Seminaari pui toimittajien häirintää ja disinformaatiota anonyymein eurooppalaisin äänin.
Puheenjohtaja aloittaa provosoivasti. Hän sanoo, että toimittajien häirinnästä on tullut uusi normaali.
Huoltovarmuuskeskuksen mediapooli ja Ulkomaantoimittajien yhdistys järjestävät seminaarin toimittajien häirinnästä. Panelisteiksi Brysselin seminaariin kutsutaan kourallinen eurooppalaisia toimittajia ja asiantuntijoita. Yleisöksi saapuu toistakymmentä suomalaistoimittajaa ja jokunen kollega muualta Euroopasta. Parituntinen seminaari noudattaa ns. Chatman House -sääntöä. Asiasisällöstä saa kertoa vapaasti, kunhan ei paljasta puhujien henkilöllisyyttä.
Puhe rönsyää vuolaana, kiinnostavana ja yllättävänkin samanmielisenä: keskustellaan toimittajien häirinnästä etenkin Venäjän taholta, mietitään kaikkein fiksuimpia suhtautumistapoja häirintään ja disinformaatioon, pohditaan kuinka yksittäiset toimittajat ja tiedotusvälineet voivat parhaiten suojautua häirinnältä.
Yksi panelisteista luonnehtii häirinnän ja disinformaation tuottamaa ilmapiiriä siteeraamalla totalitarismiin perehtynyttä saksalaisfilosofi Hannah Arendtia.
Arendt on sanonut, että jos kaikki valehtelevat, emme suinkaan ala uskoa valheita vaan menetämme uskomme ihan kaikkeen.
Panelisti jatkaa ajatuskulkua: disinformaation ja häirinnän tarkoitus on lietsoa ilmapiiriä, jossa ihmiset eivät luota enää mihinkään.
Venäjään erikoistunut toimittaja avaa omaa selviytymisstrategiaansa yleisön joukosta. Hän suojelee itseään sulkemalla silmänsä epäasiallisilta keskusteluilta ja trolleilta, ja hän hillitsee tunteensa eikä provosoidu missään sosiaalisen median keskusteluissa. Hän myös tarkistaa juttujensa faktat entistäkin huolellisemmin.
Faktat hukkuvat disinformaatioon
Mutta onko toimittajien häirintä uusi normaali, kuten seminaarin puheenjohtaja raflaavasti aloitti?
Ei ole, eikä myöskään ole tarkoituksenmukaista lietsoa ajatusta vaarallisesta toimintaympäristöstä, jossa faktat hukkuvat disinformaatioon.
Häirinnästä puhumisesta, ilmiön kartoittamisesta ja erilaisten toimintaohjeiden laatimisesta on sen sijaan tullut uusia normaaleja, mikä palvelee toimittajia ja tiedonvälitystä.
Kansainvälinen lehdistöinstituutti (IPI) julkaisi elokuussa selvityksen toimittajien verkkohäirinnästä Suomessa. Etenkin turvapaikanhakijoista, maahanmuutosta ja Venäjästä uutisoiva saattaa joutua häirintäkampanjan uhriksi. Häirintä kohdistuu yhtä usein nais- ja miestoimittajiin, mutta naistoimittajien häirintä on Suomessa paljon raaempaa ja voimakkaampaa kuin miestoimittajien.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) heinäkuinen raportti kartoittaa häirintää ympäri maailman ja kiinnittää niin ikään huomionsa naistoimittajien häirinnän yleisyyteen ja erityislaatuun. Raportti myös kertoo TrollBusters-ryhmästä, jonka häirintäkampanjan kohteeksi joutunut entinen floridalaistoimittaja Michelle Ferrier perusti yhdessä muiden naisten kanssa auttamaan verkkohäirinnän uhreja. TrollBusters on luonut hyväntahtoisten internetin käyttäjien verkoston, joka rientää positiivisine viesteineen ja hashtageineen trollien pieksämien toimittajien avuksi.
Naisten häirinnän erityislaatua sivuttiin Brysselin seminaarissakin, kun häirintää työkseen kartoittava panelisti kertoi törmäävänsä naistoimittajia sukupuolensa takia halventavan ja uhkailevan nettipuheen lisäksi toistuvasti naispoliitikkojen halveeraukseen. Esimerkeiksi hän antoi kommentit pääministeri Teresa Mayn väsyneestä lihasta ja pääministeri Angela Merkelin epämuodikkuudesta, vanhuudesta sekä roolista Hitlerin tyttärenä.
Seminaari pidettiin toukokuussa.