Komea sosiaalisten ohjelmien kavalkadi alkoi Venäjän keisarin muikistellessa, pöllökansan hymyillessä ja… ripaskalla. Parketti narahteli kuin sodan jälkeen nahkasaapas ystävyyskonsertissa. Ei sen väliä, paljon nähneet kansallisia tieteitä opiskelleet vain ihmettelivät eturivissä ohjelmavalintaa ja samaa sanoi takaseinällä jääkärimarssin säveltäjä ystävineen. Nuoret naapurit postasivat FB:ssä: ulkomaillahan on kuin kotona.
Koiton talo
Suuren kotomaan kaiut katosivat, kun päästiin tanssimaan Koiton talolle Lammassaareen. Pyöröhirsissä kumisi raittiuden ääni. Se ei ollut Mihail Gorbatsovin. Sen oli antanut sata vuotta sitten Kansanvalistusseuran sihteeri, tohtori Aksel Granfeld. Hän oli suomalaisuusmies.
Saareen oli palkattu Vallilan tangonsoittajat ensimmäisten neuvostoturistien vaatteissa: tumma puku ja neljä nappia edestä kiinni. Heidän käsityksensä tangosta oli kehittynyt Olavi Virrasta poispäin niin kuin Pietarin jatsiklubilla.
Mutta musiikki yhdisti pöllökansan, viina olisi erottanut. Tupa oli täynnä upeita naisia maapallon kaikilta mantereilta, ympärillä kansallismaisema, grilli hiiltyi, vain suussa sulava samettinen makkara oli jätetty rantaan ja Turun sinappi.
Bio Rex
Bio Rexin lyhytelokuvailta aloitettiin satavuotiaalla filmillä, joka esitteli kosket ja vaarat, jotka keisari oli nähnyt. Tieteen kehitys tuli myös äkkiä katsottua ja opittua, että ajassa olevasta tiedosta aina tärkeä osa on väärää eikä kukaan tiedä mikä.
Bio Rexin keittiön huikean hyvät ruokapalaset olivat oiva esimerkki miten Suomen spesialiteetit voi esitellä zakuska-paloina ei pohjoismaisena voileipäpöytänä. Kuohujuomaa tarjottiin yli tarpeen niin kuin neuvostoaikana.
Spåra
Historiakierroksella nähtiin kuinka itsenäinen Suomi on urheilun maa. Ratikan ikkunasta seurattiin, Paavo Nurmen juoksua: isänmaa itsenäiseksi. Mutta ei osattu vielä kertoa helsinkiläisen jääkiekkoseuran otteluun tarvitaan tästedes Venäjän myöntämä viisumi.
Ei sen väliä, vaikka Kylmän sodan ratikkaan vieraat kuljettiin niin kuin poliittiset vangit. Esitys alkoi kuvaten mielipidevankien epäinhimillistä kohtelua, transporttia leiriltä pakkotyöhön. Kukaan ei maininnut pallon toiselta puolelta tulleille, että Suomessa ei ollut miljoonia poliittisia vankeja, ei vankileirien saaristoa, ei miehitysarmeijaa, ei glasnostia.
Ei sen väliä, sillä netistä selviää, että Suomi on pohjoismainen demokratia ja Suomen tiedetoimittajien liiton perusti Paul Fogelberg – tyhjästä. Ja on konferenssin jälkeen sanottava, että hän on saanut upeat seuraajat. Sininen sulka hattuun kaikille. Kiitos ihmeellisistä päivistä Helsingin valkeissa öissä. Suomi on tieteentiedotuksen suurvalta.
Timo Malmi
Kirjoittaja on kirjailija ja Suomen tiedetoimittajain liiton perustajajäsen ja entinen puheenjohtaja.