Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjelman, Tieman, kahdeksas ryhmä aloitti opintonsa viime syksynä. Kulttuuriantropologi Anna-Lyydia Kopperoinen (FM), luokanopettaja Inka Lohvansuu (KM) ja viestintätieteilijä Olli Laitinen (HumK) ovat uutta viidentoista opiskelijan joukkoa.

Tiemaan tullaan kiinnostuksesta tieteen popularisointiin ja ammattimaiseen viestintään. Moni tiemalainen on jo ehtinyt tehdä töitä viestinnän parissa, mutta kaipaavat alan koulutusta. Toiset hakevat uusia mahdollisuuksia työuralleen, ja etsivät keinoja valjastaa olemassa oleva tietotaito uuteen käyttöön.

Viestintäalalla työskennellyt Anna-Lyydia unelmoi tiedottajan työstä ja tuli Tiemaan laadukkaan viestintäkoulutuksen perässä.

– Tiema on koulutusohjelma, jossa voin kehittyä monialaiseksi ja sivistyneeksi viestinnän ammattilaiseksi. Olen työskennellyt viestintäsuunnittelijana ELY-keskuksessa sekä viestinnän ja kansainvälisten asioiden asiantuntijana Oamkin opiskelijakunnalla. Minulla on siis työkokemusta, muttei tutkintoa viestinnästä. Halusin sellaisen, ja lisäksi monipuolista koulutusta viestinnän alalta, Anna-Lyydia taustoittaa.

Suoraan Jyväskylän yliopiston viestinnän kandiohjelmasta Tiemaan tullut Olli puolestaan haaveili paluusta kotiseudulle Ouluun. Hän halusi jatkaa viestinnän opiskelua, mutta myös tieteen popularisointi kiinnosti.

– Tiemassa toivomani asiat yhdistyivät, Olli toteaa.

Myös Inka oli kiinnostunut Oulun yliopistosta opiskelupaikkana. Tiemassa häntä kiehtoi tieteen popularisointiin perehtyminen ja tilaisuus luoda uutta urapolkua.

– Halusin uusia tuulia elämääni, ja erityisesti tiede ja sen popularisointi kiinnostaa! Oulun yliopisto on myös mahtava paikka opiskella, joten Tiema tuntui oikealta suunnalta, Inka kertoo.

Käytännön oppia viestintään

Yliopisto-opetusta kritisoidaan toisinaan käytännöllisyyden puutteesta. Akateemisen koulutuksen tarkoituksena on opettaa tieteellistä ajattelua ja omaksuttava teoriapohja on laaja. Täten monella alalla käytännön taidot jäävät opeteltavaksi itsenäisesti, usein vasta työelämän niin vaatiessa.

Tieman opetusohjelman vahvuus on käytännön oppien karttuminen. Työpajoissa saa palautetta omasta tekemisestään niin opettajilta kuin opiskelijatovereiltakin.

– Tiema sisältää paljon käytännön kursseja, eli uusia taitoja olen oppinut hurjasti. Viestinnän visuaalinen puoli oli minulle ennestään melko tuntematonta. Siihen liittyvät kurssit ovat opettaneet paljon. Ihan huippu oli myös verkkojulkaisun kurssi, jossa opeteltiin HTML5:n ja CSS:n perusteita!, Inka tiivistää kurssien antia.

Myös Olli kiittelee käytännön kursseja, muun muassa taitto-ohjelmien opettelua. Monessa asiassa ammattilaiset ovat auttaneet alkuun kädestä pitäen, jolloin on saanut rohkeutta alkaa itse kehittämään osaamistaan.

Tiemassa ei silti ole unohdettu teoreettisen tiedon merkitystä ole silti. Inka kertoo teoriaopintojen lisänneen ymmärrystä median toiminnasta ja viestinnän peruspalikoista. Olli nostaa esiin tiedeviestijälle tärkeän seikan, johon opinnot ovat herättäneet:

– Tieman myötä tiedepolitiikka ja tieteen ympärillä käytävä keskustelu on tullut tutummaksi – aiemmin se ei ehkä kiinnostanutkaan niin kovasti.

