Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Toimittaja Robert Whitaker sai vastaansa myös oman ammattikunnan

Jussi Valtonen

Robert Whitaker on palkittu amerikkalainen lääketieteen toimittaja ja kirjailija, joka on paljastanut vääristelyä lääketutkimusten julkistamisessa. Paljastukset eivät ole aina olleet toimittajakollegojen mieleen. Hänen tuorein kirjansa Anatomy of an Epidemic voitti Yhdysvalloissa tutkivien journalistien yhdistyksen palkinnon 2010.

Robert Whitaker, mihin lääketieteessä tarvitaan tutkivaa journalismia?
RW: Ammattikuntaintressit ja sidonnaisuudet lääkeyhtiöihin saattavat vaikuttaa asiauntijoihin. Esimerkiksi psykiatrialla on selvä ammattikuntaintressi edistää käsitystä psyykenlääkkeiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta. Lisäksi johtava asiantuntija saattaa tulla niin sitoutuneeksi julkisiin näkemyksiinsä, että ei ole enää täysin avoin ottamaan vastaan uutta tietoa. Kaikki tämä saattaa värittää asiantuntijoiden lausuntoja. Siksi tarvitaan tutkivaa journalismia, jossa nämä tekijät ymmärretään ja kaivaudutaan tieteellisiin julkaisuihin ja alkuperäislähteisiin.
Mitä tiedetoimittajan pitää huomioida, kun penkoo vaiettua materiaalia?
RW: Ensinnäkin täytyy varmistaa, että ymmärtää lähdeaineiston. Jos kyse on tutkimustuloksista, jotka kyseenalaistavat asiantuntijoiden näkemyksiä, journalistin on paras olla todella varma siitä, että ymmärtää menetelmät ja tutkimustulokset. On myös hyödyllistä jos voi näyttää, että osa asiantuntijoista on vetänyt lähdeaineistosta samoja johtopäätöksiä.
Esimerkiksi epätyypillisiä psykoosilääkkeitä juhlittiin Yhdysvalloissa suurena läpimurtona ja merkittävänä edistysaskeleena vanhempiin psykoosilääkkeisiin nähden. Saman tarinan, jonka asiantuntijat kertoivat lehdistölle, saattoi lukea myös tieteellisestä kirjallisuudesta. Kirjaani varten hankin kuitenkin Freedom of Information Act -lain avulla lääkeviranomaisten arviot lääkekokeista, jotka koskivat kolmea ensimmäistä markkinoille tuotua epätyypillistä psykoosilääkettä. Pystyin kirjoittaessani lainaamaan viranomaisten omaa lausuntoa, jonka mukaan koeasetelmat oli suunniteltu puolueellisesti, lääkkeiden paremmuudesta vanhempiin psykoosilääkkeisiin verrattuna ei ollut näyttöä, ja lääkkeet aiheuttivat paljon haittavaikutuksia. En siis ollut ainoa, joka teki tällaisia johtopäätöksiä, vaan toin vain julkisuuteen asiakirjoja, joista ihmiset eivät olleet tienneet.
Työsi on haastanut psykiatrisen ammattikunnan arvioimaan uudelleen oman alansa tieteellistä näyttöä. Miten psykiatrikunta on reagoinut tällaiseen haasteeseen toimittajalta?
RW: Jotkut ovat sivuuttaneet näytön ja leimanneet minut huonoksi toimittajaksi. Siinä pienessä joukossa psykiatrikunnasta, joka on paneutunut esittelemääni tutkimusnäyttöön, olen aistivinani hienoista nolostumista siitä, että tarvittiin journalisti kokoamaan kokonaiskuva psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista. Hyvin pieni osa psykiatrikunnasta on myös alkanut sanoa, että on nyt itse alkanut löytää uutta näyttöä lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista. Minusta on rohkaisevaa, jos osa psykiatrian valtaapitävistä nyt reagoi omaan tieteelliseen tutkimuskirjallisuuteensa. Minähän journalistina tutkin vain psykiatrian omaa tieteellistä kirjallisuutta psyykenlääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista ja kokosin tieteellisistä palasista yhtenäisen tarinan.
Anatomy of an Epidemic voitti tutkivien journalistien palkinnon Yhdysvalloissa 2010. Onko työsi koskaan saattanut sinua vastakkain oman vertaisryhmäsi, tiedetoimittajien kanssa?
On toki. Monet ovat pitäneet työtäni ideologisesti värittyneenä. Kirja on tietysti toimittajille hiukan nolostuttava. Toimittajat ovat toistuvasti kirjoittaneet, että psyykenlääkkeet korjaavat kemiallisia epätasapainotiloja aivoissa. Kirjoitin joskus itsekin näin. Mutta jos tähän kertomukseen todella paneutuu, kyse oli varteenotettavasta hypoteesista, joka vain ei osoittautunut tutkimuksissa todeksi. Yhdysvalloissa psykiatrikunta on nyt alkanut myöntää tämän ja yrittää osin väittää, että kyse oli pelkästä fiktiosta, jolla lääkeyhtiöt yrittivät markkinoida lääkkeitä. Miksi siis toimittajat kertoivat virheellistä tarinaa niin innokkaasti vuosien ajan? Siksi, että he haastattelivat vain asiantuntijoita eivätkä välittäneet tieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta. Palkinto tuntui erityisen merkitykselliseltä, koska siinä tunnustettiin, että kirja perustui huolelliseen tieteelliseen tutkimuskatsaukseen ja edusti hyvää journalismia.
Puhuit Helsingissä siitä, kuinka tieteelliset faktat erotetaan markkinoinnista. Eli miten?
RW: On tärkeää tarkistaa, tukevatko julkaistut tutkimustulokset asiantuntijoiden lausuntoja. Jos mahdollista, kannattaa hankkia myös muita asiakirjoja kuten lääkeviranomaisten katsaukset lääkekokeista. Myös oikeusjutut tarjoavat USA:ssa runsaan lähteen paljastavia asiakirjoja.

Julkaistu

19 maalis, 2015

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)