Tekijät ovat podcastaajia ja kirjailijoita, Lahtinen on tietokirjailija, Purokurulla on fiktiivistä tuotantoa. He ovat esittäneet yhteiskuntakritiikkiä podcastissaan Mikä meitä vaivaa? Kriittisyys jatkuu internetiä kohtaan.

Kirja koostuu esseistä ja käsitemääritelmistä. Lopussa on Mikael Brunilan puheenvuoro tekoälyn vaivoista. Tekoäly luo valtaepätasapainoja ja vaarallista tunnelipolitiikkaa.

Internet tuottaa abstrahoidun identiteetin. Alustat keräävät monenlaista dataa, viestejä, kuvia, videoita. Käyttäjät kirjoittavat itsestään julkisesti. He työskentelevät koneella useita tunteja päivässä ilman palkkaa. Palkan sijaan he saavat hyväksyntää, huomiota ja tykkäyksiä. Abstrahoidun identiteetin rajat määräytyvät ulkopuolelta kaupallisen yhteistyön, seuraamisen, tägäyksen ja kaveruuden kautta. Olennaista on mielipiteiden ilmaiseminen ja näkyvyyden saavuttaminen.

Ranskalainen filosofi Gilles Deleuze puhuu dividuaalista. Se on eri asia kuin individuaali, jakamaton yksilö. Dividuaali ei ole ehjä eikä kokonainen yksilö vaan datakappale, ihmisen palanen. Yksilö pirstoutuu hakuhistoriaksi, someinteraktioksi ja paikannusdataksi, jota manipuloidaan algoritmisesti. Käyttäjät ovat rykelmä kaupallistettuja palasia, siis dividuaaleja.

Ihmisistä on verkossa suuri joukko tietoja, joita he eivät voi muokata ja joita he ei omista. Tietoa ei ole järjestetty kokonaisuudeksi. Tiedolla ei ole yhtä ylläpitäjää, sen toimintatavat ovat epäselvät. Se on hakukoneiden algoritmien varassa. Hämärä tietokanta ei noudata tietosuojaperiaatetta eikä julkisuuslakeja. Hämärä tietokanta on hallitsematon. Käyttäjät tai valtio eivät voi kontrolloida sen sisältöjä. Tosin EU:n vaatimuksesta Google on taipunut poistamaan joitakin yksilötietoja.

Internet ei ollutkaan verkkojen verkko, joka olisi yhdistänyt ihmiskuntaa ja tuonut tiedon jokaisen käytettäväksi. Se onkin lisännyt ihmisten ahdistuneisuutta ja vaurioittanut mielenterveyttä. B. F.
Skinnerin rottakokeissa epäsäännöllinen palkitseminen tuotti pakkomielteistä käyttäytymistä. Someen postaaminen tekee samaa ihmisille. Instagram, Facebook ja Snapchat on yhdistetty monissa tutkimuksissa masennukseen ja yksinäisyyden kokemuksiin.

Internetin hyödyistä kirjassa ei ole mitään. Sähköposti on toki edistänyt ihmisten välistä viestintää ainakin nopeudessa, vaikka se onkin poistanut henkilökohtaisten kirjeiden kirjoittamisen. Internetin tulosta älypuhelimiin 2009 ja sen vaikutuksesta lukemisen vähenemiseen ei kirjassa kerrota mitään. Siitä olisi kuitenkin tutkimuksia, joita olisi saanut koota ja kertoa yleistajuisesti. Myös verkkohuijauksista olisi voinut olla tekstiä.

Nyt kirja on tekijöiden omin sanoin verkon diagnoosi ja sairaskertomus. Lääke ja kuntouttava terapia jää esittämättä. Se olisi vaatinut toimenpideluettelon, joka pitäisi tehdä yhteistyössä poliittisten päättäjien kanssa.