Ihmiset oppivat usein vasta silloin, kun he ovat pilanneet jonkin asian. Ihmiskunta huomasi valaiden tärkeän roolin ekosysteemissä vasta siinä vaiheessa, kun valaat olivat katoamassa maailman meristä. Valtameret ovat tärkeitä maapallon elämälle, ravinnontuotannolle ja happitasapainolle. Jos valaat katoavat, maapallon kiertokulku häiriintyy. Näin sanoo Stanfordin yliopiston vieraileva tutkija Matthew Savoca. Tapasin Savocan Montereyssa Pohjois-Kalifornian rannikolla. Monterey on tärkeimpiä valastutkimuksen keskuksia maailmassa.
Hiljattain on selvinnyt, että valailla on vielä suurempi merkitys merien ekosysteemeille kuin aiempien tutkimusten perusteella oli selvinnyt. Ilman valaita valtamerien kiertokulku uhkaa katketa. Koko ihmiskunta on riippuvainen meren ekosysteemistä.
”Valaat ovat valtavan kokoisia nisäkkäitä. Sinivalas on samankokoinen Boeing 747 -matkustajakone. Valaat syövät paljon, pääasiassa planktonia ja kaloja. Koska valaat syövät paljon, ne myös ulostavat paljon. On huomattu, että valaiden ulosteilla ja jopa kuolleiden valaiden hajoavan kehon aineksilla on vaikutuksensa merten ekosysteemiin.”
Merten ekosysteemi muuttui 1800- ja 1900-luvuilla, jolloin valaanpyynti uhkasi tappaa valaat sukupuuttoon. Oma vaikutuksensa asiaan on toki myös ylikalastuksella ja ilmastonmuutoksella, mutta valailla on tärkeä rooli tässä asiassa.
”Kutsun leikkimielisesti valaita valtamerien farmareiksi tai viljelijöiksi.”
”Yhtenä esimerkkinä valaiden merkityksestä ekosysteemin tärkeänä tekijänä on krilli eli äyriäinen, joka on muun muassa sinivalaan pääravintoa. Krilli väheni merkittävästi napaseuduilla, erityisesti Etelämantereen vesillä siinä vaiheessa, kun valaat oli tapettu lähes sukupuuttoon. Nyt kun valaat ovat palaneet napavesille, myös krillit ovat tulleet takaisin.”
Kaupallinen valaanpyynti kiellettiin kansainvälisellä sopimuksella 1984. Siinä vaiheessa usea eri valaslaji oli sukupuuton partaalla. Islanti, Japani ja Norja jatkavat edelleen valaanpyyntiä, mutta mittakaava on paljon pienempi kuin valaanpyynnin hurjimpina aikoina. Valaita pyydetään myös tutkimuskäyttöön, ja joillakin alkuperäiskansoilla on erillisoikeus valaanpyyntiin. Alkuperäiskansojen valaanpyynti on pienimuotoista, eikä se aiheuta uhkaa valaskannoille.
”Valaskannat ovat toipuneet laajamittaisesta valaanpyynnistä. Kalifornian rannikolla Tyynessä valtameressä on enemmän valaita kuin 20 vuotta sitten. Olen itse kotoisin New Yorkista, joten olen iloinen siitä, että myös Pohjois-Atlantin valaskannat ovat elpyneet. Tilanne ei ole enää kriittinen.”
Uhkana laivat, saasteet ja meteli
Valaanpyynti on vähentynyt, mutta valaita uhkaavat uudet vaarat. Ilmaston lämpeneminen on vakavin uhka valaille. Suurten kalastusalusten aiheuttama meteli haittaa valaiden navigointia. Yksi suurista riskeistä on öljytankkerin ja valaan yhteentörmäyksen aiheuttama onnettomuus.
”On havaittu, että monet valaat käyttävät valtamerissä samoja reittejä kuin valtavat öljytankkerit. Nämä valtamerten väylät ovat ikään kuin merten valtateitä. Valaita kuolee, kun ne saavat osumia suurista aluksista. Uhkana on, että jonain päivänä sattuu vakava onnettomuus. Vertaisin tätä esimerkiksi siihen, että teillä on Suomessa paljon hirviä ja maanteillänne sattuu vakavia hirvikolareita. Ehdotukseni on, että rajatuille merialueille, jotka ovat hyvin pieniä alueita, luodaan aluksille tiukemmat nopeusrajoitukset. Se saattaisi pelastaa monilta onnettomuuksilta ja ennen kaikkea säästää valaita.”
