Suomen tiedetoimittajain liiton julkaisu

Totuus pitää paikkansa – Mitä journalistit ajattelevat totuudenmukaisuudesta

”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”, Journalistin ohjeissa sanotaan. Kuinka totuudenmukaisuuden imperatiivi tulisi ymmärtää?

Journalismin tulee erottautua informaatiotulvasta sekä valeuutisista ja muusta disinformaatiosta ja propagandasta. Muuten journalismia ei voi pitää itsenäisenä ja luotettavana tietokäytäntönä.

Parhaana luotettavuuden takaajana pidetään yleisesti journalismin totuudenmukaisuutta. Käsite on vaivannut filosofeja, mutta annetaan journalismin ammattilaisten kertoa, mitä he ymmärtävät totuudenmukaisuudella.

– Journalismin tulisi olla mahdollisimman paikkansapitävää, tarkkaa ja ajantasaista, eli totuudenmukaista, sanoo väitöskirjatutkija ja Faktabaarin vastaava toimittaja Joonas Pörsti.

– Jotta tämä onnistuisi, täytyy kuitenkin olla valmiiksi yhteisesti jaettua ymmärrystä tosiasioista, siitä miten asiat ovat.

Pörsti muistuttaa, että tietomme todellisuudesta on sosiaalisesti rakentunutta, minkä seurauksena myös tosiasiat eli faktat ovat osittain inhimillistä konstruktiota. Tähän tiedolliseen haasteeseen voidaan vastata, että tietoon vaikuttavat sosiaaliset ja subjektiiviset tekijät, mutta yksittäisistä tosiasioista voidaan todentaa totuuksia. Todellisuus asettaa rajat sille, mitä siitä voidaan tietää.

– Totuudellisuutta voidaan tavoitella vain, jos sitoudutaan demokraattiseen moniäänisyyteen, tieteelliseen ajatteluun ja Journalistin ohjeiden mukaiseen itsesääntelyyn – ennen kaikkea riippumattomuuteen, Pörsti tarkentaa.

Hänen mukaansa hyvässä journalismissa viestitään yleisölle niin, että sillä on edellytykset rakentaa mahdollisimman paikkansapitävä eli totuudenmukainen käsitys asioista. Totuudenmukaisuus on siten totuutta laajempi käsite, joka sisältää totuudenmukaiseksi todennetun tiedon viestinnän.

Joonas Pörsti.

Pörsti korostaa totuudenmukaisuuskäsityksessään tieteestä tuttua fallibilismia: myös yleisölle pitäisi kertoa, että absoluuttisen varmaa ja erehtymätöntä tietoa ei voida inhimillisissä rajoissa saada. Toistaiseksi parhaat tiedot ovat kuitenkin totuudenmukaisia kunnes toisin todistetaan.

– Totuudenmukaisuuden ihanne on yhteiskunnallisesti itsearvoinen, koska ajassamme on paljon informaatiovaikuttamista, joka kohdistuu nimenomaan totuudellisuuteen, Pörsti painottaa.

– Vaihtoehtoisilla totuuksilla pyritään tietoisesti murentamaan yhteiskunnallista järjestystä ja vaihtamaan se epädemokraattisempaan järjestykseen. Tätä tekevät diktatuurit, kuten Venäjä ja Kiina, mutta myös monet toimijat demokraattisissa valtioissa.

Pörstin mukaan totuudenmukaisuuden sijasta toimituksissa keskustellaan pikemminkin juttujen tekotavasta. Hänen huomionsa tiedonhankintamenetelmien merkityksestä totuudenmukaisuudelle saa tukea myös muilta haastateltavilta.

Uutinen malliesimerkkinä

Todenmukainen journalismi -kirjan kirjoittanut journalistiikan emeritustutkija Heikki Kuutti samastaa hänkin totuudenmukaisuuden paikkansapitävyyteen.

– Kerrottujen tietojen paikkansapitävyys on journalismin tärkein ominaisuus ja jopa koko journalistisen toiminnan oikeutus, mikäli yleisöllä on tätä koskeva odotusarvo kuten uutisten kohdalla, Kuutti toteaa.

Luonnehdinta muistuttaa perinteistä tiedon määritelmää: tietoa on tosi ja perusteltu uskomus.

Heikki Kuutti.

