Suomessa neljännes uusista tohtoreista on kotoisin jostain muusta maasta. Ulkomaisten tutkijoiden on silti vaikeaa saada yhteiskunnallista näkyvyyttä. Edes BBC:n vakioasiantuntijana toimivaa Sarah Schifflingiä eivät suomalaistoimittajat ole osanneet vielä hätyytellä.

Helsingin yliopistossa luonnontieteissä suomenkielisten väitöskirjatutkijoiden määrä on laskenut huomattavasti. Tekniikan aineissa se koskee muitakin yliopistoja. Samaan aikaan ulkomaalaisten osuus juuri samoissa oppiaineissa on kasvanut merkittävästi. Suomi saa kaipaamaansa työperäistä maahanmuuttoa, jos täällä kouluttautuvat ja työskentelevät saadaan pysymään maassa.

Tieteentekijöiden liiton uusista jäsenistä 40 prosenttia on nykyään kotoisin Suomen ulkopuolelta, kertoo viestintäpäällikkö Eevastiina Aho. Valtakunnallisesti muiden kuin suomalaisten osuus kaikista tohtorintutkinnoista on viime vuosina ollut noin 25 prosenttia, ja luku näyttää kasvavan.

Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana Tieteentekijöihin liittyi jäseneksi 122 ulkomaista henkilöä, kun viime vuonna samaan aikaan heitä oli 66. Mikä saa tutkijat valitsemaan Suomen ja miksi he haluaisivat jäädä tänne tohtorintutkinnon suoritettuaan tai määräaikaisen työn loputtua?

Ulkomaiset tutkijat tutuiksi

Itsenäisessä tutkimuslaitoksessa E2 Tutkimuksessa johtajana työskentelevä dosentti Mari K. Niemi oli mukana perustamassa maaliskuussa Heurekassa järjestettyä Science Night LIVE! -tiedetapahtumaa. Tavoitteeksi asetettiin ulkomaisten tutkijoiden saattaminen heille tärkeiden sidosryhmien ja suuren yleisön pariin ja tietoisuuteen.

Kiinnostus on molemminpuolista: ulkomaalaiset tutkijat haluavat viestiä median, päättäjien ja suuren yleisön kanssa, kertovat tämän jutun haastatellut.

– Base-hankkeessa selvitimme Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten tutkijoiden suhdetta yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Kyselymme tulos oli, että nämä tutkijat arvostivat sen korkealle, mutta heille tarjoutui siihen vähemmän mahdollisuuksia kuin heidän suomalaisille kollegoilleen, Niemi sanoo.

Sen lisäksi Suomi hankaloittaa vierasmaalaisten tutkijoiden elämää oleskelulupien panttaamisella ja kohtuuttomilla kielitaitovaatimuksilla. Tämä arvio perustuu yleiskatsaukseen tutkijoiden tilasta.

Esimerkiksi saksalaistaustainen mutta Britanniassa 13 vuotta elänyt Sarah Schiffling muutti syksyllä tutkijaksi Kauppakorkeakoulu Hankeniin. Hänelle se oli toinen kahdesta unelmasta:

– Ajattelin, että lähden yliopistostani vain jos saan työtarjouksen rakastamastani Edinburghista tai Hankenin Humlog-instituutista Helsingistä, sanoo BBC:n vakioasiantuntijoihin kuuluva Schiffling. Hän tutkii Hankenissa humanitaarista logistiikkaa ja tuotantoketjuja, apulaisprofessorin työnimikkeellä. Nyt on ensimmäinen kerta, kun eurooppalaisen median piirittämää tutkijaa haastatellaan Suomessa.

Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta Schifflingin varjoon jääminen ei ole kiinni. Tutkimusryhmä on yhdessä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa auttanut ihmisiä – tutkimukseen perustuvalla tiedolla.

Koronakriisin aikaan Schiffling kirjoitti tiedejournalistisen The Conversation -verkkouutissivuston palstoille, ja hänelle on yhä tärkeää vuoropuhelu tieteentekijöiden ja yleisöjen välillä. Sen saisi alkuun tiedeviestinnällinen ja journalistinen huomio.

Kohtaamisen mahdollisuudet

Schifflingin artikkelit ovat mediahuomion edesauttamina saaneet toistaiseksi lähes kaksi miljoonaa lukijaa ympäri maailman. Kansainväliseksi voi kutsua hänen työyhteisöä Hankenillakin: Humlog-instituutin 40 työntekijää ovat kotoisin 20 eri maasta.

