Visa Noronen

Sosiaalisen median hyödyntämisessä Suomen tiedemaailmalla on vielä tietä kuljettavana. Suomen yliopistot ovat eriasteisesti jo twitterissä, mutta tutkijoiden saamisessa mukaan on vielä tekemistä eikä edes yliopistojen omat twitter-tilit tuota välttämättä sisältöä tiiviisti.
Tutkijan tai tiedeviestijän ei silti kannata lähteä hukkaamaan aikaa sosiaaliseen mediaan, jollei ole selkeitä tavoitteita siitä, mitä välineillä haluaa saavuttaa. Twitter on päämäärätietoisen tutkijan ja tiedeviestijän hyödyllinen väline.

Tutkijan tärkeä työkalu

Tukholman yliopistossa internetin käyttöä tutkivan Airi Lampisen twitter-tililtä löytyy linkkejä omiin julkaisuihin, muihin kirjoituksiin ja tietoja esiintymisistä. Twitterin kautta on haettu väkeä myös tutkimuksiin ja kerrottu työpaikoista. Lampiselle ja monelle muulle tutkijalle twitter on kuitenkin ennen kaikkea helppo ja nopea tapa seurata muita tutkijoita sekä keskustella heidän kanssaan.
– Kannattaa käydä kuuntelemassa muita, Lampinen rohkaisee.
Lampinen itse seuraa Twitteristä esimerkiksi sitä, mitä tutkijakollegat Yhdysvalloissa tekevät. Kun heitä sitten näkee vaikkapa konferensseissa, on helpompi puhua asioista.
Lampisen mukaan luonteva tie monelle edetä twiittailussa on ensin vain seurata, mitä muut puhuvat. Kun sitten näkee jotain mielenkiintoista, retwiittaa muiden kirjoittamaa. Sitten kun haluaa osallistua keskusteluun, laittaa viestiä. Viestittely voi olla purskeista sen sijaan, että väkisin yrittää twiitata joka päivä.

Viestintää suuren yleisön kanssa

Twiittaaville merentutkijoille tehdyssä kyselyssä tutkijat kertoivat, että hieman yli puolet heidän seuraajistaan oli toisia tutkijoita, tieteellisiä organisaatioita ja opiskelijoita. Vajaa toinen puolisko oli toimittajia ja suurta yleisöä, joille näkyminen on osa yliopiston kolmatta tehtävää – ja mahdollisesti hyödyllistä rahaa haettaessa.
Kyselyn mukaan muut Twitterin käyttäjät jakavat tieteellisen artikkelin eteenpäin noin 19 prosentissa tapauksista, kun somessa aktiivinen tutkija muistaa mainita siitä itse Twitterissä. Näin Twitter lisää suoraan tutkimuksen saamaa huomiota.
Twitter on myös kanava, jossa artikkeleiden näkyminen parantaa yliopistojen sijoitusta altmetriikkatilastossa. Altmetrikka on uusi yleistyvä tapa vertailla yliopistojen tutkimuksen saamaa huomiota.

Tukee tutkimusrahoituksen hakemista

Tutkimusrahanäkökulmaa korosti myös tutkijatweettari Kim Cobb puhuessaan Amerikan tieteiden edistämisseuran AAAS:n konferenssissa Chicagossa.
– Twitteri on hyvä paikka keskustella tutkimuksesta ihmisten kanssa – ennen kuin yleisön joukossa oleville tutkimusrahojen jakajille lähettää toivomuksia rahoituksesta, sanoo Cobb.
Pelkät linkit tieteellisiin artikkeleihin eivät riitä, muistuttaa Cobb. Tutkijan tulisi jakaa kuvia, kuvia, kuvia… ja kaavioita. Tai sitten esittää selkeitä näkemyksiä, joista muut voivat olla kiinnostuneita – ja parhaassa tapauksessa ottaa kantaa.

Kissakuvat muualle

Ei ole pahitteeksi, että tutkija tai tiedeviestijä näkyy twitterissä myös ihmisenä. Se herättää luottamusta – jopa rahanjakajissa. Cobbin mukaan sen puolen täytyy kuitenkin pysyä lisämausteena, ei päästä pääasemaan. Twitteröinnin tavoitteena on tuottaa tuloksia tutkimusta tukemaan, ei toimia vain kissakuvien jakoväylänä. Tuntemattomilta suojattu facebook on toinen maailmansa, jonne kissakuvat kannattaa jättää.
Visa Noronen on kansainväliseen tiedeviestintään erikoistunut viestintäkonsultti

Twitter-tilit:

Visa Noronen @visafin
Airi Lampinen @airi_
Kim Cobb @coralsncaves

INFOGRAFIIKKA

Eri puolilla maailmaa oleville, Twitteriä käyttäville merentutkijoille tehtiin kysely siitä, miten he käyttävät Twitteriä ja miten he kokivat sen hyödyt. Tuloksista kertova infografiikka Catherine Prattin (@Katie_PhD) tekemä. Kyselyn tulokset tarkemmin artikkelissa: Emily Darling, David Shiffman, Isabelle Cȏté, Joshua Drew: The role of Twitter in the life cycle of a scientific publication. Ideas in Ecology and Evolution 6: 32–43, 2013. Lehdistötiedote ja infografiikan lähde: http://www.sciencedaily.com/releases/2013/09/130910142325.htm

VIDEO

Australialainen sosiologian professori Deborah Lupton kertoo tiiviisti, mitä hyötyä hänelle on ollut Twitteristä.