Suomessa luontokato uhkaa erityisesti metsien eliölajeja, ja tutkimustiedon perusteella on selvää, että metsätalous kiihdyttää metsälajien ahdinkoa. Maaseudun Tulevaisuudessa työskentelevän toimittaja Katja Lammisen tietokirja Metsien monimuotoisuus avaa sitä, mitä metsätalous saa aikaan metsissämme ja millaisia toimenpiteitä vaadittaisiin, jotta sekä metsätalous että luonnon monimuotoisuus voisivat olla yhtaikaa elinvoimaisia.
Suositusten noudattaminen parantaisi metsien tilaa
Lamminen on tehnyt ison työn kirjaa varten. Joka luvun lopussa on pitkä lähdeluettelo, ja tekstissä viitataan jatkuvasti kirjaa varten tehtyihin haastatteluihin. Iso materiaalin määrä tuottaa toki väkisinkin pientä sekavuutta ja raskassoutuisuutta: hankalaakaan yksityiskohtaa varten ei ole käytettävissä kuin vähän tilaa, asiasta on pakko siirtyä pian toiseen. Kokeneena toimittajana Katja Lamminen kirjoittaa kuitenkin sujuvasti, ja asiatekstiä on kevennetty pienellä tarinallisuudella aina tilaisuuden tullen. Kirjailija on päässyt asiantuntijoiden mukaan metsiin ja soille, kuvailee näkemäänsä ja kokemaansa.
Metsien monimuotoisuus tekee selväksi, ettei Suomi todellakaan ole mikään metsänkäsittelyn mallimaa, toisin kuin vaikkapa monet poliitikkomme haluavat esittää. Emme ole kyenneet turvaamaan luonnon monimuotoisuutta metsissä. Metsälaki ei onnistu suojelemaan eikä vapaaehtoisia suosituksia noudateta tarpeeksi. Ensimmäinen askel metsien tilan parantamiseksi olisikin suositusten ottaminen täysmittaisina käyttöön. Se lisäisi lahopuun määrää sekä suojelisi herkkiä ja harvinaistuvia luontotyyppejä kuten puronvarsia ja lehtoja.
Suomessa on 600 000 yksityistä metsänomistajaa, joilla kaikilla on omanlaisensa suhde omistamaansa metsään. Vapaaehtoista, pienimuotoista suojelua jää paljon tilastojen ulkopuolelle. Toisaalta niiden ulkopuolelle jää paljon myös jopa metsälain vastaista metsänkäsittelyä, sillä valvonta on heikkoa.
Ehkä metsät voisivat paremmin, jos kaupunkilaistuvan metsänomistajakunnan arvot pääsisivät vaikuttamaan paremmin? Lamminen kertoo kirjassa WWF:n vuonna 2023 tekemästä kyselystä, jonka mukaan metsäneuvoja kysyi palvelutilanteessa vain puolelta metsänomistajista heidän omia tavoitteitaan metsän suhteen eikä jatkuvapeitteistä kasvatusta esitetty vaihtoehtona kuin kolmasosalle metsänomistajista.
Saadaanko suojeltua, saadaanko hyvitettyä?
Metsien monimuotoisuus alkaa suomalaisen luontokadon esittelystä ja monimuotoisuuden merkityksestä myös ihmisille. Kirjan edetessä käydään läpi talousmetsien piirteitä ja luonnonhoitoa, uhanalaisia lajeja ja uhanalaisuuden syitä, metsänhoidon käytäntöjä ja niiden muutoksia, metsänomistajan ja metsäyhtiöiden näkökulmaa, suojelua ja vapaaehtoista suojelua, EU-tason sääntelyä sekä luontohaittojen kompensointia.
Katja Lamminen asettaa yksityiskohtia tarkasti mittakaavaan. Sanna Marinin hallitus oli poikkeuksellisen luonnonsuojelumyönteinen korottaessaan luonnonsuojeluun vuosittain ohjattavia varoja sadalla miljoonalla eurolla. Orpon hallitus tietenkin leikkasi niitä, ja samaan aikaan ohjaa Turun tunnin junaan noin viisisataa miljoonaa euroa. Suomen valtio käyttää luonnon tilan parantamiseen naurettavan pieniä summia.
Kirjan viimeisessä luvussa kirjoittaja listaa, mitä pitäisi pikaisesti tehdä, jos metsäluonnon tilaa halutaan parantaa. Tarvitaan muun muassa pitkäjänteisempää metsä- ja suojelupolitiikkaa, hakkuiden vähentämistä, korkeamman jalostusasteen metsätuotteita sellun sijaan, puun energiakäytön vähentämistä, laajojen metsäalueiden suojelua, ennallistamista, metsitystä, asiantuntijoiden ehdottamien toimenpiteiden käyttöönottoa, parempaa ja monipuolisempaa metsäneuvontaa, yksityistä rahaa julkisen rinnalle suojelu- ja ennallistamistoimia vauhdittamaan, maanomistajien motivointia esimerkiksi luonnonarvokaupan avulla sekä väärien käsitysten oikomista. Väärät käsitykset liittyvät vaikkapa siihen, että nuori metsä olisi aina vanhaa metsää parempi hiilensidonnan kannalta.
Metsäluonnon tila on hyvä esimerkki siitä, miten karttuva tieto ei todellakaan muutu itsestään selvästi tehokkaaksi toiminnaksi. Tutkimustietoa on paljon, mutta se ei päädy aina esimerkiksi metsänomistajille saakka, sillä välissä on kaikenlaista säätäjää ja mustaa valkoiseksi väittävää. Tiedeviestijöillä riittää siis työsarkaa.
Uusi kustantaja kevääksi
Metsien monimuotoisuus on suorasukainen, tutkimustietoon kursailematta tarttuva tilannekatsaus siihen, mitä Suomen metsissä tapahtuu.
Kirjan elinkaari uhkasi kuitenkin jäädä lyhyeksi. Katja Lamminen kertoi, että aivan kirjan julkaisun kynnyksellä Tapio Palvelut Oy ilmoitti yllättäen lopettavansa kirjankustannustoimintansa. Teoksesta otettiin siksi vain pieni painos eikä sillä ole takanaan esimerkiksi markkinointiponnistuksia.
Onneksi kirjan matka lukijoiden käsiin ei kuitenkaan päättynyt näin. Se ilmestyy uudistettuna laitoksena nimellä Metsätalous & luonnon monimuotoisuus huhtikuussa 2025. Uusi kustantaja on Vastapaino.