– Työtämme ja elämäämme rikastuttaa henkilökohtaisten taustojen moninaisuus, joka saa meidät keksimään uusia tutkimuskysymyksiä. Opetan nyt suomalaisten lisäksi japanilaisia, espanjalaisia ja kanadalaisia opiskelijoita. Heidän ensimmäiset esseensä kiehtoivat minua uusilla näkökulmillaan.

Suomessa Schifflingiä viehättää asiantuntijatiedon yleinen arvostus. Hän opiskelee suomea mutta toivoo samalla kielen hankaluuden takia, ettei akateeminen elämä olisi kielestä kiinni. Hänkin oppi moitteettoman englannin saksalaisena vasta Britanniassa, viimeistään väitöstyössään.

– Toivottavasti me ulkomaalaiset voimme tarjota jotain tärkeää Suomelle kielestä riippumatta, hän sanoo. Schifflingin työsopimus jatkuu vuoteen 2027 asti, ja hän toivoo saavansa jatkaa Suomessa ja Hankenilla pysyvästi. Suomi on yllättänyt hänet myönteisesti varsinkin akateemisessa maailmassa.

– Kuulin että Suomessa tuoreet tohtorit saavat miekat. Sen on oltava coolein juttu ikinä!

– Toivottavasti voin vaikuttaa positiivisesti opiskelijoihini ja kollegoihini. Haluan myös julkaista parhaita mahdollisia artikkeleita ja tuoda rahoitusta työnantajalleni. Työni todellinen arvo löytyy kuitenkin siitä, mitä toiset ihmiset saavat tutkimuksestani irti, Schiffling toteaa.

Tohtorikoulutettava Ropafadzo Mzezewa voitti Heurekassa järjestetyssä Science Night LIVE! -tapahtumassa pitchauskisan.

Hän tutkii Tampereen yliopistossa epilepsiaa kliinisen lääketieteen oppiaineessa. Mzezewa kertoo, että hän on puoliksi eteläafrikkalainen ja puoliksi zimbabwelainen. Mzezewa on opiskellut aiemmin Ruotsissa, mutta tuli Tampereelle tekemään väitöskirjansa, sillä yliopisto sopi hänen aiheeseensa.

– Suomessa vaikutuksen on tehnyt vapaus kanssakäymiseen ohjaajien ja tutkijakollegoiden kanssa ja mahdollisuus valita omia tohtoriopintokursseja, jotka ovat tärkeitä tutkijanuran jatkon kannalta, Mzezewa sanoo.

– Heurekan tilaisuus oli esimerkki onnistuneesta yrityksestä saattaa meidät ulkomaalaiset tutkijat vuorovaikutukseen suuren yleisön kanssa, mutta ei pidä väheksyä sosiaalisen median alustojakaan.

Afrikasta Tampereelle ja takaisin

Mzezewan mukaan Suomessa näkyy selvästi, miten moniulotteiset tieteen alueet voivat tavoittaa yhteiskunnan laajemminkin. Hän korostaa, että sosiaalisten verkostojen luominen on Suomessa tärkeää ja tutkimuksen rahoitusjärjestelmä toimii.

– Suomessa tiede perustuu todella yhteistyöhön, mikä edistää luottamusta ja avoimuutta, jotka puolestaan edesauttavat tutkimustulosten päätymistä yleiseen tietoisuuteen. Yhteistyötä voisi edistää edelleen yliopistojen, lääke- ja bioteollisuuden sekä julkisten ja yksityisten liittojen välillä.

Mzezewa tutkii kantasoluihin perustuvan teknologian avulla neurologisia sairauksia. Hänen työnsä auttaa siten kehittämään lääketieteellisiä diagnostiikkalaitteita ja parantamaan ihmisten elämää.
Mzezewa asuu nyt Suomessa neljättä vuotta, ja kukoistavien start up -yritysten kannustamana hän haluaisi väitöksensä jälkeen jatkaa työskentelyä Suomessa.

– Suomen väestö on pienenemässä ja vanhentumassa, joten maan nykytilan pitämiseen tarvitaan tukea. Tilanne voidaan nähdä myös kutsuna ulkomaalaisille liittyä suomalaiseen työvoimaan. Arvostan myös suuresti suomalaisten erottelua työn ja vapaa-ajan välillä, koska se on terveellinen lähestymistapa elämään täysin rinnoin.

