Uusiin kysymyksiin uusia vastauksia eläinten tunnemaailmasta

Pekka Wahlstedt

elain_0
Uuden ajan tieteen aamunkoitteessa filosofi ja matemaatikko Rene Descartes totesi, että maailma eläimiä ja ihmisen ruumista myöten on eloton ja mekaaninen kone. Eläinten ilon ja tuskan äänelliset ilmaukset ovat verrattavissa kellon jousien ja vieterien kitinään ja kirskuntaan.
Nykyään muun muassa nukutusaineiden käyttö ja lainsäädäntö ovat onneksi kehittyneet siinä määrin, että Descartesin aikainen tajuissaan olevien eläinten auki leikkeleminen on jäänyt taakse. Osa nykyisistäkin eläinkokeista aiheuttaa silti eläimille huomattavaa kipua ja pelkoa. Myös meidän aikanamme osa niiden tekijöistä hakee oikeutuksensa näkemyksestä, että eläimet ovat tunnottomia ja tiedottomia automaatteja.
Uudessa kirjassaan Helena Telkänranta esittelee eläinten älykkyyden ja tuntemusten kirjoa rotista ja linnuista delfiineihin ja norsuihin. Kirja koostuu suurimmaksi osaksi eläimillä tehdyistä kokeista. Nämä kokeet ovat kuitenkin eläinten ehdoilla tehtyjä.
– Eläinten kognition eli mielen toiminnan tutkimuksessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut selvä tutkimuskulttuurin muutos, toteaa Helena Telkänranta. Hänen mukaansa vanhassa käytännössä eläimet pidettiin pienissä häkeissä ja koesuorituksen virheistä rangaistiin sähköiskuin. Nykyään yhä useampi kognitiotutkimuslaitos järjestää eläimilleen tilavat, virikkeelliset elinolosuhteet ja suunnittelee myös koejärjestelyt eläinystävällisiksi. Suoritusten mekaaninen mittaaminen saadaan näin ollen pidettyä yhtä tieteellisen täsmällisenä kuin ennenkin, mutta eläinten todelliset kyvyt pääsevät paremmin näkyviin, kun krooninen stressi ja pelko eivät ole sekoittamassa tuloksia.
Charles Darwin osoitti 1800-luvulla kirjassaan ”Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä”, että eläinten tunteita voi tutkia järjestelmällisesti evoluutiobiologian keinoin, toteaa Helena Telkänranta.
– Myös kysymystä siitä, onko eläimillä tietoisuutta ja jos niin millaista, voi lähestyä järjestelmällisellä tutkimusotteella. Tämän lähestymistavan uranuurtaja oli vuonna 1976 Donald Griffin kirjallaan The Question of Animal Awareness, Telkänranta jatkaa.
Mutta etenkin viimeisten parinkymmen vuoden aikana eläinten tutkimus on edistynyt hurjaa vauhtia.
– On paljastunut, että jopa rotan kaltaisilla alempina pidetyillä eläimillä on empatian ja älyn lahjoja ja ne osaavat auttaa lajitovereitaan suunnitelmallisella ja innovatiivisella tavalla. Näin rotillakin järki ja tunne toimivat tarkoituksenmukaisesti yhdessä. Aiemmin tähän uskottiin pystyvän vain delfiinien ja norsun kaltaisten eläinten.
Tällä vuosituhannella on osoitettu, että jopa kylmillä ja mykillä kaloilla on tunteita.
Yksi kalan kehon tunto- ja kipuherkimmistä osista on suu, eli juuri se osa, mihin ongenkoukku tarttuu. Eläinten tietoisuuden ja tunteiden rikkauden paljastuminen herättää kysymyksiä myös tuotantoeläinten oloista. Kasvuympäristö muovaa eläimen aivoja ja mieltä siinä missä ihmisenkin.

Tutkimus sallii uudet kysymykset

Myös teknologia on tehnyt eläinten tutkimisesta kivuttomampaa. Esimerkiksi aivojen toiminnallinen magneettikuvaus avaa kuninkaantien eläimen mieleen. Sillä on osoitettu muun muassa, että koiran ja ihmisen aivot reagoivat samalla tavalla tuttujen koirien ja ihmisten äänten tunnesisältöihin.
– Ihmisten aivotutkimukseen kehitettyjen menetelmien lisääntyvä käyttöönotto eläintutkimuksessa on yksi viime aikojen teknisistä edistysaskeleista, Telkänranta kertoo.
Suomikin on ollut yksi edelläkävijöistä. Koirilla tehtävät EEG- eli aivosähkökäyrätutkimukset on muualla tehty yhä vanhanaikaiseen tapaan poraamalla kalloon reikä, mutta Helsingin yliopistossa on kehitetty menetelmä, jolla koirien EEG:tä mitataan kivuttomasti ihon pinnalle asennetuilla antureilla, joita käytetään ihmistenkin EEG-tutkimuksissa.
Eläinten mielen tutkimuksen nopean kehityksen taustalla on muitakin tekijöitä kuin teknologisia.
– Taustalla ovat uudet kysymyksenasettelut: kun kysytään uudella tavalla, saadaan uusia vastauksia. Yksi esimerkki on tuntemuskyvyn olemassaolon testaaminen selvittämällä, voiko eläimen opettaa raportoimaan tuntemuksistaan. Sikoja on esimerkiksi opetettu painamaan jompaakumpaa kahdesta vivusta sen mukaan, onko niiden olo normaali vai lääketokkurainen, minkä jälkeen ne painavat samoja vipuja johdonmukaisesti myös muissa tilanteissa sen mukaan, onko niiden olo hyvä vai huono aivan muista syistä.

Suomessakin vanhentuneita uskomuksia

Toinen esimerkki on sen testaaminen, millä eläimillä on kyky arvioida, kuinka varmoja tai epävarmoja niiden omat tiedot ovat. Tämä niin kutsuttu metakognitio eli kyky oman ajattelunsa ajattelemiseen on yksi tietoisuuden osa-alueista, ja se on parhaillaan yksi nopeimmin kasvavia eläinten tietoisuustutkimuksen osa-alueita. Tähän mennessä on testattu ihmisapinoita, reesusapinoita ja delfiinejä, joilla on osoittautunut olevan pitkälle kehittynyt kyky omien tietojensa puutteiden arvioimiseen, sekä kyyhkyjä ja rottia, joilla on osoittautunut olevan alkeellisempi versio tästä kyvystä.
– Vaikka Suomessa tieteellinen yleissivistys on verrattain korkeatasoista, jopa täällä kuulee joskus väitettävän, että eläimillä ei ole minkäänlaista tietoisuutta. Samaan aikaan arvostetuissa kansainvälisissä tiedejulkaisuissa ilmestyy joka kuukausi lukuisia tutkimuksia eläinten tietoisuuden eri osa-alueista.
Tiedon matka tutkimustuloksista oppikirjoihin on usein hidas, usein vähintään kymmenisen vuotta. Monipuolinen vetävästi ja selkeäsanaisesti kirjoitettu Millaista on olla eläin tuo tärkeimmän tutkimustiedon vetävässä ja selkeäsanaisessa muodossa niin koululaisten ja opiskelijoiden kuin tutkijoiden ja tiedetoimittajien ulottuville.

Suomen Tiedetoimittajain liitto

JULKAISIJA

Suomen tiedetoimittajain liitto ry.
Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Tiedetoimittaja-lehti on Kulttuuri- ja mielipidelehtien Kultti ry:n jäsen

TOIMITUS

Päätoimittaja Ulla Järvi

ISSN

ISSN 2242-4237 (Verkkolehti)