Tiedeviestintää eri medioissa

Moni kadunmies hahmottaa tiedeviestinnän tiedeaiheisiksi teksteiksi, mutta Tiemassa palvellaan kaikkia aisteja. Radio- ja tv-työpajat ovat tuoreelle Tiema -ryhmälle luvassa vasta tulevana lukuvuotena, mutta opiskelijoilla on monipuolisia taitoja jo omasta takaa.

Anna-Lyydia on aiemmassa työssään ELYn viestintäsuunnittelijana tehnyt lyhytvideoita ympäristöprojekteista. Lisäksi hän on pitänyt valokuvanäyttelyn nimeltä ”Matka lähimpään”. Näyttely koostui hänen

Mongoliassa vuonna 2019 dokumentoimastaan materiaalista. Silti Anna-Lyydia kiittelee Tiemaa osaamisensa vahvistamisesta:

– Olen oppinut tieteen tekemistä, johon tarinankerronta ja jopa kokemus- ja kenttäasiantuntijuus hiukan kuuluvat. Olen hyvä tarinallisessa kerronnassa ja kentällä työskentelyssä. Olen oppinut yhdistelemään aiempaa koulutustani tiedeviestintään, hän kertoo.

– Minulla on jo hiukan kokemusta valo- ja videokuvaamisesta, mutta myös halu kehittyä niissä, Anna-Lyydia jatkaa vaatimattomasti.

Ollikin kuvailee osaamistaan monimediaiseksi.

– Aiemmin kiinnostuksen kohteeni olivat vahvasti valo- ja videokuvauksen parissa, mutta nyttemmin olen kiinnostunut kaikenlaisesta kirjoittamisesta kovasti. Edelleen viihdyn parhaiten esiintymistilanteissa sekä ryhmätyöskentelyn parissa, hän kertoo.

Kaikki haastatellut tunnustautuvat vahvoiksi kirjoittajiksi, mutta on selvää, että tiemalainen tiedeviestintä on muutakin, kuin tekstejä tieteestä.

Uteliaina tulevaisuuteen

Tiema 8 -ryhmän maisteriopinnot ovat nyt puolessa välissä ja opittavaa riittää vielä. Anna-Lyydia, Inka ja Olli pitävät tulevaisuuden vaihtoehdot auki, mutta ajatuksia mieluisasta tiedeviestintätyöstä heillä jo on.
Anna-Lyydiaa kiinnostavat kansainvälisyys ja tiedottajan työ. Maisterintutkielma on valmistumassa kriisiviestinnästä.

Inka haluaisi yhdistää kasvatustieteellisen koulutuksen viestintätyöhön. Tilanne näyttää lupaavalta, sillä gradu tiedekasvatushankkeessa on aluillaan. Inkaa innostaisivat myös nettisivuihin ja verkkojulkaisemiseen liittyvät tehtävät. Inka toivoo viestinnän alalta helpotusta työsuhteiden luonteisiin.

– Opettajan työt ovat usein pätkätöitä. Toivottavasti viestinnän alalla asiat ovat paremmin. Toivon opintojen jatkuessa hahmottavani tarkemmin, minne voisin tällä laajalla kentällä sijoittua, hän pohtii.

Olli aloittaa syksyllä toimitusharjoittelijana Oulun yliopiston ylioppilaslehdessä. Hän odottaa harjoittelua innolla, mutta ajatuksia tulevaisuuden unelmatyöstäkin on.

– Olen ollut melko huolissani kasvavasta eriarvoisuudesta Suomessa ja maailmalla, joten ehkä työ voisi liittyä jotenkin eriarvoisuuden kitkemiseen. Unelmatyöni sisältäisi varmaan sopivan sekoituksen etätyötä, asiakaskohtaamisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita, Olli miettii.

Aika näyttää, missä näistä tiedeviestijöistä vielä kuullaan.