassa

Seitsemän maissa hyppään ratikkaan ja suuntaan Kruununhaasta kohti Kalliota. Kohteenani on Vaasankadulla sijaitseva, legendaarisenakin tunnettu Ravintola Kustaa Vaasa.

Ennen vierailuani kuulen huhun, että aiemmin Ravintola Kustaa Vaasan miesten vessassa ei pystynyt käymään sen siivottomuuden takia. Sittemmin paikka on perusteellisesti remontoitu, ja vessatkin ovat saaneet perusteellisen kasvojenkohotuksen. Jään silti pohtimaan, että paikassa ja nyt järjestettävässä tapahtumassa lienee jonkinlaista tarkoituksellista kontrastivoimaa.

Lämmin ja kostea ilma iskee kasvoille, kun astun tilaan, ja silmälasini ovat huurussa vielä hyvän tovin sisälle astumisen jälkeenkin. En tiedä, kuinka paljon tiedettä näissä nurkissa on aiemmin kuultu, mutta ainakin tänään se kiinnostaa: en pääse paljoa kynnystä edemmäs, koska yleisöä on niin paljon.

Lupaan huolehtia valokuvaajamme repusta, jotta hän edes hieman paremmin mahtuisi liikkumaan ahtaudessa ja löytäisi linssiin jossain baarin taaemmassa osassa esiintyvät puhujat.

Tässä hetkessä, seisoessani täpötäydessä ja entisenä räkälänä tunnetussa baarissa, koen olevani hyvin kaukana akateemisten salien kuivakkaista norsunluutorneista. Ympärilläni on arviolta vieläkin nuorempi ja moninaisempi joukko ihmisiä kuin kaupunginmuseolla. En tiedä, onko ilta menestys pubin kassavirralle, mutta tieteelle se on.

Vaikka en koko illan aikana näe puhujia, niin kuulen heidät erinomaisesti. Käynnissä on paneelikeskustelu Suomen kolonialismin haamuista. Ohjelmaformaatti on onnistuneesti valittu, koska saamme kuulla keskustelijoiden keskinäistä ajattelua ja arjen tason esimerkkejä siitä, missä kaikkialla tulemme törmänneeksi koloniaalisiin asenteisiin. Huomaan somessa postauksen siitä, kuinka aiemmin illalla lavalla on pelattu Lapin hippu -lautapeliä ja keskusteltu Lapin kolonialistisista mekanismeista. Olisin halunnut olla seuraamassa sitäkin ohjelmanosaa – jo pelkästään ohjelmaformaattia olisi ollut kiinnostava päästä seuraamaan!

Leikkimielisyyttä, visailua ja yhteisöllisyyttä Tieteiden talolla

Energia pursuilee Tieteiden talon salissa jo ennen kuin tilaisuus on alkanut. Kello on yli yhdeksän, ja paikalle on saapunut salillinen väkeä viettämään iltaa hauskan ohjelman parissa. Illan aikana selvitetään, kuka on Vuoden politiikkanörtti 2023.

Tieteiden talon ylimmän kerroksen salissa on alkamassa politiikantutkijoiden laatima leikkimielinen tietovisa, joka ohjelmatietojen mukaan pitää sisällään “tiukkaa faktaa, ajankohtaisuutta ja sivistystä”.

Visaan on osallistumassa selkeästi ystäväporukoita, koska tunnelma olisi muuten liian epätyypillinen suomalaiseen elämänmenoon. Kenties mukana on edellisvuosina vastaavaan visaan osallistuneita konkareita tai tupa on täynnä ohjelman järjestävän seuran omia aktiiveja. Joka tapauksessa tunnelma on oman tapahtumakierrokseni iloisin ja osallistujat kaikkein äänekkäimpiä. (Mutta kenties Tieteiden yön suuri kilpalaulanta olisi voittanut äänekyydessään tämänkin porukan!) Alkujuonto saa osakseen raikuvat aplodit ja huudahdukset, joiden saan myöhemmin kuulla kuuluneen alempiin kerroksiin asti.

Yhteisöllisyys on käsinkosketeltavaa. Tätäkin tiede tarvitsee: iloa ja hauskanpitoa, jolle selkeästi voidaan luoda puitteet onnistuneella tapahtumajärjestelyllä. Jos en itse olisi ollut töissä, olisin itsekin voinut helposti upota mukaan ilonpitoon.

Tiedettä kansalle – eli kenelle?

Tieteiden yö osoittaa, että tiede taipuu moneen. Ohjelman monipuolisuus ja tieteelle epätyypillisempien ohjelmaformaattien käyttö ovat tämän tiedetapahtuman vahvuus.

Luentosaleista karanneet tutkijat, tiedesisällöille epätyypillisemmät tilat ja niihin muotoutuvat tunnelmat mahdollistavat akateemisten rajojen rikkomisen. Itse uskon, että huomattavasti useampi tutkija pystyy helpommin luopumaan tietyistä akateemisen esiintymisen tavoista, jos heidät viedään yliopiston seinien ulkopuolelle kertomaan tutkimuksestaan. Tietenkään pelkkä paikanvaihto ei takaa, että akateemisen elämän turvallisesta pakkopaidasta silloinkaan luovuttaisiin, jos ohjelmajärjestäjä toistaa esitysformaatissaan luentojen rakenteita.

Tiedän, että moni tutkija kokee vierautta tieteen yleistajuistamista kohtaan, puhumattakaan siitä, jos heiltä vaaditaan täysin uudenlaisia esiintymistaitoja tai -tapoja. Kaikkien ei tarvitse taipua kaikkeen, ja toisaalta osa tutkijoista liikkuu luonnostaankin erilaisissa tilanteissa kuin kala vedessä. Oleellista on löytää sopivat esiintyjät oikeisiin tilaisuuksiin.

Oleellisinta on kuitenkin lähestyä asiaa siitä näkökulmasta, että kenelle tiedetapahtumia ja tiedeviestintää tehdään ja halutaan tulevaisuudessa tehdä. Keitä saisimme mukaan tieteen äärelle, jos vähän enemmän pohtisimme vaihtoehtoisia toteutustapoja?

Saavuttaaksemme mahdollisimman laajan ja moninaisen yleisön, tarvitsemme myös rajoja rikkovia tapoja puhua tieteestä yleistajuisesti ja kiinnostavasti. Tarvitsemme karaokebaareja, päiväkoteja ja uimahalleja tieteen areenoiksi. Tarvitsemme performansseja, visailuja ja työpajoja tieteen sisältöjen tutummaksi tekemiseksi ja kansalaisten osallistamiseksi.

Tiedetapahtumien kehittämisessä ei ole syytä turhaan rajoittaa mielikuvitusta, muttei myöskään luopua tavoitteesta tuottaa laadukasta tiedesisältöä.

Teksti: Kaisa Kivipuro

Kuvat: Jaana Tihtonen

Tieteiden yötä vietettiin torstaina 12.1.2023. Tapahtuman ohjelmasta vastaa moninainen ohjelmanjärjestäjien joukko, joka itsenäisesti vastaa oman ohjelmansa suunnittelusta ja järjestämisestä. Tieteellisten seurain valtuuskunta vastaa tapahtuman toteutuksesta ja koordinoinnista. Tapahtumaa rahoittaa Koneen Säätiö. Tapahtuma järjestetään vuosittain tammikuussa, ja sen tapahtumiin on vapaa pääsy.

Kirjoittaja työskentelee Tieteellisten seurain valtuuskunnassa viestintä- ja tapahtumakoordinaattorina.

Julkaistu

29 tammi, 2023

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)