”Mikromuovijäte on suuri ongelma myös valaille. Valaista löytyy kemikaaleja, jotka kulkeutuvat niiden elimistöön mikromuovina. Valaat saavat tätä muovijätettä elimistöönsä ravinnon eli planktonin ja kalojen välityksellä. Kuten me kaikki tiedämme, mikromuovijäte on uhka myös meille ihmisille. Loppupeleissä ihmiskunta nauttii ravinnokseen näitä kemikaaleja ja muovijätettä, jota kulkeutuu meille ravinnossa.”
Merten melusaaste häiritsee myös valaiden kommunikointia.
”Samalla, kun kalastus lisääntyy maailman merillä, kasvaa myös melusaasteen määrä. Valaat kärsivät merenalaisesta metelistä, joka vaikuttaa niiden suunnistuskykyyn ja navigointiin. Jos valas menettää navigointikykynsä tai se häiriintyy vakavasti, valas ei selviydy elävänä.”
Tilanne on valaiden kannalta sekä aiempaa parempi että huonompi.
”Valaita ja ihmisiä on enemmän, ja lisäksi molemmat ovat keskittyneet samoille aluille. Kalastus on lisääntynyt, kalastusaluksia on enemmän. Suuret kalastusalukset aiheuttavat uhkaa valaille. Valaat voivat tarttua kiinni kalastusverkkoihin. Lisäksi joillakin merialueilla on selkeää ylikalastusta, mikä vaikuttaa valaiden ravinnonhankkimiseen. Valailla on siis myös enemmän vaaroja, vaikka valaanpyynti ei enää ole kohtalokas uhka niille.”
Savocan mukaan koko ihmiskunta on riippuvainen meristä ja siitä, miten hyvässä kunnossa meret ovat.
”Jos valtameret voivat hyvin, voi myös maapallo paremmin. Ruoka, ilma ja maapallon ilmasto ja lämpötila ovat pitkälti riippuvaisia merten tasapainosta. Maapalloa kutsutaan hyvästä syystä siniseksi planeetaksi. Me ihmiset emme aina vain muista tätä seikkaa, koska olemme maaeläimiä.”
Valaat viestivät äänillä
Ihmisiä kiehtoo ajatusta siitä, voiko valaiden kanssa saada aikaan kommunikaatiota, voiko niiden kanssa keskustella.
”Minä en ole oikea henkilö vastaamaan tähän kysymykseen. On kuitenkin tieteellisesti todistettu jo vuosikymmeniä sitten, että valaat viestivät toisilleen ja käyttävät erilaisia ääniä ja taajuuksia. Tätä kutsutaan myös joskus valaiden lauluksi.”
Savocan mukaan on selvää, että valaat viestivät, mutta hyvin epäselvää, kykenevätkö ne vaihtamaan ajatuksia muiden lajien kanssa.

Harmaavalas puikkelehtii ydinsukellusveneen ja huviveneen välissä. Tällaisissa olosuhteissa valaat joutuvat luovimaan Kalifornian rannikolla, jossa on samanaikaisesti kova laivaliikenne ja valaiden muuttoreitti. Kuva: Jessica Haapkylä
”Aivan varmasti valaat tunnistavat tuttuja ääniä. Se ei kuitenkaan ole vielä kommunikointia. Vasta laajojen tutkimusten jälkeen voi ehkä selvitä myös, voiko ihminen viestiä tai vaihtaa ajatuksia valaiden kanssa.”
”Harmaavalaat ja ryhävalaat ovat hyvin uteliaita. Ei ole ollenkaan harvinaista, että nämä valaslajit tulevat eräänlaiselle tutkimusmatkalle laivojen lähelle tekemään tuttavuutta.”