Mzezewa aikoo silti ”jossain vaiheessa” palata Afrikkaan, jossa hänen tietämystään tarvitaan. Nyt ajankohtaista on silti Suomi, joka on myös yllättänyt Mzezewan monta kertaa.

– Minulla meni pitkään ennen kuin opin kutsumaan professoreita etunimellä. Toivon näyttäväni heille, että pystyn antamaan takaisin Suomelle neurobiologiassa tai muilla aloilla, Mzezewa sanoo.

Kiinasta Turkuun ja professoriksi

Myös Turun yliopiston professoria ja teknologisen tiedekunnan varadekaania Baoru Yangia kutsutaan etunimellä Suomessa, vaikka hänen synnyinmaassaan Kiinassa tapa on erilainen. Ruokakemisti Yang tutkii molekyylejä, jotka vaikuttavat makuun ja ravinnollisuuteen. Hän keskittyy tyrnimarjan terveysvaikutuksiin.

– Tulin aikoinaan Suomeen tekemään väitöskirjan tyrnistä, sitten työskentelin seitsemän vuotta Suomessa elintarvikefirmassa tutkimusjohtajana, ja palasin yliopistoon polttavasta halusta jatkaa tutkijana.

Myös Yang arvostaa suomalaistutkijoiden ammatillista yhteistyötä. Ruokatieteissä pelkästään Turun yliopistossa on tutkijoita kymmenestä eri maasta. Yang tutkimusryhmineen julkaisee artikkeleita kansainvälisissä lehdissä, mutta laajempi yhteiskunnallinen vaikutus on vaikeampaa.

– Rehellisesti sanoen suurin osa tieteen tiedotuksesta on suomeksi. Ilman kielitaitoa on hankalaa.

Yliopistomaailmassa pärjää englanniksi, mutta suurta yleisöä pitäisi puhutella – tiedeviestinnän ja tiedejournalismin kautta – suomeksi. Tieteen ”käännöstyö” jää näin mainittujen tahojen vastuulle. Yangille, joka on elänyt Suomessa jo lähes 20 vuotta, tulevaisuus Suomessa on itsestään selvä asia.

– Oman tutkimustyöni lisäksi haluan kouluttaa opiskelijoita ja nuoria tutkijoita asiantuntijoiksi teollisuuden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Toivottavasti pystyn auttamaan muualta Suomeen tulleita.

– Kollegani kutsuvat minua etunimelläni. Se saa minut tuntemaan olevani yksi heistä, Yang sanoo.

Miksi ulkomaalaisia tulisi saada?

E2 Tutkimuksen Mari K. Niemen mukaan liikkuvuus on osa tutkijoiden elämää ja tiede on monin tavoin kansainvälistä.

– Yhä suurempi osa Suomessa rahoitetusta ja tehdystä tutkimuksesta on ulkomailta Suomeen muuttaneiden tutkijoiden tekemää. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hyvin heidän osaamisensa välittyy yhteiskunnan käyttöön, Niemi sanoo.

– Meidän on opittava paremmin ja monipuolisemmin hyödyntämään Suomessa työskentelevien taustaltaan kansainvälisten tutkijoiden osaamista ja otettava heidät mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, asiantuntijaryhmiin ja niin edelleen.

Niemen mukaan ulkomaalaisista hyötyy koko yhteiskunta, mutta se on tärkeää myös tutkijoiden urakehitykselle: opetusansioiden, julkaisujen ja rahoituksen saamisen lisäksi tutkijoita arvioidaan myös heidän yhteiskunnallisen vuorovaikutuksensa perusteella.

– Jos ulkomaalaisten tutkijoiden osaamista ei hyödynnetä, myös suomalainen yhteiskunta häviää.

Tieteentekijöiden Eevastiina Ahon mukaan tutkijoiden oleskelulupien pidentäminen ei keväällä valitettavasti ehtinyt entisen eduskunnan käsittelyyn.

– Toivomme sen etenevän kuitenkin mahdollisimman pian. Se kun on yksi konkreettinen asia, jolla ulkomaalaistaustaisten tutkijoiden halua jäädä Suomeen voidaan vahvistaa. [LINKKI: https://tieteentekijat.fi/hallitus-esittaa-tutkijoille-pidempia-oleskelulupia/]