Tiedon ja edistyksen nimiin vannovat länsimaat pitävät itseään totuuden torvina ja mystisiä ja arvaamattomia itäisiä maita propagandan levittäjinä. Mutta usein malka saattaa löytyä omasta silmästä, minkä huomaa, kun lukee käsillä olevaa raporttia Afganistanista.
Toimittajana Kabulissa avaa sodan runtelemaa Afganistania naisreportterin silmin.
Kun Maija Liuhto saapui Afganistaniin kuusi vuotta sitten, hän pelkäsi tehneensä kohtalokkaan virheen. Kansainväliset joukot olivat jo vetäytymässä maasta, Taliban sai jatkuvasti lisää alueita valtaansa, ja pommi-iskut ja sieppaukset olivat arkipäivää Liuhdon kotikadulla Kabulissa. Silti hän alkoi raportoida maasta, jolle ei enää jaksettu antaa paljon huomiota lännessä.
Kirja heittää lukijan keskelle Afganistanin vaarallisia poliittisia kiemuroita, uskonsotureiden olohuoneita ja pommi-iskujen jälkimaininkeja. Myös Liuhto sai osansa sodan kauhuista, kun pommit räjähtelivät aivan naapuristossa ja kun eräs afganistalais-amerikkalainen nainen ammuttiin hänen ovensa edustalle.
Tärkeintä kuitenkin on, että Liuhto nostaa esiin asetelmia, jotka on painettu piiloon tiedon tärkeyttä ja vapautta korostavissa länsimaissakin.
Median huomio keskittyi Kabuliin ja sitä asuttavaan eliittiin. Mutta maaseudulla vanha hallinto ja länsimaat tuhosivat kyliä ja kiduttivat vankeja, mistä eivät länsimaiset mediat juuri uutisoineet. Liuhto ei enää ihmetellyt miksi niin monet tervehtivät riemulla vallan kaapanneita talibaaneja.
Yhdysvallat tuki vähemmistöjen sortamista, koska se halusi keskittää vallan, jossa presidentillä on todella paljon valtaa, ja hän pystyi päättämään ketkä maakuntia johtavat. Maakuntien asukkaat taas halusivat hajauttaa valtaa ja saada itse päättää omista asioistaan. Mutta tästäkään ei länsimaisissa medioissa paljon puhuttu. Liuhdollakin oli vaikeuksia saada juttujaan myydyksi isoille lehdille.
Myös Yhdysvaltain julistus, että tarkoitus on vapauttaa naiset sorron alta, oli paljolti tarkoituksella luotu sumuverho, sillä naisten asema ei juuri parantunut.
Vuonna 2017 Yhdysvallat päätti käyttää voimakkainta pommiaan MOABia, ”pommien äitiä,” iskeäkseen Isis-K:ta vastaan Nangarharissa itäisessä Afganistanissa. Afganistanin armeija väitti pommin tappaneen 94 terroristia, mutta toimittajia ei päästetty itsenäisesti räjähdyspaikalle. Myöhemmin kävi ilmi, että räjähdys tappoi ainakin opettajan ja tämän nuoren pojan. Kabulissa tällaiset tapahtumat unohdettiin nopeasti. Pommit räjähtelevät ja aseet paukkuvakin kirjan lähes joka lehdellä.
Pata kattilaa soimaa, voisi joku kyynikko todeta nyt kun länsimaat Yhdysvaltain johdolla kauhistelevat Venäjän raakuuksia siviilejä kohtaan. Liuhto toteaakin kirjan lopussa, että tästä sodasta, ja kai sodista yleensäkin, löytyy monta kilpailevaa tarinaa. Siksi hän pyrkii kirjassaan katsomaan asioita puolueettomasti eli mahdollisimman monelta kantilta.
