Mari Manninen: Kiinalainen juttu. 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumousta. Atena 2018
Tunnettu on Edward Saidin väite länsimaita vaivaavasta orientalismista. Kaukaisesta Kiinasta jos jostain on helppo muodostaa yksinkertaistettuja ja mustavalkoisia kuvia ja myyttejä.
Näitä ovat uskomukset, että Kiinalaiset syövät aina riisiä, kiinalainen tuote on huonolaatuinen, Pekingin ilmansaasteet ovat maailman pahimmat, Kiinalla on 5000-vuotinen historia ja Kiinan muuri näkyy kuuhun.
Kiinassa pitkään asunut ja työskennellyt toimittaja Mari Manninen tuntee ja avaa myyttien takaista todellisuutta kirjassaan.
Jotkut ovat kiinalaisten omaa keksintöä ja tarkoitettu korostamaan maan ja puolueen suuruutta ja mahtavuutta, kuten Kiinan myytti euroopan maita vanhemmasta historiasta ja loputtoman pitkästä muurista.
Mutta esimerkiksi uskomus kiinalaisten yksipuolisesta riisi-ravinnosta on amerikkalaisten luoma. Kiinalaisesta ruasta tuli muodikasta 1880-luvun New Yorkissa. Vähitellen se alkoi amerikkalaistua, ja lopulta monipuolisesta ruokavaliosta jäi jäljelle amerikkalaisille mieleinen imeläksi ja pehmeäksi valmistettu riisi.
Peging jää maailman saastuneimpien kaupunkien listalla sijalle 57, vaikka kaikkien mieleen on syöpynyt kuva saastesumussa hengitussuojaimilla pyöräilevistä pekingiläisistä.
Syypäänä on suomalaisen median rummutus. Manninen epäilee syyn olevan yksinkertainen: suomalaismedia ei ole raportoinut esimerkiksi Intian Delhin huonommasta ilmasta, koska sillä ei ole vakituisia kirjeenvaihtajia Intiassa.
Kiinan suhteen median vastuu on mitä merkittävin, koska maa on nousemassa johtavien valtioiden kärkeen. Lööppien yksinkertaistusten sijaan tarvitaan tietoa, tulkintaa ja ymmärtämistä sujuvaa kanssakäymistä varten
Kiinalaiset tuotteet eivät ole laadullisesti huonompia kuin eurooppalaiset – mutta innovaatiokehitys laahaa jäljessä. Kiinalaisten luovuuden tiellä on erityisesti koululaitos, jossa opettajan aukotoriteetti on ehdoton ja vastausten pitää tulla kuin suoraan kirjasta siteerattuina.
Mannisen kirjasta jää mieleen kuva, että Kiina on melkoinen hybridi, ei vain kommunismin ja markkinatalouden yhdistämisessä, vaan kaikessa Kiinan historiaa ja muuria myöten, joka muostuu eri aikoina rakennetuista erilaisista pätkistä ja aukoista.