Kuutti pitää kuitenkin Journalistin ohjeiden totuudenmukaisuuden normia väljänä muotoiluna. Sitäkin enemmän tulkinnanvaraa olisi esimerkiksi vaatimuksissa tietojen olennaisuudesta tai monipuolisuudesta.

– Tai ainakin ne voisivat rajoittaa jo ennakolta joidenkin asioiden journalistista käsittelyä. Toisaalta monipuolisuuden puuttumista on aina mahdollista parantaa aiheen jatkoseurannassa, joka voi tuoda esiin myös aiempaa olennaisempia piirteitä käsiteltävässä asiassa, Kuutti sanoo.

Toisin kuin tieteellisessä tutkimuksessa journalismissa ”todenmukaisuus tarkoittaa vain jutun julkaisuhetkellä olevaa toimittajan omaa käsitystä kertomastaan asiasta”, kuten Kuutti toteaa.

– Käsitys usein täsmentyy ja todenmukaistuu ajan kuluessa, Kuutti tarkentaa. Hän pitää tärkeinä myös journalismin ajankohtaisuutta, kriittisyyttä, analyyttisyyttä, perusteluita ja merkittävyyttä.
Kuutin mukaan totuudenmukaisuudella nimenomaan pyritään lisäämään yleisön luottamusta. Vastavuoroisesti hän toivoo yleisöltä medialukutaitoa.

– Yleisö itse ei välttämättä pysty arvioimaan kerrottuja tietoja. Asiasta enemmän jo aiemmin tietävät pystyvät kuitenkin arvioimaan todenmukaisuutta muita paremmin.

Toisaalta sekä toimittajien että yleisön taustaoletukset voivat johtaa harhaan, minkä takia tarvitaan luotettavia tiedonhankinnan menetelmiä. Kuutin mukaan taustaoletukset pitää tarvittaessa korvata uusilla käsityksillä heti kun asiasta saadaan hankittua vanhoja oletuksia kumoavaa lisätietoa.

– Totuudenmukaisuus tulee huomioida jo jutun suunnitteluvaiheessa toimituksen oman päätösvallan pohjalta ja ulkopuolisten vaikuttamisyrityksistä riippumattomalla toiminnalla.

Kapinaa totuuden häkissä

Vapaa toimittaja ja kriitikko Oskari Onninen pitää totuudenmukaisuutta todistettavien ja objektiivisten faktojen tulkintakehyksenä, jonka sisällä journalistien pitää toimia. Hän kuitenkin haluaa tarkentaa, että journalismi on ennen muuta keksimistä.

– Itselleni totuudenmukaisuuden vaatimus on nimenomaan jonkinlainen häkki, jonka sisällä saa sekoilla ja leikkiä niin paljon kuin tahtoo, Onninen kertoo. Hänestäkin luottamus journalismiin perustuu juuri totuudenmukaisuuden normin varaan.

– Samaan aikaan ajattelen, että lukijoilla on täysin harhainen käsitys journalismin ”objektiivisuudesta”. Kaikkien olisi hyvä ymmärtää, että journalismi menettää objektiivisuutensa jo ideapalaverissa tai ensimmäisen esitetyn haastattelukysymyksen kohdalla.

Oskari Onninen.

Onninen viittaa absoluuttiseen objektiivisuuskäsitykseen, joka ei salli mitään inhimillisiä tekijöitä objektiivisuuteen. Tällaisesta objektiivisuuskäsityksestä ei olisi juuri hyötyä, pikemminkin haittaa.

Onninen muistuttaa, että vaatimus totuudenmukaisuudesta on vain yksi kymmenistä Journalistin ohjeiden kohdista. Ne muodostavat julkisen ja itsesääntelyyn perustuvan eettisen normiston.

– Jutun lopullinen näkökulma päätetään vasta siinä vaiheessa, kun suurin osa aineistosta on kasassa. Toimittajalle hirveän tärkeä kyky on jatkuvasti pivotoida juttuideaansa mahdollisimman totuudenmukaiseen suuntaan, vaikka aito totuudenmukaisuus on täysin mahdoton saavuttaa.

