Pekka Wahlstedt
Matti Salminen: Toisinajattelijoiden Suomi. Into 2016.
Millainen maailmamme olisi ilman toisinajattelijoita? Todennäköisesti kiipeilisimne vieläkin puissa tai asuisimme luolissa – toisinajattelijat asettuvat aina valtavirtaa vastaan ja pakottavat ihmisiä tarkistamaan ja laittamaan ajatukset uusiksi.
Jokaisella elämänalueella onkin ollut omat toisinajattelijansa uskonnosta ja taiteesta tieteeseen ja politiikkaan. Toisinajattelijoiden Suomi kuitenkin keskittyy poliittisiin ja yhteiskunnallisiin vastarinnankiiskeihin.
Osaksi syynä on kirjoittajan, Matti Salmisen jyrkkä vasemmistolaisuus, joka melkein samastuu kirjassa toisinajattelemisen kanssa – mikä on hieman paradoksaalista kun toisinajattelijoiksi on kutsuttu Neuvostoliiton ja muiden kommunististen maiden kriitiikkoja.
Ja onhan marxilaisuus vain yksi filosofia monien joukossa – kyky kysellä ja epäillä kaikkea olemassaolevaa on tai pitäisi olla toisinajattelun perusta ja tunnus.
Kirja lähtee liikkeelle kansalaissodasta ja nostaa esiin punaisten puolella olleita ja siitä usein kovan hinnan maksaneita intellektuelleja. Kovan hinnan joutuivat toisin ajattelemisestaan maksamaan 1930-luvun ”valkoisen Suomen” kriitikot.
Tunnetuimpia ovat Arvid Järnefelt, Algot Untola aliad Maiju Lassila, Pentti Haanpää, Yrjö Kallinen ja uuden tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg, joka joutui Lapuan liikkern muilutettavaksi.
Toisen maailmansodan jälkeen toisinajattelijat pääsivät jo vähemmällä ja Väinö Linnakin joutui kärsimään ainoastaan kriitikoiden teilauksista. Tosin Hannu Salama kävi vankilan porteilla, minne joutumisesta hänet Urho Kekkonen viime tingassa vapautti – kirjassa nostetaankin vähäväkisten ja näiden puolustajien suojelijana toiminut Kekkonen toisinajattelijoiden kärkeen.
Toisinajattelijoita ei enää 70-luvulla eikä etenkään 80-luvulta lähtien ole rangaistu mitenkään, vaan taloudellisesti ja teknisesti kehittynyt yhteiskunta on sulkenut heidän suunsa tarjoamalla hyviä virkoja ja mukavaa elämää.
Leif Salmen, Paavo Haavikko ja etenkin Erno Paasilinna ja Pentti Linkola kuuluvat harvoihin, jotka ovat pitäneet päänsä. Etenkin Linkolan kohdalla toisinajattelijan taito ja rohkeus nousta yleisen mielipiteen ja tähytä tulevaan on kannattanut ja tuottanut tulosta.