Venäjän presidentinhallinnon ja maan ortodoksisen kirkon kiinteä liitto tuli kaikille selväksi viimeistään helmikuussa 2022 Venäjän aloitettua laittoman hyökkäyssodan Ukrainassa. Sodan kynnyksellä Venäjän ortodoksisen kirkon päämies patriarkka Kirill käsitteli sovintosunnuntain saarnassaan vihaa ukrainalaisia ja länttä kohtaan ja osoitti alkavalla sodalla olevan uskonnollinen oikeutus. Patriarkan johtama Venäläisen kansan maailmanneuvosto hyväksyi keväällä 2024 julistuksen, joka määrittelee Ukrainan sodan ”pyhäksi sodaksi”.
Juha Meriläisen kirja käsittelee neuvostoaikana vainotun ortodoksisen kirkon nousua Venäjän merkittävimpien instituutioiden joukkoon ja sittemmin sen tiivistä kytkeytymistä Kremliin. Meriläinen käy läpi Venäjän hyökkäykseen johtaneita historiallisia, uskonnollisia sekä poliittisia kehitysvaiheita.
Vladimir Putinin valtakausi alkoi vuosituhannen vaihteessa, jolloin venäläisten taloustilanne oli ankea. Putinin nuori hallinto liberaaleine ekonomisteineen sai valtion kuitenkin vaurastumaan öljyn korkean maailmanmarkkinahinnan nousun myötä. Venäläisten taloudellisen tilanteen paranemisen lisäksi Putinin suosion kasvuun vaikutti esiintyminen vahvana johtajana toisen Tšetšenian sodan yhteydessä.
Yhteiskunnan käänne yhä konservatiivisempaan suuntaan on ajoitettu vuoteen 2012, jolloin Putinin kolmas valtakausi alkoi. Ortodoksisuus alkoi yhä vahvemmin leimata venäläistä identiteettiä, samalla Venäjä alkoi esiintyä aktiivisesti konservatiivisten arvojen esitaistelijana. Tämä johti nopeasti erilaisten vähemmistöjen aseman heikkenemiseen maassa.
Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian dosenttina toimivan Meriläisen kirja on mielenkiintoinen ja analyyttinen teos, joka esittelee monipuolisesti venäläisen uskonnollisen nationalismin uutta heräämistä ja ilmenemismuotoja. Erityisen kiinnostavaa on lukea sekä presidentti Putinin että patriarkka Kirillin henkilökohtaisessa ajattelussa tapahtuneista muutoksista. Valtakautensa alussa Putin ei ollut erityisen seksuaalivähemmistövastainen ja Kirill nähtiin konservatiivissa piireissä jopa länsimaihin myönteisesti suhtautuvana kirkonmiehenä. Kaksi viikkoa sodan aloittamisen jälkeen Kirill järkytti kristillistä maailmaa, joka toivoi patriarkan tuomitsevan sodan. Sen sijaan hän saarnasi taisteluiden taustalla olevasta sodasta homoparaateja vastaan.
Kirjassa todetaan, että vaille vastausta jää kysymys, oliko Kirill pappi, joka aikanaan joutui yhteistyöhön KGB:n kanssa, vai KGB:n kasvatti, jonka tehtävänä oli soluttautua kirkkoon. Vielä 2012 venäläisissä medioissa oli mahdollista arvostella Kirillin käytöstä hengelliselle johtajalle sopimattomaksi. Silloin kyse oli 40 000 dollarin arvoisesta kultakellosta, joka oli yritetty kuvankäsittelyllä piilottaa patriarkan ranteesta. Tänä päivänä patriarkka edellyttää samanlaista kohtelua kuin valtionpäämiehille annetaan.