– Toimittajan traagisin virhe ei ole se, että faktat ovat pielessä vaan se, että niiden pohjalta esitetyt johtopäätökset ovat päin honkia, Onninen sanoo. Hänen mukaansa journalismityyppejä voisi karkeasti ottaen asettaa skaalalle sen mukaan, paljonko niiden kirjoittaminen mahdollistaa tulkintaa: uutinen vähemmän kuin pidemmät tai mielipiteellisemmät journalismin muodot.

– Paras tapa huomioida totuudellisuutta on pohtia ja kyseenalaistaa jutun näkökulmaa mahdollisimman tarkasti ja pitää kynnys sen vaihtamiseen mahdollisen matalana.

Objektiivisuus on menetelmä

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Anni Pasasen mukaan totuudenmukaisuus ei tarkoita vain sitä, että faktat sinänsä ovat oikein. Vaatimukseen liittyy vahvasti myös se, mitä jutuissa korostetaan ja mitä jätetään kertomatta.

– Kuten tieteessä, myös journalismissa tieto on punnittava ja kyseenalaistettava jatkuvasti. ”Totuus” ei ole kiveen hakattu kertomus, vaan ainoastaan tämänhetkinen paras käsitys asioiden tilasta, Pasanen sanoo.

Hän huomauttaa, että liki loputtomasti saatavilla olevan informaation aikakaudella journalismin vastuu luotettavana tiedonlähteenä vain korostuu entisestään.

– Pitää pystyä tarjoamaan tietoa, joka on kontekstoitu ja vahvistettu huolellisemmin kuin lähes kaikissa muissa viestinnän muodoissa, pitkiä feature-artikkeleita kirjoittava Pasanen toteaa.
– Journalismissa informaation tulisi olla paitsi totuudenmukaista ja hyödyllistä, myös kiinnostavaa ja ymmärrettävää.

Pasasen mukaan puolestaan objektiivisuuden ideaali liittyy ennemminkin järjestelmällisiin ja läpinäkyviin tiedonhankinnan menetelmiin kuin yksittäisten toimittajien puolueellisuuteen.

– Tiedonkeruun ja kerronnan menetelmillä voidaan pyrkiä minimoimaan henkilökohtaiset ja rakenteelliset vinoumat. Myös läpinäkyvyys on tärkeä väline luottamuksen rakentamisessa.

Vinoumia voi syntyä esimerkiksi siinä, esiintyykö lehden sivuilla riittävä määrä naisia sellaisissa rooleissa, että se antaa yhteiskunnasta totuudenmukaisen kuvan eikä vain toista ikivanhoja stereotypioita. Uutisten neutraali sävy voi naamioida todellisuudesta vääristyneen kuvan.

Anni Pasanen.

– Näkökulma täytyy tietysti rajata jotenkin jo jutun suunnitteluvaiheessa, mutta jos materiaalia kerätessä tulee ilmi jotain odottamatonta, on tulokulmaa pystyttävä tarkistamaan sen mukaisesti. Ei pidä lukittautua ennakko-luuloihin ja huomioida vain ennalta valittua suhtautumistapaa.

Totuudenmukaisuuteen kuuluva läpinäkyvyys tarkoittaa luottamuksen lisäämistä, mutta myös harkittua lähteiden valintaa ja tiedonkeruumenetelmiä, jotka täytyy pystyä esittelemään ja perustelemaan avoimesti. Näin yleisö voi tehdä omat johtopäätöksensä tiedon luotettavuudesta.

– Journalismi ei toimi arvotyhjiössä. Keskeistä on sitoutuminen liberaalien demokratioiden ydinarvoihin, kuten avoimuuteen ja tasa-arvoon. Ajatellaan vaikkapa tutkivaa journalismia: sen ideaaleihin on leivottu sisään käsitys, että jokin asiantila on oikein ja jokin toinen taas väärin. Tarkoituksena on paljastaa vääryydet.

Pasanen on kiitollinen pitkien ja tarinallisten juttujen kirjoittamisen sallimasta ajasta ja tilasta, kiireisen ja tiiviin uutistyön temposta vapaana.

– Featurekerronta sallii aiheeseen perehtymisen, monipuolisuuden, syvyyden, suuremman eläytymisen ja värikkäät sanavalinnat. Mutta vaikka muoto olisi miten kaunokirjallinen tahansa, täytyy totuudenmukaisuuden vaatimuksessa silti ehdottomasti pysyä.

Aki Petteri Lehtinen

Julkaistu

22 joulu, 2022

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)