Kanssatutkimuksessa, uudessa tieteen lähestymistavassa, tutkija ottaa tasavertaiseen tutkimuskumppanuuteen ja kanssatutkijoiksi heitä, jotka ennen olivat tutkimuskohteita.

Jo tutkimusongelmaa ja sen mielekkyyttä mietitään yhdessä, tutkimusaineistoakin voidaan kerätä ja analysoida isommalla porukalla.

Tällaista tutkimusta on mahdollista tehdä sekä laadullisena että määrällisenä, yhteiskunnallisena tai luonnontieteellisenä ja erilaisten osallistujien kanssa, esimerkiksi organisaation työntekijöiden, palvelun asiakkaiden tai ns. yhteiskunnallisesti haavoittuvien ryhmien kanssa. Tutkimukseen saadaan näin jo lähtökohtaisesti moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia.

Korkeakouluilla on tieteen tekijöinä näytönpaikka tuoda yhteiskuntaan uudistumista, joka pohjautuu tutkimukseen, kuten Tampereen korkeakouluyhteisön rehtori Keijo Hämäläinen avajaispuheessaan viimeksi totesi. Tiede kaipaakin erilaisia keinoja tutkimuksissa tuotetun tiedon ja osaamisen siirtämiseksi yhteiskuntaan. Tiedeviestinnän toimenpideohjelmassa jo jokunen vuosi sitten ilmoitettiin “Tiede kuuluu kaikille, tiedeviestintäkin yhä useammalle”.

Tiedeviestintä näyttäytyy osana kansalaiskasvatusta ja kansalaisten mahdollisuuksia hankkia, esittää ja analysoida tutkittua tietoa. Myös tutkijoille kaivataan yhteiskunnallisesti keskustelevampaa roolia. (Tiedetoimittaja 2018).

Kanssatutkimus pyrkii myös nostamaan tieteen yhteiskunnallista vastuuta, kun se antaa kansalaisille valtaa tiedon tuottamisessa. Tutkimusongelman yhteisessä määrittelyssä tutkimuksen osallistujien kanssa päästään tutkimaan teemoja, jotka koetaan laajasti merkitykselliseksi. Tutkimusprosessi voidaan nähdä myös enemmän yhteisöjen oppimisprosessina. Tutkimusprosessin eettisyys on kanssatutkimuksessa tutkijan mietittävä tarkkaan eli se, miten ns. maallikkojen eli kanssatutkijoiden kanssa yhdessä toimitaan ja miten esimerkiksi tutkimuksen tuloksia julkaistaan, jotta jatketaan kanssatutkimuksen avoimuuden ja valtaistumisen periaatteita.

Kanssatutkimuksen karikkoja

Kanssatutkimuksesta suhteellisen tuoreena lähestymistapana ei vielä ole runsasta kokemusta, eikä näin myöskään yhdessä julkaisemisesta. Kanssatutkimuksessa tuotetun tiedon julkaisua voidaan miettiä seuraavasti:
– Miten osallistumista tutkimuksen eri vaiheisiin tuodaan julkaisussa ja tieteen viestinnässä esiin? Kanssatutkijathan ovat tutkimustyössä mukana omien kyvykkyyksiensä mukaan.
– Haluaako kanssatutkija tulla näkyväksi nimellään osallistujana ja kanssatutkijana, esim. palveluiden asiakkaana? Eettisistä syistä yksityisyyden suoja on mietittävä.
– Edelliseen liittyen, kenen nimet laitetaan julkaisuihin ja kuka saa tuloksista kertoa?
Julkaisemiseen osallistumiseksi voidaan toki miettiä erilaisia julkaisun tapoja, esimerkiksi julkaista eri kanavilla eri tuotoksia, kuten yleistä yhteiskunnallista eri kanavilla ja toisaalla perinteistä akateemista viestintää. Voidaan myös toteuttaa eri muotoisten julkaisujen yhdistelmää ja muokata tekstiä suuntaan, jossa voidaan säilyttää minä-me-muotoja, tuoda lainauksia esiin tai kuvitusta nostamaan osallistujien roolia ja läsnäoloa. Tietyt akateemisetkin julkaisut hyväksyvät kuvituksen käyttöä tai jopa liikkuvaa kuvaa, videota tai ääntä. Tällainen tieteen ja taiteen suuntaan etenevä julkaisu saattaa antaa osallistujille vahvempaa otetta yhteiseen työhön.

Aidossa yhteiskirjoittamisessa määritellään uudelleen myös tekstin sisältöä, tarkoitusta ja lukijakuntaa. Kanssatutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin maailmasta jotain uutta, sitä mikä on kertomisen arvoista. Tämä liittyy kysymykseen, kenelle tutkimusta tehdään. Kun tutkimustyö nähdään prosessina, tutkimukseen osallistujien tieto palautuu heille samalla pohdittavaksi ja käytettäväksi kehittämisessä. Yhteisesti tuotettu tieto myös jalkautuu paremmin yhteisöönsä.

Miten kanssatutkimus vaikuttaa tieteestä julkaisemiseen? Kuuntele podcasteista kanssatutkimuksesta, uudesta tieteellisestä lähestymistavasta ja sen tuomista muutoksista tutkimuskenttään ja tieteestä julkaisuun.

Suomen tiedetoimittajat on tukenut podcastien tuotantoa.

ARKEEN KIINNITTYVÄ TUTKIMUS
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus ja kolmannen sektorin päihdekuntoutuskeskus Lissu Social Club

AMMATTIKORKEAKOULU OPETTAA, KEHITTÄÄ, TUTKII JA INNOVOI – KANSSATUTKIMUKSEN KEINOINKO?

Kanssatutkimuksella toteutettu:
Julkaisussa https://trepo.tuni.fi/handle/10024/150850 artikkeli: Osallisuustyön osaaminen kynnyksettömässä päihde- ja asunnottomuustyössä s. 333 Marja Hekkala, Iida Makkonen & Katja Saraketo
Lisäksi Innokylässä on kuvaus Lissun toimintamallista, se on myös kanssatoteutettu: Avoin olohuone ilman vaatimusta päihteettömyydestä | Innokylä (innokyla.fi).

Pohdinnan tueksi

Millaisena näyttäytyy julkaisujen laatimisessa tiedon omistajuus eli kuka onkaan julkaisun tekijä? Tiedetoimittajan työssä kanssatutkimuksella tuotetussa tiedossa on tarpeen miettiä tiedon omistajuutta eli tarkastella sitä, kuka on julkaisun tekijä ja millaisia erilaisia perinteisistä tiedejulkaisun tavoitteista poikkeavia kanssatutkimuksen julkaisulla on?

Vaikuttaako kanssatutkimus yleiseen käsitykseen tiedejulkaisuista tai tieteestä? Nostaako se avoimen julkaisun ja monikanavaisen julkaisun tarvetta ja millaista tiedetoimittamista tutkimuksissa mukana olevat kanssatutkijat kaipaavat?

Tiedetoimittaja löytää itsensä uuden ääreltä, kun tutkimustyössä keskeiseksi nouseekin tutkimusprosessi ja tiedon näkökulmaisuus. Enää meillä ei olekaan vain tieteellistä tietoa, jota tutkijat tuottavat, tiedeviestijöitä, jotka tietoa jakavat ja toimittajat, jotka kirjoittavat juttuja näistä tiedeaiheista. On tarpeen pohtia, miten suuresta muutoksesta on kyse, ja onko kyse jopa tietoon liittyvän vallan uudenlaisesta jakautumisesta tiedon moniäänisyyden kautta. Vai muuttuvatko viestinnän isommat lainalaisuudet sittenkään?