”On tietysti kiehtova ajatus, jos ihminen kykenisi vaihtaman ajatuksia valaiden kanssa. Mitä me sitten haluaisimme sanoa niille ja erityisesti, mitä haluaisimme kysyä?”
”On hyvin hieno ja koskettava hetki, jos on päässyt kokemaan tilanteen, jossa valas katsoo suoraan sinua. Tunne, joka sellaisesta hetkestä syntyy, on sanoin kuvaamaton. Ihminen voi ainoastaan aistia kokea, kuinka jokin hyvin älykäs ja utelias eläin katsoo toista älykästä eläintä silmiin. Tunne on hyvin voimakas. Mitä siinä voi oppia, sitä voi miettiä.”
Savoca sanoo, että hän ehkä hieman yllättäen ymmärtää ja hyväksyy periaatteessa valaanpyynnin, jos se on tieteellisesti tarkkaan perusteltua ja hallittua ja valvottua.
”50 vuotta sitten asia ei ollut niin. Silloin valaita tapettiin niin paljon kuin ehdittiin ja haluttiin, eikä ymmärretty lainkaan seurauksia tai ainakaan välitetty niistä. En ole sitä mieltä, että valaanpyynti on ehdottoman tärkeä asia, mutta en ole kategorisesti täysin sitä vastaan.”
”Suurin osa ihmisistä ei sitä paitsi halua enää syödä valasta. Ihmiset eivät pidä valaanlihan mausta, mikä on tietenkin hyvä juttu valaille.”
Matthew ”Matt” Savoca
Filosofian tohtori, ekologia, Kalifornian yliopisto. Ph.D. Ecology, University of California 2017.
Kotoisin New Yorkista, muuttanut Kaliforniaan 2010.
”Kiinnostukseni valaidentutkimukseen syntyi sen jälkeen, kun menin yliopistoon opiskelemaan meribiologiaa. Olin siinä vaiheessa kiinnostunut merilinnuista. Minua kiinnosti tutkia erityisesti sitä, miksi merilinnut syövät muovijätettä. Onko se vahinko vai onko se kenties jotain, joka sivuaa jollain tavalla niiden ruokavaliota. Tutkimuksessani sivusin myös muita lajeja ja aloin pohtia yhä enemmän, kuinka kiehtovia eläimiä valaat ovatkaan.”
”Minua kiehtoo valaissa edelleen se, kuinka vähän me oikeastaan tiedämme niistä ja niiden elämästä. Valailla on hyvin tärkeä rooli merten ekosysteemissä ja sen tasapainon horjuttaminen on lopulta hyvin helppoa.”
Yhdysvaltojen kahden rannikon helmet
Teksti: Petri Kiuttu
Matthew Savoca on kotoisin Yhdysvaltojen itärannikolta New Yorkista, mutta hän on asunut jo 15 vuotta länsirannikolla Kaliforniassa. Savocan mukaan molemmilla rannikoilla on erinomaisia puolia ja hän rakastaa molempia.
”Kalifornian luonto on ainutlaatuinen ja mahtava. Kalifornian rannikon ekosysteemi on valtavan moninainen, täällä on merikilpikonnia, valaita, merileijonia. Olen nähnyt Montereyn merentutkimusaseman edustalla sinivalaita. Myös Kalifornian kansallispuistot ovat vertaansa vailla, niistä löytyy vuosisatoja vanhoja punapuita, karhuja ja kotkia. Kalifornia voittaa luontoarvojen puolesta.”
”New York on maailman mielenkiintoisin kaupunki, oikea sulatusuuni. Et löydä mistään sellaista taidetta, kulttuuria ja ruokaa kuin New Yorkista. Ainutlaatuiset urheilutapahtumat, viihde, taidemuseot, historialliset museot ja valtava kirjo ihmeellisiä ja erilaisia ihmisiä. Minulla on aina mahtavaa, kun käyn New Yorkissa, myös perheeni ja monet parhaista ystävistäni asuvat edelleen siellä. New York voittaa edelleen sosiaalisen elämän puolesta, vaikka tietysti minulla on sosiaalista elämää myös Kaliforniassa.”
”New York ja Kalifornia ovat hyvä yhdistelmä. Olen onnekas, koska minulla on elämässäni molemmat.”